. Aina voi epäillä työntekijöiden saatavuutta, mutta tarvitaan sitä työvoimaa robonavetoissakin, aivan yhtä paljon.
Robouskovilla on selvä harha perinteisten lypsyasemien kehityksestä, varsinkin ergonomian tasolla......
***Olen tähän asti pitänyt adamin hanketta "jalat tukevasti maassa" olevana, mutta nyt alkaa tuntua odotukset aika korkea lentoisilta. Ettäkö robonavetassa yhtä paljon työvoimaa....asemien ergonomian kehitys...sata lehmää tunnissa...ei ota yhtää niveliin 10 vuoden päästä...esim lattiakorkeus kaikille sopivaksi vaatii yhdestä muotista olevia latinoja montuun..
Tämä on mennyt vähän naurettavaksi kärjistykseksi, enkä jaksa pitää vakavaa virettä yksin yllä. Täältä kun löytyy kyllä loistavasti toimivia robonavettoja, mutta hyvin toimivat lypsyasemanavetat ovat harvassa. Tällaisiin kun robonavettaa vertaa, tulee työmenekin vertailuun jotain järkeä. Miksi ihmeessä täällä robonavetan toimintaa on kyllä tuunattu viimeisen päälle samalla, kun lypsyasema junnaa 90-luvulla ahtaine poistumiskäytävineen ja 180-asteen käännöksineen jossain metrin levyisessä tilassa?? Tottakai robonavetat näyttävät aivan ylivoimaisilta, kun niitä verrataan näihin ankeisiin lypsyoloihin. Eihän näitä voi edes verrata keskenään, kun ei kaikkea sen kirotun managementin puitteissa ole tehty tässä toisessa......
Sataan lehmään tunnissa pitää kaiken osua nappiin, sitä ei voi pitää minään keskiarvona. Kärjistystä. Ei onnistune ainakaan parinsadan lehmän karjalla, en ainakaan odota niin. Ergonomialla tarkoitan montaa asiaa, mm. lypsimiä kannattelevia hydraulikäsivarsia, montun korkeudensäätöön on myös kaikenlaisia pikkujuttuja säätölattioiden ohella. Yhdellä lypsäjällä kerrallaan ei säätöongelmia luulisi olevan. Juju on siinä, että meillä useimmat asiat jäävät automaattien varjoon, varmasti ihan markkinointitarkoituksena.
- olen sen verran tuore vierailija näillä sivuilla, etten tiedä onko adamilla pihatto, jossa on ergonomisesti oikein mitoitettu lypsyasema eli kokemuksen syvä rintaääni ottaa kantaa.
Meillä on viiden ja puolen vuoden kokemus 2x7 kalanruodosta 1990-luvun lopun tekniikalla varustettuna. Nouseva/laskeva lattia puuttui, muut herkut löytyivät. Edelleen väitän, että riippumatta asemamallista, on lypsytyö äärettömän raskasta.
Meillä oli enimmillään 60 lehmää lypsyssä. Vieläkin hiki tulee pintaan, kun ajattelen klo kuuden aamuja, jolloin lypsy alkoi. Aina oli paita märkä, käsivarsista puhumattakaan, kun lypsy loppui. Pulssi oli työmaalla korkealla, huonosta kunnosta se ei johtunut, koska juoksin tuolloin maratonin rapiaan kolmeen tuntiin.
Fyysisiä ongelmia tuli kyynärpäihin ja hartiohin. Jos lypsyasemalypsyä olisi jatkettu, olisi lehmät lähteneet seuraavan viiden vuoden aikana.
Vaikka kuinka puhutaan ergonomiasta, erilaisista apuvälineistä ja virityksistä, on lehmien utareiden puhdistus ja lypsinten kiinnitys edelleen kurkottamista, potkujen varomista,lehmien ajoa ja ainaista aseman pesua.
Automaattilypsy parasta mitä lehmänpitoon on sitten lypsykoneen kesimisen jälkeen tullut. Motot hakkaa metsissä, automaatit lypsävät navetoissa. Se on tulevaisuutta.
