Näitä hehtaareita on tietty kiva esitellä. Mut olis mielenkiintosempaa nähdä ja kuulla minkälaisia satoja niistä hehtaareista saadaan. Kuva kertoo enemäm kun tuhat sanaa. Jos on 10ha lohko josta irtoo vaikka ohraa vuodesta toiseen 6000-7000kg per hehtaari, voi joku saada samanlaisesta kuppasesta, happamasta ja vesivikasesta pläntista 3000kg per hehtaari. Jotta päästäs samaan kilomäärän kun 6000kg lohko, tarvitaan peltoa 20ha.

Se mikä hehtaarimäärä riittää kullekin taloudellisesti, on tila ja/tai henkilökohtanen juttu. Miksi ahnehtia huonon satopotentiaalin omaavaa peltoa jos vois olemassa olevia palasia kunnostaa tuottamaan huippusatoja?

Hahaha.

 mua ei kiinnosta se, mitä joku leuhka ja itseensätyytyväinen maajussi kertoo satotasonsa olevan.

 Aivan taatusti 99% viljelijöistä ilmoittavat satotasonsa vääruin(lue:aivan yläkanttiin!)

Maa(K)jullilla on selvästi huonosti satoa muodostavia lohkoja. Mua ei sitten taas kiinnosta paskaakaan paljonko on hehtaareita tai työtä tehty, vaan se paljonko tavaraa irtoaa hehtaarilta. Sihen pyritään että joka vuosi lajikkeita ja systeemejä muuttamalla koitetaan päästä edellisvuotta parempaan satoon, niin laadullisesti kuin määrällisestikin.

On se kiva tunne kun saa toisen hiiltymään..... Ja agrossa roikkuminen ja paskan postaus on järjestelykysymys, Still S.K.N....

Omia 40, vuokralla 3. Sekalaista pusikkoa vähän toistakymmentä hehtaaria.
Emakoista eroon jo vuonna 2008, eikä ikävä ole ollut..
Tosin ensimmäisen talven jälkeen vuokrasin rakennuksen emolehmäkäyttöön, eli paskan haju tontilla vaan jatkuu.
No, onneksi asun itse 17 kilometrin päässä tilasta.
Pajatyöt hetkittäin elättää, samoin rypsinpuristamo, kohta menee miljoona kiloa rutistettua rikki.
Ja kokopäivätoimisesti käyn vääntämässä ruuveja yhdessä keskikokoisessa metallialan yrityksessä.

Omaa 41  ha, vuokrattua 46 ha, mettää n. 50 ha. Päätoimi kasvinviljely, lisänä 8-26 ravi/siitoshevosta täyshoidossa, pajahommia, ruiskutusta, kaivamista, ym. pientä konetäppäröintiä.

peltoa n. 90 + 10 ja metsän tapaista n.400 ha ja loput luppoaikaa ja varakas emäntä

     Ehkä kerron omanikin kun tuli oltua salaperäinen.  Kasvinviljelytila. Omaa peltoa 121, vuokrattua 29, metsää jotain 240, mukana 4 yhteismetsässä.  Vastaan yksin työnteosta minkä alaluokkalainen joskus heittää 8 tunnin hukeja lautasmuokkaimella omasta pyynnöstään, joku tunti sesonkiapua kavereilta keväällä.  Ei tilan ulkopuolisia töitä enää, lukuunottamatta vähäistä kermankuorintaa. Akka vieraassa työssä, ruokkii sentään joskus. Pentuna lähdetty pienestä, 14 ha peltoa ja 26 ha metsää. Uskokaa päämääräänne niin sen voi saavuttaa kovalla työllä ja hyvällä tuurilla.

Lainaus käyttäjältä: landehande - 08.11.12 - klo:10:10

Lainaus käyttäjältä: landehande - 08.11.12 - klo:08:26

Jos apulantaa pitää kylvää peltoon siksi, että saa vain maksettua sen itsensä ja lisääntyneen energian kuivatukseen ym lisäkuluja, niin jotakin turhaa tuossa kuviossa piilee, työtäkin.  Näin pelkistettynä.

Kun apulantaviljelijä muuttaa käyttämänsä lannoitteiden ja muut apulantaviljelyn aiheuttamat kulungit kulujen aiheuttamiksi tarvittaviksi lisähehtaareiksi tarvitaan niitä biologisia lisähehtaareja jossakin tuottamaan nuo tuotantopanokset. Tai sitten käytetään fossiilisia polttoaineita kuten lannoiteteollisuus ym nykyisin.  Bio-palmuöljyntuotanto esim on varsin peltoalaa ja ilmastoa ''kuluttavaa'' toimintaa.

Biologisessa viljelyssä nuo hehtaarit ja uusiutuvat lannoitteet tuotetaan pääsääntöisesti sisäkiertoisena omalla tilalla typensitojakasvien avulla tai lähiympäristössä. Lisäksi lannoitusalaa on mahdollista käyttää märehtijöiden ruokinnassa. Koneiden kuluttama polttoaine  kuitenkin pääsääntöisesti käytännön syistä ostetaan.  Kokonaisravinne- ja rahatalous on siis varsin tehokasta.

