Menee taas vähän ohi, mutta yksi huono asia maailmassa on se, että digitaalisia laitteita ajetaan liian suurilla nopeuksilla. Kun mikro-ohjainten ns. tapista mitattu teho on niin suuri, että sillä vetäisi usemmankin kärryn kerralla, tarkoittaa se juuri sitä, että joudutaan käyttämään pieniä virtoja ja jännitteitä. Kun nimittäin useampikin perus puolijohde tai vaikka se anturi sietää aika reippaitakin jännitteitä.
Mutta kun härveleitä ohjataan suoraan ohjaimen tai prosessorin lähdöillä/tuloilla, ei virtoja tai jännitteitä voida pitää sitä digitaali 5 volttia isompana. Jos välissä olisi edes jotain isompaa momenttia vaativaa, pienet piikit eivät haittaisi.
Nyt on jo niin paljon nähty noita CAN-väylän ongelmia, vaikka siinäkin kahta signaalia käytettään mahdollisena tilan muutoksena. Väitän, että normaaleissa autoissa ja työkoneissa riittäisi myös sellainen väyläratkaisu, jossa nopeuden laskun mahdollistama jännitteen tai virran nosto tekisi laitteista huomattavasti luotettavampia. Mutta mene ja osta sellainen mikro-ohjain, jota ei olisi suunniteltu autobahnalle.
Ja vaikka olisikin pulling-tasoinen ohjain, sen voisi eristää ulkopuolisesta äijädigitaalista. Tämä nyt vaikuttaa vähän avautumiselta, mutta tosiasiassa näissä päivittäisissä luonnon olosuhteille joutuvissa laitteissa ei tarvitsisi olla sitä viimeisintä pentiumia. Kun tosiasia on se, että kun vauhtia lisätään, niin häiriökentät suurenevat. Ratkaisuna on virtojen pienentäminen. Seurauksena on, että pienikin muutos jossain, voi aiheuttaa jotain.
Tämä on vain esimerkkinä siitä, kuinka esim. aurojen omia aikoja laskeutuminen on aivan liian monimutkaisten asioiden takana. Digitaalisten juttujen soveltaminen pitäisi perustua siihen, missä niitä käytetään.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.