Mitenkähän nykypäivänä onnistuis maatilalliseksi ryhtyminen, ilman tilallisen naimista tai miljoonan rahapussia. Olen jo useamman vuoden pyöritellyt vaihtoehtoja, mutta ahtaalle menee, pankista tuskin saa isoa lainaa ja halvalla ei oo tiloja myynnissä. Mitenköhän onnistuis, onko myynnissä isompia tiloja (jonkun verran peltohehtaareita ja metsää), mutta päärakennus remonttia vailla -irtoisko edullisemmin? En tarvitse navettaa lypsyrobotteineen, mielessä ylämaankarjan kasvattaminen. Luulis, että alentaa hintaa, mutta ei oo siltikään silmiin sattunut tuollasta paikkaa. Tai jos ostais vaan metsätilan pienellä tönöllä, raivais ite metsän (on tiedossa edulinen koneurakoitsija) pelloksi. Tietysti tuet jää sitten saamatta, tappaako se koko ajatuksen lähtöjään?
Mitään hienoo ja hulppeeta en odotakaan köyhänä saavani, mutta jotain missä voisin päivät elukoita kasvatella ja lihat myyä suoramarkkinointina, sais edes pienen toimeentulon miehen palkkatyön rinnalle. Jotain marjaakin vois rinnalle laittaa.
Ei ole minusta näköjään muuhun työhön kymmeniksi vuosiksi, maalle päästävä elukoiden pariin. Mitään muuta en elämältä kaipais. Vois ite kasvatella potut ja salaatit siinä ohella, olis ruokaa pöytään.
Sijaintikin tietysti vaikuttaa, lappiin ei oo mahdollista lähteä, mutta savon jompi kumpi pää tai keski-suomi kiikarissa.
Onko mahoton yhtälö? Pari vuottahan varmaan vieraalla pitäs käydä töissä, ennenkun saa elukoita lihoiks, mutta se ei haittaa, kun tietää miksi sitä tekee.