Hei muut maalaiset
Tulipa mieleeni tämä ketju, ja miksei ensimmäisenä saamani lynkkaukset. Toivon, että aloituksestani joku muu olisi saanut hyötyä, mene ja tiedä. Arvailkaa miten tilanne eteni, kun töiltänne ehditte.
Terveisin vertaistukea ja neuvoja aikanaan etsinyt. Hopeatarjotinta en elämässäni ollut kelvannutkaan, kiitos kivikautisesta vertauskuvasta, muistin sen pitkään

Sanot nyt sille äijällesi että nyt ostetaan appivanhemmille mökki jostain 10 kilsan päästä ja he muuttavat sinne. Siellä saavat puuhastella puutarhassaan ja tehdä mitä lystäävät. Sitten puhellaan puhelimessa jossa sovitaan mahdollisista lastenhoidoista ja kiireavuista tilalla. Sillä tavalla te saatte toteuttaa itseänne ja omaa visiotanne tilalla ja jos kiinnostaa ottaa aurinkoa aataminasussa takapihalla tai järkätä kavereiden kanssa illanistujaiset niin se onnistuu eikä tunnu että on valvovan silmän alla. Toivottavasti sillä miehellä vaan riittää unaa toteuttaa tämä siirto. Tästähän tässä on kyse.

Siitä tilan työstä niin niistä kyllä selviää tekemällä ja teetättämällä ja miksi ei sitä appivaariakin voi käyttää kiireavuksi kun se autolla paikalle hurauttaa so*****un aikaan so*****na päivänä.

Heillä on ollut jo vuosia oma asunto siellä 10 km päässä. Siksi uskoinkin, että ovat lähdössä. Mutta tähän mennessä erittäin harvoin ovat siellä olleet. Eilen kyllä lähtivät........ ja huomenna tulevat katsomaan postinsa kuulemma tänne

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:22:02

Lainaus käyttäjältä: hiluhi - 22.01.15 - klo:21:58

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:52

Lainaus käyttäjältä: Köntys - 22.01.15 - klo:21:31

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:25

Lainaus käyttäjältä: c.c.less - 22.01.15 - klo:21:13

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.

Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.

Nimenomaan, heille parempi, mitäpä meistä muista?

Auki kirjoitettuna: "Heidän tekemät työt ovat poissa sinun ja miehesi tehtävistä ---> teillä on enemmän aikaa itsellenne." Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin niin teidän oma alue talosta olisi hyvä erottaa esim. lukitsemalla mahdolliset sisäovet.

Sisäovi on lukittu jo lemmikkienkin takia. En kaipaa enempää aikaa, vaan sitä, että yhteisen ajan laatu on rauhaa..

Nyt on sitten todellisen mietinnän paikka. Eihän tuosta tule mitään jos keskenmenojen keskellä sinä vielä haluat lisää töitä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tahtia kannattaisi nyt ehkä rauhoittaa. Juttele sen miehesi kanssa. On ehkä parempi hankkia se rauha sinne kotitilalle tavalla tai toisella, muuten saattaa se suurperhe jäädä toteutumatta.
Kyllä ne eläimetkin vankeudessa lisääntyy, mutta liialla stressillä tahtovat luoda aika usein. Sama se on ihmiselläkin. Ei kukaan paineita määräänsä enempää kestä ja sitten pettää fysiikka.
Ota se mies nyt puhutteluun ja löytäkää yhteisymmärrys. yhdessä teidän on toimittava tilan ja perheenne parhaaksi, ei yksinään.

En varsinaisesti halua lisää töitä, mutta oma työni on henkistä istumatyötä, joten fyysinen työ vastapainona ei olisi pahitteeksi. Erottuani lasteni isästä tein muutenkin fyysisiä keikkatöitä eri paikkoihin lasten ollessa isällään, vaikkei työt olleet koulutustani vastaavia. Tavallaan fyysisen työn ja uusien ihmisten tapaamisen ja huolenpidon ottaa harrastuksena. Eli, näistä keikkatöistäni voin luopua ja sijoittaa aikaa ja energiaa miehen kanssa yhdessä tehtävään työhön. Käytännössä nyt noita keikkatöitä ei ole ollutkaan, eikä rahallista tarvetta niitä omasta puolestani tehdä. Mutta haluan selventää, kun jokaista taustatekijää ei tänne kirjoita: en ole rasittamassa itseäni liikaa fyysisellä työllä, enkä halua päteä täällä tilalla, en viedä mieheltäni vanhempia enkä hänen vanhemmiltaan kotia tai asemaa.... haluan kotirauhan omalle perheelleni, olen valmis auttamaan ja osallistumaan enemmän tämän saavuttaakseni ja olen myös muokannut omaa elämääni siten, että tämä onnistuisi.

