Kehitysmaihin viedään torjunta-aineita, jotka on kielletty muualla? Siellä ongelma ehkä suurempi kuin esimerkiksi Euroopassa.
Näissä on valittu pienemmän pahan periaate. DDT on tehokas ase taistelussa malariaa levittäviä sääskiä vastaan. Malaria on yksi pahimpia trooppisia vitsauksia, johon sairastuu parisensataa miljoonaa ihmistä vuosittain ja kuoleekin satoja tuhansia. Se on paljon vakavampi ongelma kuin vaikkapa ebola, joka on tähän mennessä tappanut noin 5000 ihmistä. Suomessa on kuollut enemmän malariaan ihmisiä kuin ebolaan koko maailmassa. DDT:n välittömiin vaikutuksiin on kuollut vähemmän ihmisiä kuin rotanmyrkkyyn, koska sitä ei ole yhtä helppo vahingossa syödä. DDT:n välillisiin seurauksiin ei ole kuollut kaiketi ketään. DDT ei ole ihmiselle vaarallista, malaria on. DDT:n ympäristöongelmat on kyllä tiedostettu, joskin saattaa olla, että niitä aikoinaan liioiteltiin rajusti. 1960-luvulla pelstyttiin DDT:n hidasta hajoamista ympäristössä. Vuosien mittaan on huomattu, että tästä hitaudesta onkin vähemmän haittaa kuin aikoinaan luultiin. Sen sijaan siitä on se hyöty, että yhdellä ruiskutuksella saavutetaan pitkäaikainen teho.
Se, että aine on jossain kielletty (=ei ole hyväksytty), ei vielä automaattisesti tarkoita sitä, että siitä olisi osoitettua haittaa edes ympäristölle. Myös ympäristötietoisessa Saksassa saa myydä torjunta-aineita, joiden käyttö on kielletty Suomessa. Aineita voidaan kieltää niin monenlaisista syistä. Glyfosaatinin käyttökieltoa perustellaan epäilyillä, joiden mukaan G. mahdollisesti saattaa aiheuttaa syöpää käyttäjälleen, mikäli tämä toistuvasti altistuu runsaasti kyseiselle aineelle. Koe-eläimet altistettiin aineelle syöttämälle niille sitä!
Yhtä hataralla pohjalla on ollut neonikotinoidikielto. Erityisen älytöntä oli sen kieltäminen peittausaineissa. Pölyttäjäthän tunnetusti lentävät maan alla!