Tässä pelkistettyä hieman laajempi selitys mihin näitä hehtaareja tarvitaan. Siis sisäiseen ravinteiden tuottamiseen ja kiertoon.
Esimerkkiä voisi jatkaa saman kaavan mukaan  oman pellon tuotteilla  lämmitettävästä kuivurista. Hehtaareja tarvitaan energian saamiseksi.

Ei voi todeta muuta kun että: ***** mutta mies on sekasin ja tyhmä...........

Onko SKN oikeassa? Luin kaksi kertaa Landen selvityksen, kolmatta kertaa en jaksa. Mutta tuli sellainen fiilis, että eikö lopputulos ole ihan sama kummallakin menetelmällä. Jos apulantaviljelijä käyttää jossain päin enemmän hehtaareita suuremman sadon saamiseksi, niin ei se eroa mitenkään luomusta, joka käyttää samat hehtaarit paikallisesti, MUTTA saa myös vähemmän satoa.

En tiedä onko sisäinen kierto ollenkaan niin tehokasta kuin väitetään. Ainakin ne tapaukset mitä tiedän muualta maailmasta ovat olleet sellaisia, että sisäsiittoisuus ei vaan toimi.

Työelämässä pari kolleegaa veti pitkän käyttöönottorupeaman 2000-luvun alussa eräällä saksalaisella paperitehtaalla. Tulivat takaisin ja totesivat, että kusinen käyttöönotto, koska tehtaalla kokeiltiin täysin suljettua jätevesien kiertoa. Aiheutti kaikenlaisia ongelmia. Talouselämässä suljettua taloutta on yleensä pidetty hankalana. Perusperiaate on se, että aina pitää jostakin ulkopuolelta tulla rahaa, muuten ei homma toimi. Ns. kaveri on töissä suomalaisen pörssiyrityksen talousosastolla ja hän on kauan ollut sitä mieltä, että esim. jenkkisysteemi ei voi toimia. Sekin perustuu hänen mielestään jonkinlaiseen suljettuun kiertoon. En osaa tätä paremmin kuvailla, pitäisi taas kysellä hommasta tarkemmin.

Summaraa, summaraa. Suljetut hommat ovat kyseenalaisia. Luomussa tulee vielä se ongelma eteen, että se kuluttaa yhteiskunnan maksamia tukirahoja enemmän kuin tavanomainen viljely. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että jos tuotanto on niin taloudellisesti kannattavaa, niin miksi siitä pitää maksaa enemmän. Luulisi, että on juuri päinvastoin. Menoja vähemmän, tulee vähemmällä avustuksella muutenkin toimeen.

Mielenkiintoinen kysymys on sekin, että yleensä pidetään hyvänä taloudellista toimeliaisuutta, jossa raha liikkuu. Tuotetaan ja ostetaan palveluita. Sillä on elinkeinoelämää ylläpitävä merkitys. Miten tällaisessa systeemissä toimii tila jonne vain kaadetaan rahaa, mutta josta ei saada mitään ulos....

Tulikohan tässä kirjoitettua ihan paskaa...

Kun koko eurooppaa halitsee ns. Vihreä ajattelu, on yks ***** hailee valtiovallalle mihin ne tukirahat kaadetaan. Nyt kun ollaan yhtä vihreitä kun marsilaset, kansan mielipidettä noudatetaan ja vihreää toimintaa tuetaan. Tää on nyt tämän hetkinen ilmiö tämä vihreys. Jokainen saarioisten kytkinlevyä syövä joka nurkalle kusee, on rikollinen ja luonnon riistäjä. Jos söisi luomutavaraa ja piereskelisi päivänkakkaroita ja tekis tarpeet biotynaamiseen kuivahuusiin, olis kunnon kansalainen.

peltoa n. 90 + 10 ja metsän tapaista n.400 ha ja loput luppoaikaa ja varakas emäntä

Tässä se maatalouden menestymisen salaisuus on. Kun olisi itsekkin kyennyt tähän....

Kyllä satotasolla on olennainen merkitys tilan menestymisen kannalta. Meilläkin kun tulee jatkossa olemaan pinta-alasta niukkuutta niin entistä tärkeämpää saada hyviä satoja mitä eläimet voi sitten mussuttaa. Adami tokaisikin hyvin kun juteltiin kesällä "Ei lehmille voi hehtaareja ja tukia syöttää." Jonkinlaisia tuotantosopimuksia voi tietysti ajatella, mutta niissäkin on omat ongelmansa ja enpä usko että ihan heti sellaisia on tarjollakaan

>>>>Tulikohan tässä kirjoitettua ihan paskaa...