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:52

Lainaus käyttäjältä: Köntys - 22.01.15 - klo:21:31

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:25

Lainaus käyttäjältä: c.c.less - 22.01.15 - klo:21:13

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.

Jos toiset haluaa viettää eläkeaikansa töitä tehden, niin antaa mennä vaan. Se voi olla heille jopa parempi kuin tekemättömyys, varsinkin jos eivät ole jo aikaisemmin muuhun tottuneet.

Nimenomaan, heille parempi, mitäpä meistä muista?

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:21:25

Lainaus käyttäjältä: c.c.less - 22.01.15 - klo:21:13

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Toisaalta se pikku puuhastelu ja liikunta pitää ne vanhukset terveinä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Kiitos tästä kommentista, sai naurulihakset töitä Suoraan anoppini suusta nimittäin! Mutta on vain siinä, että pikkupuuhastelu on meidän häirintää suoraan sanottuna ja sitä he eivät juuri harrasta. Ihan oikeita, raskaita töitä tekevät, mutta kuka sen kruunun laittaa päähän kun kaatuu saappaat jalassa? Suru jäisi meille heidän elämättömästä eläkeajasta.

Tulee vain mieleen, että jos olet muualla töissä ja vielä tupahommat päälle, niin missä hiton välissä kuvittelet jaksavasi sitä paskaa lapata. Minä tein kahta työtä, tilalla ja toimessa, ja se oli kynttilän polttoa molemmista päistä ja keskeltä.
Anna miehesi touhuta vanhempiensa kanssa keskenään ja keskity sinä lapsiisi. Vai onko sulla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin minullla??

Tehokkaaksi on kehuttu Olen minä opiskellutkin tähän omaan ammattiini kun lapset olivat pienempiä, ja tehnyt siinä keikkatöitä samalla. Kotini minä haluaisin pitää kotina, epävarmuus oli siitä määrittelenkö sanan "koti" toisin kuin muut maalla asuvat.

Minä osasin varautua tähän,koska huonoja esimerkkejä oli lähipiirissä.

On sitä elämää muuallakin,kuin maatilalla.Harrastuksia kyllä löytyy,kun viitsii vähän nähdä vaivaa.

Jos minulla olisi esimerkkejä tai ystäviä samassa tilanteessa, en olisi täällä Elämää minulta ei puutu, ja senkin vuoksi haluaisin kotini olevan sitä omaa tilaa, jossa olla ihan sen oman "lauman" kanssa. Toki tavata läheisiä, sovitusti... välillä useammin, välillä harvemmin. En halua paeta kotoani, vaan koti on minulle rentoutumispaikka, jossa on mun kaikkein rakkaimmat ihmiset (ja eläimet <3)

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 22.01.15 - klo:20:35

Mutta jos tilanne on mahdoton, eikä vanhusten muuttoa näy, niin miksi edes yrität työntyä tilan töihin?? Anna mennä vanhalla kaavalla ja tee tupahommat ja hoidat lapset. Käyt töissä tilan ulkopuolella, joten palkka tulee ja tulet toimeen sillä. Älä suotta tuppaa..malta odottaa, kyllä se sinunkin aika tulee..

Tämä alkoi minuakin mietityttää. Avauksessa oli tällainen johdanto:

"Haluaisin osallistua, olla vastuussa, löytää miehen kanssa yhteistyön, vaikka se olisi sitten raskastakin. Olen vain niin pihalla näistä hommista, koska minulla ei ole tilaa niihin osallistua. Tosin ei minulla aikaakaan ole liikaa, oma työ ja hommat tietenkin vie omansa, mutta halua on ja sitkeyttä vaihtaa "vapaa-aikaa" miehen avuksi."

Hmmm. Tiesitkö että maatiloilla on myös töitä, joiden tekemisestä ei tule mustasukkaisuutta. Moni ulkopuolella töissä käyvä puoliso on ottanut hoitaakseen toimistotyöt: laskujen maksu, verokirjanpito, tukihakemukset, lohkokirjanpito. Kylillä käydessä voi hoitaa virasto- ja kauppa-asioita. On myös vapaaehtoisia ja pakollisia kurssipäiviä, jotka eivät kaikkitietäviä niin kiinnosta ja huomaat sen tietopuolenkin vähitellen karttuvan tämän vuosituhannen opeilla. Nyt tukisysteemien uudistuessa ei taatusti 60-luvun opeilla mennä ohi lukutaitoisen miniän osaamisen. Antaa fossiilien möyriä paskassa aivan vapaasti, mukavampihan se on jakkupuvussa edustaa. Taloudellista toimeentuloa kohennat tehokkaammin ottamalla isompaa ruutua palkkatöissä kuin yrittämällä syrjayttää aloittelijan 0,3 hlötyövuodellasi  konkareiden 1,8:aa.

