Wikipedian mukaan Suojeluskunnassa oli mukana noin 150.000 jäsentä ja heistä oli noin puolet maalaisliittolaisia talonpoikia. Suojeluskunta oli myös suomen ensimmäinen armeija joka pohjoiseen tukeutuen ( C alue ) suojeli hallitusta punakapinaa vastaan, ilman suojeluskuntaa ei Suomi olisi itsenäistynyt vaan olisi osa venäjää vielä tänäkin päivänä, Lotta järjestö oli myös hyvin tärkeä. Punakapinan tärkein ydinalue oli Pirkanmaa esim Vesilahti.
AlkuvaikeudetMuokkaa
Suojeluskuntajärjestön alkuvuosia varjostivat erilaiset ongelmat ja haasteet, kuten koko maan sisäpoliittista tilannetta. Syksyllä 1918 Suojeluskuntajärjestö aloitti suuren propagandakampanjan, jolla yritettiin saada uusia vapaaehtoisia liittymään suojeluskuntiin. Esimerkiksi tuona aikana Vaasan suojeluskuntapiirissä kiersi kahden kuukauden ajan palkattuja agitaattoreita, jotka kutsuivat talo talolta ihmisiä mukaan iltaisin pidettäviin kyläkokouksiin. Lisäksi erilaisilla lehdissä julkaistuilla isänmaallisilla ja bolševisminvastaisilla lehti-ilmoituksilla houkuteltiin vapaaehtoisia.
Uusien suojeluskuntien perustamista ja jäsenrekrytointia vaikeuttivat kommunistien ja vankileiriltä palanneiden punaisten kostopropagandasta aiheutunut jäsenkato sekä näiden työpaikoilla harjoittama suojeluskuntaan kuuluviin työläisiin kohdistettu työmaaterrori, ase- ja varustepula, poliittiset kiistat, sotaväsymys ja sotavoiton jälkeinen huolettomuus. Järjestöllä ei vielä ollut keskusorganisaatiota, joten kaikki johtamiseen ja valtaan liittyvät kysymykset olivat avoinna. Paikalliset suojeluskunnat eivät olleet yhteneväisiä, eikä suojeluskuntalaisilla tai suojeluskuntalaisiksi liittyvillä ollut välttämättä yhtenäistä käsitystä uuden vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön luonteesta. Suojeluskuntien omaa itsenäistä toimintaa vaikeuttivat myös sidonnaisuus kutsuntapiireihin ja niiden päälliköihin. Lisäksi paikallistasolla jäsenkanta piti organisoida. Esimerkiksi sodan jälkeen tai sen aikana ongelmia välttääkseen suojeluskuntiin oli liittynyt olosuhteiden pakosta tai painostuksesta punaisiin myötämielisesti suhtautuvia tai muuten poliittisesti arveluttavia henkilöitä. Joillain paikoilla oli vain kerätty suojeluskuntalaisiksi liittyvien nimiä epämääräisiin listoihin, eikä ollut selvyyttä kuuluiko joku suojeluskuntaan vai ei. Nimellisten jäsenten karsiminen alkoi pääasiassa vuoden 1919 jälkeen karun arjen alettua, mikä myös vaikutti järjestön jäsenmäärän laskuun.
Poliittisia ongelmia olivat muun muassa kysymys siitä, mihin suojeluskuntia oli tarkoitus käyttää. Sodan jälkeen toukokuussa alkanut hallitusmuototaistelu herätti erityisesti Karjalan suojeluskunnissa arveluja siitä, että hallitus aikoisi käyttää Suojeluskuntajärjestöä monarkian ajamiseksi. Hallitusmuototaistelu jopa esti liittymistä suojeluskuntiin tai aiheutti jopa eroanomuksia. Vaasan suojeluskuntapiirissä pelättiin hallituksen käyttävän suojeluskuntia mahdollisessa hyökkäyssodassa hyväkseen vakinaisen sotaväen tapaan. Nämä pelot liittyivät suojeluskunta-asetuksen 2. pykälään, jossa suojeluskuntaan liittyneen piti kuulua suojeluskuntaan vähintään kolmen kuukauden ajan ennen kuin saisi eron. Välittömän eron estäminen sai epäilemään hallituksen ja järjestön tarkoitusperiä
-------------------------------
Siis mitä tarinat kertoo. Moni liittyi suojeluskuntaan, kun sai uuden sarkapuvun. Se oli tarpeen 30 luvun lama-aikaan, kun muuta sosiaaliturvaa ei ollut.