***Osa tuli osa ei.
 
Merkittävä osa sisäistä kiertoa maatilalla (ei kokonaisuudessaan kuten Kylmiskin sanoi)  on biologinen typensidonta. Märehtiöiden rehutalous voi pyöriä typensitojakasvien avulla sisäkiertoisesti hyvin.  Fossiilisilla polttoaineilla tuotettu apulantatyppi on kallista. Jos sen voi kotovaraistaa, niin on se jo yksistään kova säästö.  Tässä yksi esimerkki.

Sisäiset kierrot voivat olla tapauskohtaisesti merkittäviä kulujen säästökohteita sisältäen monien raskaiden ja pitkämatkaisten kuljetustenkin osuuksia.

Tästä aiheesta ja tukipolitiikasta on Agron arkisto pullollaan kirjoitusta, joten asia on varmasti monelle jo kovin tuttu puolelta ja toiselta.

Aimolla on se noin 35 peltoa ja noin 65 metsää. Tilan ulkopuolelta tulee palkkatuloja noin 50 k-euroa ilman bonuksia yms lisiä ja bonuksia yms tippuu sitten joskus ja jouluna jos tippuu. Vaimo valitettavasti ansaitsee enemmän ja on varakkaasta perheestä.

Maa(K)jullilla on selvästi huonosti satoa muodostavia lohkoja. Mua ei sitten taas kiinnosta paskaakaan paljonko on hehtaareita tai työtä tehty, vaan se paljonko tavaraa irtoaa hehtaarilta. 

 1) Minua ei kiinnosta se, mikä sinua kiinnostaa. Jokainen voi aloittaa keskusteluketjun siitä, mistä asiasta on kiinnostunut. Olen aloittanut tämän ketjun aiheesta, joka minua kiinnostaa ja joka -kappas vaan ja heureka! - on vastaajalleen täysin vapaaehtoinen.
 2)Toisten nimittely on se viimeinen seikka, joka erottaa sivistyneen ihmisen sivistymättömästä. Tiedätkö -jos alennun sinun tasollesi- minkälaisia sanayhdistelmiä pystyisin kehittämään nimimerkistäsi "SKN"? ööö...jos alennun sivistystasollesi, voin pikkuisen "vilauttaa" malliin...jaa, antaa olla.
 3)Omaan pinta-alaani kuuluu sekä erittäin tuottoisia lohkoja että myöskin sellaisia, jotka vaativat enemmän panostusta kunnon satotason saavuttamiseen. Kuten useimmilla virkaveljistäni.
 4) EU:n maataloustuet ovat sikäli pinta-alapainottuvia, että peltohehtaarien määrää ei voi sivuuttaa keskusteltaessa kunkin tilan kannattavuudesta.
 5) Minä kunnioitan jokaista suomalaista talonpoikaa. tuotantosuunnasta riippumatta. Nykypäivänä talonpoikaa puristetaan monelta eri suunnalta, byrokratia on lisääntynyt, yrittäjän vapaudesta voi vain haaveilla. Tilakoon kasvattaminen sitoo valtavasti uutta pääomaa, jota useasti pitää hankkia tilan ulkopuolisista töistä. Johtuen maatalouden heikosta kannattavuudesta. kaikki eivät saa perinnöksi velatonta 150 hehtaarin viljatilaa 200 ha:n tukkipuuvaltaisella metsällä höystettynä.

 6) Vuodet eivät ole veljeksiä. joskus talonpoikaa kohtaa hieno kasvukausi, joskus taas täydellinen kato. Näinä aikoina, jolloin valtakunnan päämediat yhä enenevimmissä määrin nostavat maatalouden tikunnokkaan syntipukkeja etsiessään (milloin maataloutta tuetaan liikaa, milloin taasen maatalous pilaa puhtaan luonnon, milloin taas manviljelijä tekee työtä viikon keväällä ja kaksi syksyllä ja lopun vuotta ajelee TB:lle kahville uusilla traktoreillaan ja Mersuillaan) näen että meidän maajussien ja -jullien pitää vetää yhtä köyttä.

 Pöyristyttävän TYHMÄÄ on repiä ammattikuntaamme sisältäpäin ilkkumalla toisten alueiden epäonnella, satomenetyksillä tai vaikkapa sadonkorjuuaikataulujen pettämisillä, joiden takana saattaa olla myös inhimilliset syyt, isännän sairastuminen sadonkorjuuaikaan, burn-out tai vaikkapa siviilityön kiireet.

 ja -summa summarum- pitäisi aina muistaa että pilkka kalahtaa lopulta omaan nilkkaan.

 Vielä ketjun aloittajana haluan kiittää kaikkiin keskusteluun asiallisesti osallistuneihin tahoihin. Lisääkin saa laittaa.

 Mielestäni on ollut antoisaa seurata miten "maa makaa" kolleegoiden kohdalla ja mistä perheen ansiotaso koostuu.

Peltoa 50ha omaa ja 35 vuokralla sekä jonkun verran nurmen tuotantosopimuksia. Mettää sit jonkun verran enemmän. Emomäärää tiputetaan 160>80
Koneurakointia, klapi ja hakekauppaa