En aio jättää omaa työtäni, se on minulle todella tärkeä. Eikä ole mitään tarvetta päteä täällä. Voin luoda sitä paskaa ja tehdä niitä hommia, jotka helpottaisivat siis miestäni kun hänen vanhempansa olisivat poissa, sitä tarkoitin. Ei minua apuna tarvitakaan niin kauan kuin 7-kymppiset täällä häärää

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:17:12

Lainaus käyttäjältä: opelmies jr - 22.01.15 - klo:16:39

E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella  Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks  Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 

Sen takia oon välillä sopeutunutkin tilanteeseen, koska olen ajatellut omalle kohdalle. Ja päättänyt, että jos jotain jälkeeni jätän (tavaraa, vaikka minulle rakasta kuten keräilyni) lapseni saavat ne kuljettaa vaikka kaatopaikalle. Tosin yritän itse "jälkeni" putsata, kun se aika tulee. Ja jos esim. meidän lapsi tätä tilaa jatkaisi, tai joku muu, tyhjäisin silloinkin romuni (minulle aarre, toiselle tiellä ja ylimääräinen) ja siirtäisin luuni uuteen paikkaan. Ymmärrän ja arvostan heidän vuosikymmenten elämäntyötä, mutta nyt on eläkkeen aika ja heidän aikuisen pojan perhe-elämän aika.
Tuohonkin on aiemmin suostuttu, että tulevat (varsinkin vanha isäntä, jonka on vaikea olla poissa täältä) vain päivisin tai kiireaikaan, mutta sitä ei kestä päivääkään kun jäädään jo yöksi ja ASUMAAN.

Tekevät kyllä vuosittain useampiakin reissuja, kotimaassa ja ulkomailla, ja silloin on pärjätty. Hengitetty vapaasti... toki osan aikaa on ollut lomittajakin, mutta myös minun on ollut helpompi kysellä voisinko auttaa ja osallistua ja kaikessa rauhassa opetella.

Kysymys, johon halusin mielipiteitä, on: vaadinko liikaa, olenko itsekäs/lapsellinen/maaseutua ymmärtämätön kun en suostu asumaan samassa talossa appivanhempien kanssa? Kiitän saamistani asiallisista mielipiteistä ja vinkeistä Ja huomaan, että on tässä yritetty tosiaan toimiakin ihan niin kuin moni tämmöistä tilannetta ymmärtävä neuvoisikin.

Ulkopuolista väliintulijaa on vaikea saada ainakin vielä, koska nähdään aika vähän miehen sukulaisia, enkä ole kehdannut tämmöisestä ulkopuolelle keskustella. Vaikka kyllä on kyselty ja udeltu tästäkin, että miten saman katon alla eläminen sujuu. Kauniisti hymyillyt vaan sukulaisille, en ole halunnut juoruja mieheni vanhemmista sukuun.

Silloinku appivanhempas oli sun ikäluokkaa, ni oli maaseuduntapa et 3-4 sukupolvee asu samakatoal  ja säki oot oikees eläes tätäpäivää! Siin sulle menneisyyde ja nykyisyyde kuilu ratkastavaks.. Kyseleppä iha kaverimieles tilan "tulokas" appivanhemmaltas muistelmii siit ajast ko tuli tilal, saattaa aiheuttaa ymmärtävii ajatuksii tai lopullise lyttäykse  Oon se maatilal kasvanu 3:s sukupolvi ja suostun syytinkii jos o omakämppä jossai muual 

Itse asiassa tiedän heidän historiastaan ja heitä edeltävästä sukupolvesta paljonkin Ja muutenkin siitä miten ennen on asuttu ja oltu sukupolvet samassa. Tämäkin on lisännyt ymmärrystäni tämän 1,5 vuoden aikana, mutta nyt tilanne on vain se, että en voi aina vaan ymmärtää ja ymmärtää oman perheeni kustannuksella.

