Jokelan ammuskelija haki mahdollisimman suurta julkisuutta.
Näyttää myös saaneen, lippuja on puolitangossa lähes joka pirtissä ja muisto- yms tilaisuuksia järjestetään ympäri maata.
Niin että seuraavat julkisuutta haluavat voivat ottaa mallia ja tehdä omat tihutyönsä.
Sinunko mielestä pitäs olla vaan ihan hiljaa koko asiasta ?
Sekopää-viherpipertäjät lopettivat mm. kaivinkoneitten polttamiset tietyömailta samoinkuin eläinkuljetusautojen tuhoamiset (mm. 7 liharekkaa poltettiin samana yönä) kun asioista vaiettiin täysin. Eivät saaneet enää kaipaamaansa julkisuutta.
Jokelan tapauksessa tuntuu julkisuusvouhotus ylimitoitetulta, oppilaitten kanssa käytävät kriisikeskustelut yms. voidaan käydä ilman isompaa näyttävyyttä.
Talojussi ei liputa, ei asian vakavuuden aliarvioinnin takia vaan turhan julkisuuden takia.
Kerrankin I agree with TJ.
Huomatkaa median tapa käsitellä asiaa. Puhutaan koko ajan tekijästä. Uhreista ei ole puhuttu yhtään mitään ja unohdetaan surra uhreja. Tärkeämpää olisi kuitenkin keskittyä tapahtuneista kärsineiden jaksamiseen. Mutta media haluaa ratsastaa teolla saadakseen lööppejä.
Tyyppi tiesi miten pääsee lähes maailmanlaajuiseen julkisuuteen muutamassa tunnissa. Entä jos esim. Iranissa joku on lähettämässä ydinkärkeä kohti Keski-Eurooppaa ja joku estää viime hetkellä napin painamisen, kuinka kauan asiasta puhutaan? Tai saako asia edes huomiota maailmassa vaikka pelastuisi miljoonia ihmishenkiä? Ei, koska kyseessä on hyvä teko jota ei tarvitse median käsitellä sen enempää. Pahojen asioiden spekulointi ja jatkuva vouhotus tuo tekijälle vain enemmän hänen ideologiansa haluamaa julkisuutta. Tyyppi on täysin verrattavissa itämaiden itsemurhapommittajiin jotka vakaumuksensa takia ovat marttyyreitä. Eivät suoranaisesti hulluja. Jos ihmisellä tapahtuu päässä ns. "naksahtaminen" tuskin tulee yhdessä yössä mietteisiin tuollaiset käsitykset maailmasta mitä tuollakin tyypillä oli. Saati varsin vakaumukselliset ilmaisut asioista.
Tapahtumat ovat tapahtuneet ja niille ei enää voida mitään. Toivottavasti yhteiskunnassa opitaan hiljentämään hieman elämän vauhtia että voitaisiin huomata miten lähimmäisillä menee. Raha pitää olla elämää varten eikä toisinpäin. Kukin voi tahollaan miettiä miten paljon on tarjota lähimmäisille yhteistä vapaa-aikaa ja varsinkin aikaa irtautua arjesta tekemään jotain millä osoittaa toisille välittämisen. Ei hyvätuloinenkaan perhe pysty korvaamaan millään rahamäärällä välittämistä. Tapauksessakin kyse oli välittämisen puutteesta, jos kukaan ei tiennyt millainen maailmankuva tyypille oli muodostunut ikänsä aikana. Ei tuollaisella maailmankuvalla voi odottaa hyviä tekoja.