Jep. Muutamalla peltohehtaarilla ruokittaisiin paljon enemmän ihmisiä kuin nyt, jos syöjille kelpaisi jokin muu kuin punainen liha. Ja kolmansien maiden elintason nousun vuoksi tämä suhde tulee vain huonontumaan. Jos nyt luomun ideologiasta halutaan puhua, niin eikös se vähän mene käsi kädessä kasvissyönnin kanssa? Jos väestön pääasiallinen ruokavalio olisi kasvisruokavalio, niin silloin pystyttäisiin luomupelloillaikin ruokkimaan huomattavasti suurempia ihmismassoja. Yllä esitetyn perusteella törmäämmekin taas pieneen paradoksiin, luomulihaan.
Luomusta on suomessa tehty karjatilojen juttu, mun mielestä nyt pitäisi kiireesti alkaa kehittelemään keinoja millä saadaan luotua lisää tehokasta luomuviljan viljelyä ja siten lisättyä luomuviljan viljelypinta-alaa. Heti kun joku saa mulle osoitettua että miten minä saan viljatilani järkevästi toimimaan ja tuottamaan luomussa ilman tulotason putoamista, niin minä lupaan mennä luomukurssille.
Paradoksiin pitää vastata siten, että luomusääntöjen mukaan pitää kierrossa melkein poikkeuksetta olla typensitojakasveja. Näin myös käytännössä yleensä pitää olla. Apila toimittaa tätä virkaa. Maan viljavana pitämisenä nurmivaihe on, niinkuin tavanomaisellakin puolella on moneen kertaan todettu, välttämätön. Jotta nurmivaiheessakin saadaan ruokaa pöytiin voidaan se hyödyntää märehtijöiden kautta. Apilabiomassa voidaan myös käyttää mädättämällä se lannan joukossa bioenergiskai, joka toiminta taas saisi vauhtia kunnollisten syöttötariffipäätösten jälkeen. Luomupuolella on peruuttamaton kokemus siitä, että ruokaa voidaan tuottaa kestävästi, pitkäaikaisesti ja luonnonmukaisesti vain viljelykierrolla, jossa pääosin käytetään näitä typensitojakasveja. Teoriassa näin pidennetyn siirtymävaiheen jälkeen n neljännes peltopinta-alasta on valjastettu lihan ja ym tuotantoon luomutaloudessa. Tosiaan ruokavaliolla on myös merkitys ruuan riittävyyteen
kuin myös monella muulla asialla kuin maailman peltopinta-alalla.
Ympärilläni lähialueella on useita pelkästään luomuviljatiloja. Osa näistä tekee yhteistyötä kotieläinpuolen kansa ainakin ajoittain. Luomuviljatilat näyttävät saavan tuotannon toimimaan aivan asiallisesti, jotkit erittäin hyvin.
Kun toiminta niillä on jatkunut melkein pari kymmentä vuotta, niin kysymys on sitten MOT.
Luomukasvinviljelytiloilla voidaan käyttää myös naapuritilojen lannan lisäksi muita ostopanoksia luomutyppilannoituksia myöden. Luomuviljelijäksi ryhdyttäessä pitää ottaa käyttöön aivan toisenlainen ajattelutapa. Vähän niinkuin siirryttäessä kyntöviljelystä aitosuorakylvöön. Aitosuorakylvö voi viedä viljelyksen
täydelliseen rikkakasvikaaokseen jos ei aleta noudattamaan sen viljelymuodon omaa logiikkaa. Samoin on luomuviljhelyssä; ne ''helvetilliset'' rikkakasvustot useamman vuoden jatkuessaan ovat laiskuutta tai ammattitaidottomuutta.
Kun haluat todisteita luomuviljatilan toimivuudesta ja kannattavuudesta voin osoittaa niitä tiloja joissa asioita hoidetaan hyvin. Tutustuminen tälläisiin tiloihin kannattaa joka tapauksessa, koska millään kurssilla ei opita erilaisia tilakohtaisia erityispiirteitä. Tiloilla nähdään ja kuullaan käytännön kokemuksia sekä laitteita. Luomukurssi on hyvä tapa aloitaa tutustuminen aiheeseen. Luomuviljely on haasteellinen mutta erittäin mielenkiintoinen viljelymuoto. Siinä on hyvä kilpailuasetelma viljelijän ja luonnon kanssa. Luonto on saatava toimimaan ja tuottamaan ihmiselle sopivaa maittavaa, ravintorikasta ja terveellistä ruokaa. Lisäksi hinta on yleensä jonkin verran parempi, jota esin IP-status ei anna.
Tulotason putoaminen on sitten vain sinun itsesi vika. Jos otat asian asiallisesti, muutat ajatusmallisi viljelemisestä, hankit tietoa ja kokemusta, niin tulotasosi ei putoa. Siitä pitävät huolen jo alentuneet kustannukset. Tilalle saat uutta mielekästä ajateltavaa ja toimintaa.