ajatteleppa vilijonkka toisin päin asiaa,jos tila olisi kotitilasi ja siihen tulee mies jota kotivävyksi myös kutsutaan,Vanhempasi asuvat tilalla ja puuttuvat jokaiseen vävyn tekemään asiaan teki niin tai näin.aina appiukolta tulee neuvoja kuinka MINÄ tein, ja kyllä tuo kone enne on kestänyt,Ei meillä ole ollut tapana näin aikaisin pellolle mennä maa on vielä märkää.Lehmät kyllä pysyi aidoissaan kun MINÄ ne ennen tein. Ei tuosta agronomikoulutuksesta ole mitään hyötyä käytäntö se on ennenkin opettanut kuinka MEILLÄ tehdään. Mitä naapuritkin tuosta aattelee kun ei ole ENNEN tuollain tehty.En MINÄ nyt olisi myynyt metsää kun hinnat nousee.
Alkaa hiukka ottaa pattiin neuvot appiukolta meinaan ja se tyhjänpäiväinen vertailu.Ja kylällä retostellaan sitten kaikki asiat helvettiläinen,taidan nostaa kytkintä ja maksattaa appiukolla mukuloitten elatuksen.Sen huolen pidän että tuo nainen ei uutta miestä saa ennenkuin heittää isänsä 100km päähän asumaan.Ei sitten ole joka käänteessä neuvomassa.

Olisi selvää, että hoitaisin asian perhettäni ajatellen. Mulle on tärkeää, että puolisokin voi hyvin. On tapana hoitaa asiat, selvittää, hakea tietoa, harkita ja niin edelleen, jos olisin epävarma miten tehdä jossakin asiassa. Tämä on toinen kerta, kun sitä näkökulmaa haen netin keskustelupalstalta Yleensä ihan muut tahot, mutta tuntuu, että maalla on "kirjoittamattomia" sääntöjä, joihin en ole päässyt sisälle. Tai olen luullut, että yksi tämänkin päivän "säännöistä" on se, että mihin tulet, sen kestät.. en vain ollut tulossa tähän tilanteeseen, tämä ei ollut se meidän tulevaisuuden suunnitelma asumisen suhteen kun sitä suunniteltiin.

Lainaus käyttäjältä: Vilijonkka - 22.01.15 - klo:17:14

Lainaus käyttäjältä: nissan - 22.01.15 - klo:17:08

Tietääkö miehes.että olet täältä neuvoja pyytämässä

No kun on saanut tukea, niin saa tietää kyllä Jos mun näkökanta olis tallottu ihan maanrakoon, niin olisin ihan hiljaa 

Mietippä kaksi kertaa ennen kuin julistat tämän parlamentin tuloksia miehellesi.. Minä ainakin tekisin niin. 

Kiitos vinkistä, mutta kyllä tunnen tuon miehen Ja se mut, vaikka toki tää yllättääkin, mutta en oo kenenkään nimiä täällä julkaissut

Tietääkö miehes.että olet täältä neuvoja pyytämässä

No kun on saanut tukea, niin saa tietää kyllä Jos mun näkökanta olis tallottu ihan maanrakoon, niin olisin ihan hiljaa 

E kait ny ikänsä tilal töit tehneet ihmiset osaa luopuu vanhast arjestaa ja rutiineist? sehä olis kuolema niil henkisest ja fyysisest jos e sais mitää puuhastella  Aatteleppa omalle kohalle, et milt tuntus ko oma jälkikasvu käskee suksimaa kuusee ikiajoiks  Olisko mitä, jos tekis eläkeläisist normaaleit palkkatyöläisii tilal, ilma vaikuttamis mahollisuuksii.. vois olla sen jälkee et EVVK 

Sen takia oon välillä sopeutunutkin tilanteeseen, koska olen ajatellut omalle kohdalle. Ja päättänyt, että jos jotain jälkeeni jätän (tavaraa, vaikka minulle rakasta kuten keräilyni) lapseni saavat ne kuljettaa vaikka kaatopaikalle. Tosin yritän itse "jälkeni" putsata, kun se aika tulee. Ja jos esim. meidän lapsi tätä tilaa jatkaisi, tai joku muu, tyhjäisin silloinkin romuni (minulle aarre, toiselle tiellä ja ylimääräinen) ja siirtäisin luuni uuteen paikkaan. Ymmärrän ja arvostan heidän vuosikymmenten elämäntyötä, mutta nyt on eläkkeen aika ja heidän aikuisen pojan perhe-elämän aika.
Tuohonkin on aiemmin suostuttu, että tulevat (varsinkin vanha isäntä, jonka on vaikea olla poissa täältä) vain päivisin tai kiireaikaan, mutta sitä ei kestä päivääkään kun jäädään jo yöksi ja ASUMAAN.

Tekevät kyllä vuosittain useampiakin reissuja, kotimaassa ja ulkomailla, ja silloin on pärjätty. Hengitetty vapaasti... toki osan aikaa on ollut lomittajakin, mutta myös minun on ollut helpompi kysellä voisinko auttaa ja osallistua ja kaikessa rauhassa opetella.

