Minä en kuivaajankaan sähkölaskusta mitään tiedä. Mutta käyttämälläni kuivaajalla on tapana vaihdattaa talviajaksi 3 *25A sulakkeet. Syksyllä taas kahden kuukauden ajaksi normit 3*63A takaisin.
Kyllä vaan olisi melko rohkeaa siirtoyhtiön luvata aina toimittaa lennosta ja ilman kiinteää kuukausikustannusta kuivaamon kuivaamon vaatima teho, muiden luvattujen kuormien lisäksi. Toki jos siirtoyhtiö voi lennosta myös katkaista sähköntoimituksen, vaikka kesken kuivauksen, jos ylikuormitusta esiintyy, niin sähkön ylibuukkaus on ihan OK. Jonkun laskennallisen maksimitehon mukaan se mitoitetaan, ja jakeluyhtiö maksaa Fingridillekin valmiudesta toimittaa juuri sen suuruinen liitäntäteho mitä ovat jakelupaikkoja kalustaneet.
Näissä maissa, joissa on tämmöisiä koko verkon romahduksia tapahtunut, on verkko alimitoitettu asiakkaiden eduksi, hinnoittelumielessä. Silloin kun verkko ylikuormittuu, laukeavat "sulakkeet" laajemmaltakin alueelta, ja joskus on useamman vuorokaudenkin homma saada verkoista kuormat irti ja voimalat yksi kerrallaan päälle. Intiassa yli puolet valtiosta oli pimeänä vuonna 2012. Siellä julkisella verkonylläpitäjällä lienee liian alhaiset kiinteät maksut ja tarkoituksellinen riskinotto, maassa on totuttu paikallisten varageneraattorien käyttöön kaupungeissakin.
Yksittäisen käyttäjän osalta siirtomaksu ja kiinteä käyttöpaikkamaksu ( siirtomaksun kuukausimaksu) tietenkin on kohtuuton. Mutta koko verkon kannalta tilanne on päinvastainen. Mitoitus voidaan tehdä keskimääräisen tai huipputehon mukaan, tai jopa rohkeita riskejä ottaen. Useimmiten kaikki vaihtoehdot toimivat, ja riski yleensä on näkymätön käyttäjän pisteessä. Itse-ajattelu on tullut jo siihen pisteeseen, että kaikkia mahdottomiakin palveluja ollaan vaatimassa, ja
jonkun muun pitäisi se maksaa ja hoitaa. USA:ssa ja Kanadassa hyvin paljon vieläkin viljasiilot täytetään ja tyhjennetään pienmoottori- tai traktorikäyttöisillä kuljettimilla. Ja kuivurit pyöritetään myös jollakin Oliver-traktorilla, maakaasutankki kuivurin vieressä.
-SS-
