Keskustelu menee metsään, kun selitetään huoltovarmuuden olevan vaarassa, jos naudanlihatuotanto Suomessa ei kata 80:tä prosenttia kulutuksesta, hän sanoo.
Huoltovarmuuskeskuksen Hakolan mukaan poikkeusoloissa viljatuotteilla pärjäisi pitkälle, mutta proteiinintarpeeseen ihminen tarvitsee myös broileria, possua tai nautaa.
Huoltovarmuutta palvelisi, jos maataloussektori olisi pienempi, mutta toimisi paremmin ja kannattavammin, Arovuori sanoo.
mitähän huoltovarmuutta tässä haetaan?
Voisi saman tien väittää, että oma tuotanto jopa heikentää huoltovarmuutta. Omaan tuotantoon sisältyy suuria riskejä mm energian saatavuus, ilman sähköä ja öljyä ei meillä tapahdu nykyisin enää mitään. Se että rakennetaan huoltovarmuus jatkuvaan keskeytymättömään tuotantoon ja minimoidaan varastot, on sekin iso riski. Valitettavasti meillä viljellään/kasvatetaan paljon sellaistakin, jolla ei ole mitään merkitystä huoltovarmuuden kanssa. Siitä pitäisi ensin luopua, jos huoltovarmuus olisi tuotannon säilyttämisessä se ratkaiseva kriteeri.
EU:ssa on 500 miljoonaa ihmistä, meitä noin prosentti siitä... EU:lla omavaraisuus ihan hyvällä mallilla ja alue vakaa, ei tuottaisi ongelmaa olla vailla omaa tuotantoa. Paitsi, että edellyttää häiriötöntä merenkulkua ja tehokkuutta logistiikassa. Tehokkuus yleensä tarkoittaa suuria yksiköitä ja näistä tulee niitä huoltovarmuuden riskikohteita. Meillä on myös mahdollisuus joutua Kuuban tapaiseen tilanteeseen, jos kauppamerenkulku estetään.
Sitäkin pitää miettiä, miten nopeasti näistä huoltovarmuutta uhkaavista riskeistä toivutaan. Jos pellot istutetaan kuuselle, niin voi varmuudella sanoa että menee 3-5 vuotta ennen kuin sieltä saadaan ensimmäinen sato, hyvään satoon menee kauemmin. Kun pelto tuottaa voidaan harkita eläinten ottamista. Jos parin keskusliikkeen logistiikkakeskukset lähetetään maata kiertävälle radalle, niin siitä toipumiseen menee viikoista kuukausiin. Viimeksi sota-aikaan yllättävän nopeasti saatiin autoihin häkäpöntöt, kait ne piirrustukset on vielä tallessa