Savommaalla ruvisleipä pyhäiltaa vietti
se elämääsä ajatteli, ihan syvällissie mietti
kuten mistä oli tullu, mihin meinaa jatkaa
ja Helssinkiinpä tottavieköön suunnitteli matkaa
Kun oli avviisista lukenu, niin, tärkeä on lukutaito
että Helssinkissä leipäkin, ompi ainoastaan aito
Kun onhan tottuus julukinen, sen tietää näkkäritkin
syrjäseuvun leipää kahtovat, ne nenänvartta pitkin
Siksi tämä ruvisleipä, sinne tahtoi muuttaa pikimmiten
se arvokkaaksi tottaviekoon, muuttus tojellakiin siten
ja tilasi se keskuksesta appuun paikallisen invataksin
ja sano, -kuski ajellaampa nyt Helsinkiin me kaksin
No, kuski teki työtä, niinkuin virka hällä vaatii
ja etuistuimella leipä hälle ajo-ohjeet laatii
ja matkalta ne kyttin nappas errään meetvurstin
ja pijan taksi olikin jo luona errän Hurstin
Sitten leipä savolainen pisti monon etteen monoa
ja pijan joutui keskelle tuo pitkää leipäjonoa
oli peräkanaa ranskikset, reissumiesten armeijata
ja näkkileipä paketteja, vähintäänkin sata
Niin tämä ruvisleipäkin elämälleen suunnan löytää
vaan varo, kohta sieltä nälkäsimmät kimppuun töytää
Elämä on parasta kometiijjaa