Niin, tässä tullaan siihen, mikä olisi oikeasti ollut maaliskuun lannoituksen tarve, kun taitaa mennä vapun korville, ennen kuin syysviljat lähtevät oikeasti kasvuun. Kyllähän se tuolla lumen seassa toki nyt sulaisi...
Oraisiin kuitenkin on tullut lähes 10 cm pituutta maaliskuun jälkeen. Useampi kasvulehti ja verso. Kyllä sitä energiaa tarvitaan. Ehkä ensimmäinen lannoitus typpiruiskutuksena olisi paras vaihtoehto, sillä tavalla USA:n keskilännessä tehdään.
Jos oraalle nyt viikolla on tulossa 20 mm vettä, lannoitteiden päälle, mahdollisesti vanhan lumen sulamisen kaveriksi, on mahdollista, että ravinteet kulkeutuvat pintavirtaaman mukana. Joka tapauksessa tutkimustieto tukee ajatusta, että pintalannoitus ei välttämättä muutenkaan tule täysimääräisesti käyttöön, joko haihtumistappioiden tai valumien takia. Nämä syysviljan kevätlannoituksen sijoituskokeet olivat myös mielenkiintoisia.
Ehkä useampi pieni lannoitusmäärä kerrallaan vähentää pintavaluman riskiä. Toisaalta, huippusatoihin ei edes tarvitse pyrkiä, koska sopimusmäärä oli sen verran maltillinen. Koska leipäviljan hinta oli korkeampi, voi panostaa kesälannoituksiin ja 20 %:n valkuaispitoisuuden haamurajaan.
Villit kymppitonnarit joutuvat melko ruuhkaisille markkinoille ensi talvena.
-SS-