Minulla on omalla tilalla kahdesta kokemusta. Toinen ukrainalainen, jonka kanssa ei edes sitä yhteistä kieltä löytynyt, joten se homma jäi siihen. Toinen oli entinen kolhoosin lypsäjä ja nimenomaan lypsäjä. Siis muut hommat oli melkein rautalangasta väännettävä ja lypsy sujui, niin kauan kun sai tunnistettua lehmät. Ei mitään jakoa sellaiseen, että korvamerkissä numero tai muuta, vain paikka ratkaisee. Ei oikein toiminut tämänkään kanssa. Juotti vasikat, mutta ei katsonut, että olivatko kunnossa saati, että olisi asiasta jotain ilmoittanut.
Sitten olen työskennellyt näitten harjoittelijoitten kanssa. Osan kanssa on toiminut ja sitä vuorovaikutusta on ollut. Mutta osa on kyllä muistanut vain ne harjoittelun sopimusehdot. Paras jätti traktorin keskelle viiden hehtaarin lohkoa ja käveli kotiin, kun tunnit tuli täyteen..olisi sillä traktorilla ollut ehkä mukavampi tulla.