Ja taas päästän alkuperäiseen kysymykseeni saako lihalla suoramyyntinä 2 kertaa enemän hintaa kuin angus jotta sitä pystyy kasvattamaan kannattavasti ottaen huomioon rehukulut liikepääoman ja eläinpääoman korot ja työkustannuksen. Anteeksi kun jankkaan mutta pysty tetistä hc kasvattajista joku antamaan tähän jotain selviä lukuja...
Ensinnäkään en tiedä, että mitä anguksesta saa suoramyynnissä, enkä tiedä mitä lampaasta, enkä vuohenlihasta, enkä kyytöstä, enkä ankasta, enkä.......
Sen kuitenkin tiedän, että se mitä highlandista saa vaihtelee hirmuisesti eri puolilla Suomea. Meidän alueella BKT/kuntalainen taitaa olla maamme alhaisimmasta päästä, joten meillä ei voi haaveilla sellaisista hinnoista, mitä kuulee muutamien saavan. Uudella alvilla meidän jauheliha lähtee hiukan alle 8e/kg ja siitä sitten ylöspäin, niin että keskihinta lienee jossain 13e/kg. Meidän tila on pieni ja tälläinen toiminta sopii oikein hyvin meille. Tuskin meidän olisi järkeä tuottaa tässä kokoluokassa lihaa tehotuotantoketjuun.
En tokikaan kiellä, etteikö tällä tavoin voisi toimia myös angus-rotua kasvattaen tai herefordia. Me valitsimme aikanaan highlandin ja sitä emme ole hetkeäkään katuneet, vaan tyytyväisyytemme on jopa kasvanut vuosien myötä. Edelleen myös jankkaan, että aitoa highlandlihaa saa vain highlandia kasvattamalla.
Ehkä highland on kuitenkin tosi hyvä vaihtoehto suoramyyntiroduksi, koska se ulkonäkönsä puolesta poikkeaa merkittävästi muista. Lisäksi lopputuotteen, eli lihan ominaisuudet ovat juuri sellaiset, kuin moni kuluttaja haluaa. Sonnien vapaa laiduntaminen on monelle kuluttajalle tärkeää - meillä on asiakkaina jopa vegaaneja, jotka syöttävät lapsilleen sekaruokaa. Rasvattomuus ja senkin vähän rasvan erittäin hyvä koostumus, omega3/omega6 suhde, CLA, parempi vitamiinipitoisuus, korkea valkuaismäärä jne. Hiukankin jos viitsii lukea (englanninkielisiä)tutkimuksia, niin asiasta on aika helppo vakuuttua. Ravintoloista tulleet ammattilaiskommentit kertovat sitten omaa kieltään. Esimerkiksi liha pysyy hyvin koossa valmistuksen aikana on yksi asia mikä eroaa muista. Pitokokkien on helppo pitää pataruoka pitkään esillä, koska liha ei mene sellaiseksi hötöksi, kuin tavallinen naudanliha. Sitä en tokikaan osaa sanoa, että olisiko eroa miten paljon angukseen ja herefordiin, jos niitäkin kasvatettaisiin samalla ravinnolla, samoissa oloissa ja yhtä pitkään. Luulen, että tuo kasvatuksen pituus on juuri se juttu jolla saadaan mainio maku aikaan.
Edelleen jankutan kannattavuudessa samaa asiaa, kuin on tullut joskus sanottua: Yksi emo tuottaa vuodessa yhden vasikan ja se vasikka painaa teurastamon kiilussa saman kuin muutkin. Hiukan pidemmän kasvatuksen jälkeen, mutta kuitenkin. Lopullinen vastaus taitaisi löytyä, kuten esim Emo-Heikki on usein kirjoittanut, vertaamalla samankokoisten tilojen taloudellista tulosta. Kaikki muu on tavallaan merkityksetöntä. On selvää, että meidän pienen tilan tulos on pieni verrattuna johonkin sadan emon kasvattajaan sadan hehtaarin peltoalalla. Meidän tarkoitus oli saada elanto toiselle puolisoista osapäiväisesti ja siinä on onnistuttu erinomaisesti. Lisäbonuksena tulee vielä jäsenyys suomen suurimmassa liharotuyhdistyksessä, jossa on aivan maanmainiota porukkaa
En ymmärrä, että miten perustelet yhden ylimääräisen kasvatusvuoden vaativan lihan myyntihinnan tuplaantumista? Loppukasvatuksessa ehkä olisi jotain sensuuntaista, mutta emotilalla kustannusrakenne on toisin.
Sen verran kritiikkiä minussakin on, että varsinkin investointituki teki hallaa rotumme jalostustyölle (samoin kuin kaikissa muissakin roduissa). Kaikki hiehot meni eloon - laadusta viis.... Nyt tilanne tulee ehkä parantumaan ja ostajat toivottavasti hankkivat laatua ja osa hiehoista menee lihaksi. Tämä on aivan hyvä asia. Muut jutut ovat enemmänkin tilakohtaisia, eli vaikka se millaista säilörehua D-arvoltaan kasvaville sonneille syötetään - no jokainen tekee tavallaan.
Minun arvostuslogiikka kulkee näin. Korkeimmalle rankkaan (siis oman tilamme tarpeisiin ja olosuhteisiin, sekä vaatimuksiin) HC rodun - yllätys, yllätys
- heti perään Brittirodut angus ja hereford - sitten mannermaiset jne. Lypsypuolella sydän sykkisi kotimaisten rotujen puolella - on kiva bongailla laiduntavasta laumasta suomenkarjaa. Arvostan kuitenkin kaikkia nautojen kanssa ahertavia ja eri tilanteissa (messut, näyttelyt) on kiva vaihtaa kuulumisia muiden rotujen edustajien kanssa.
Minulle tämä ei ole mikään vastakkainasettelukysymys. Kaikkia meitä tarvitaan, eikös?