Kysymys, johon halusin mielipiteitä, on: vaadinko liikaa, olenko itsekäs/lapsellinen/maaseutua ymmärtämätön kun en suostu asumaan samassa talossa appivanhempien kanssa? Kiitän saamistani asiallisista mielipiteistä ja vinkeistä Ja huomaan, että on tässä yritetty tosiaan toimiakin ihan niin kuin moni tämmöistä tilannetta ymmärtävä neuvoisikin.

Ulkopuolista väliintulijaa on vaikea saada ainakin vielä, koska nähdään aika vähän miehen sukulaisia, enkä ole kehdannut tämmöisestä ulkopuolelle keskustella. Vaikka kyllä on kyselty ja udeltu tästäkin, että miten saman katon alla eläminen sujuu. Kauniisti hymyillyt vaan sukulaisille, en ole halunnut juoruja mieheni vanhemmista sukuun.

Kiitos nopeista vastauksistanne.

Olen yleensä todella avoin ihminen, ja parisuhteessa varsinkin. Tilanne on siis ollut keskusteluissa miehen kanssa aika ajoin. Erityisesti ennen muuttoa, johan sekin oli hankalaa, kun odotuksena oli "vanhusten" lähtö, joka siirtyi ja siirtyi ja tapahtuikin vain "muutto" talon pienempään päähän, me saimme tuon isomman. Jossa toki oli raivaamista kun tavarat jätettiin niille sijoilleen. Täällä ei ole sellaista avoimen keskustelun kulttuuria, enkä ole pystynyt sitä muuttamaan, joten avoimuuteni päättyy kun "vanhusten" kanssa ollaan.. en pysty olla niin suorapuheinen kuin muutoin ihmissuhteissani ja työssäni ym.

Mietin jo ennen muuttoa, että muuttaisi vuokralle lähistölle ja katselisi tilannetta. Ongelmana vain on se, että minulla on ennestään kaksi kouluikäistä lasta. Tällä kylällä on koulu, mutta ei vuokra-asuntoja. Omaan taloon en halua sijoittaa, koska olisi hankala myydä eteenpäin täällä. Ja tuloni haluan sijoittaa tähän, remonttia on tehty ja suunnitelmissa. Mietin myös, jos ostaisin talosta puolet, mutta se ei tule enää kysymykseen kun kuulin heillä olevan elinikäinen asumisoikeus.

Sen mieheni on kertonut jo alussa, että haluaa hoitaa vanhempansa itse, jos elävät niin pitkään, että ovat tarpeen avussa. Ja siihen olen valmis, että palaavat "meille" ja yhdessä huolehdimme heistä, kun eivät ilman apua pärjää. Mutta sitä ennen pitäisi saada viettää vuosia perheenä.. ja vanhempien viettää eläkepäiviään toisessa osoitteessa. Ja ei, heillä ei ole juurikaan harrastuksia. Ovat antaneet kaikkensa tilalle, ymmärrän sen. Mutta en voi heille elämän sisällöksi muuttua.

Kyllä pidän mahdollisena sitä, että palaisin sinne mistä muutin, lapset saisivat palata vanhojen kavereidensa pariin. Erota en halua, rakastan tätä miestä todella ja hän minua. Mutta jos lähtisin, en haluaisi kolmatta kertaa lapsia repiä toiseen osoitteeseen.

Puhuin aiemmin tilanteen kärjistymisestä. Huusin mieheni äidille, kun olen niin tuskastunut. Täällä asuessa olen siis välillä puhunut miehelle, välillä ollut vihainen, painostanut muuttamaan asiaa, hän on yrittänyt, vanhemmat eivät ottaneet kuuleviin korviinsa ("ethän sinä pärjää yksin, mitä sitten kun tulee peltotyöt, mitä sitten kun tulee poikimisia, olet niin kovilla"). Sitten olen taas sopeutunut, mutta nyt se ei enää onnistu, enkä halua tätä rinkiä meidän suhteeseen. Että itse sopeudun joksikin aikaa, sitten alkaa kerääntyä kiukku ja purkautuu mieheen. Itsekin olen nätisti puhunut kuukausi sitten miehen äidille. Hänen kommentti oli, että "katsotaan...." Noiden suluissa olevien ikuisten kommenttien lisäksi.

Pyysin jo anteeksi kun huusin, ei hän sitä ansainnut tästä tilanteesta huolimatta. Lähipiirin mielestä minä ja mies ollaan liian kilttejä... mutta ei nuo "vanhukset" ole ilkeitä, en usko että tahallaan tekevät tämän meille.