Kerro vähän lisää, minkälainen tunnelma niissä on?
Pienyrittäjiä suoraan pakettiautosta lompsii turvakengissään kaupunkihotellin neuvottelusaliin, paperinipun kanssa. Ihan yrittäjäperheitä, surullisen näköisiä vaimoja. Kiukkuisia ilmeitä, vanhempaa keski-ikää lähestyviä kokeneita raastupakettuja. Mutinaa ja kyräilyä. Pehmoposkinen ja sileäksi ajeltu kauluspaitalakimies jakaa parfyymiltä tuoksuvan assistentin kanssa pesäluetteloa ja pesän toimintakertomusta viime kuukausilta. Itse velallista ei näy, mutta velallisen kirjoittamia todistuksia jaetaan. Sitten alkaa keskustelu ja kalvot alkavat tulla heittimelle. Velallisen tekemät toimenpiteet ennen konkurssia näkyvät ruudulla. Muutama ihminen takarivistä korottaa ääntänsä ja paljastaa, että tuokin velkoja on se itse. Ärtynyttä mutinaa ja kohinaa. Huomataan, että pesä on tyhjiin kaluttu, ja konkurssiyrittäjän uusi viritys toimii täyttä päätä, ja konkurssiin mennyt edellinen yritys ei ole oikeastaan omistanut mitään, vaan ollut konkurssiyrittäjän lähipiirin yrityksien tiloissa vuokralla. Sitten puheenvuoroja kuuluu, että sehän toimii taas tuolla nimellä. Todetaan, että on eri yritys, se ja se. Yleisöstä kuuluu kimmastunut huudahdus: No sehän on sen tytär , omaa sukua sama !
Joku tietää, että vuonna 1982 konkurssiin mennyt yritys oli tämän ketjun alkupiste. Aika pitkä ketju rahan tiristämistä itselle, eri yrityksistä. Aina jää miljoonavelat.
Päät pyörivät, lakmiehen ylähuuleen ilmestyy hikipisaroita. Porukka on todella kiukkuista. Nimiä kerätään rikosilmoituksen tekoon. Joku asioista tietävä kertoo, että on ulkomailla, mutta mersu on rantahuvilan pihassa. Lynkkausporukkaa kerätään kasaan kovaäänisimmissä porukoissa. Lakimies yrittää kimittää porukkaa rauhalliseksi. Hänellähän on tärkeä homma vielä. Lakimiehen korvausten hyväksyminen. No joo, hyväksytään. Porukka painuu syömään viimeiset kinkkusämpylät käytävällä.
Minäkin söin kaksi. Tienasin osan saatavista näinkin. Pesän laskuun.
-SS-