Kehtaako tunnustaa vielä yhden perusteen olla kyntämättä:  laiskuus...

"Töiden rationalisointi on sosiaalisesti hyväksyttyä laiskuutta."

Itsellä tuo on lähinnä varalla, paitsi syksyllä, kun talven pehkupohja pohjustetaan epäkuranteilla kuivikepaaleilla. Siis niitä, joita ei viitsi levittää enää silloin, kun eläimet ovat jo sisällä. Halkaisun jälkeen talikointi on enää normi kuntoilua. Se vastaterän uran tukkeutuminen on suurin riesa, puhdistamisessa tahtoo joskus taivasosuus kärsiä...

Lainaus käyttäjältä: Ruisrypsimohralvehnä - 25.10.23 - klo:07:44

On tänä vuonna haastaa hommaa, ensin piinasi märkyys ja nyt pakkaset. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljion jää kyntämättä.

Meikäläisellä ainakin jää nyt koskematonta sänkeä talven yli enemmän kuin koskaan aikaisemmin.  Yöpakkaset huitelevat lähellä miinus kymmentä ja päivisinkin nollan paikkeilla.  Aikamoiset lämpimät pitäisi tulla, jos tästä vielä maat sulaisivat muokkauskuntoon. Onneksi maat ovat pääosin kevätmuokkauksellekin sopivia, mutta tämä tietää lisää töitä sesonkiin.

Kun alle 100 hv kalustolla pitäisi saada 40 ha viikkoon kynnettyä ja kylvettyä, ollaan suunnilleen mahdottoman äärellä... Vähintäänkin pitää hommata toinen kuski tuolle viikolle.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 23.10.23 - klo:21:17

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 23.10.23 - klo:09:48

Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt

Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.

Juu kyllä kasvinviljelyluomussa multa pellosta vähitellen loppuu, koska häviöitä on myös luomussa. Siinä vaiheessa kun haihateltavat alkemiakasvit eivät enää saa vihreää maan pinnalle kasvamaan, on peli pelattu. Lisäksi jos jotakin mahdollista vähää satoa viedään tilalta pois, mullan loppuminen on vieläkin nopeampaa. Jos taas tila on täynnä elukoita aineenvaihduntamassa ja lisäksi ravinteiden virta on tilalle päin, ostorehuissa, kuivikkeissa, kiertotaloustuotteissa, silloin tilanne on eri.

-SS-

On olemassa myös tilanne, jossa myytävää syntyy ja multa säilyy. Viimeisen 60 vuoden aikana on reilulla edullisella väkilannoituksella luotu tuotantorakenne, jossa tästä tasapainosta ei ole tarvinnut välittää. Siksi Luomu-Suomi ei synny vaan sillä, että aletaan noudattaa tämänhetkistä Ruokaviraston sääntökirja, tarvitaan päämäärätietoa ja ehkä 20 vuotta (tai enemmänkin), jotta kotieläimet ja kasvintuotanto saadaan alueellisesti siedettävään balanssiin.

Olen seurannut nyt yli 20 vuotta tuollaista usean vuoden heinä-apilaviljelykiertoa, muutama ruis- ja yksi kauravuosi on näihin mahtunut. 2018 kaura ei kesän aikana juuri valkeaa jankkoa peittänyt

Nurmi yksinäänkin hiipuu omaan mahdottomuuteensa. Savikoilla pelkät heinät eivät kasva ja apila alkaa muutaman vuoden jälkeen saada tauteja sekin itseensä. Kyllä se 1800-luvun maataloustieteen huippuinnovaatio "viljelykierto" on kaiken avain. Ainakin luomukuvioissa. Yksipuolinen ihan mikä vaan tukehtuu omaan mahdottomuuteensa, mutta monipuolisella viljelykierrolla onnistuu. Ei tietenkään kaikki eikä alkemia valmista ravinteita tyhjästä, mutta meikäläisessä ilmastossa nurmi- ja yksivuotisten kasvien vuorottelu sopivalla palkokasviosuudella on se, mikä tuottaa myös myytävää.

Aika paha on Haaviston (menestymisen) pelko osalla raatilaisista...

Kovasti on kirjelmöity, lausuttu ja palaveroitu teemasta. Päällimmäiseksi on tullut tunne, että MMM haluaisi itsensä ulos koko biotooppibisneksestä...

Kun herneen kanssa on lähes jokavuotinen ongelma, että ryhdikäskin kasvusto lysähtää loppusuoralla täysin maata vasten, niin pitäisikö seosviljelyä harkita uudestaan? Oliko wanha tapa viljellä hernettä tukikasvin kanssa sittenkään niin huono konsti, että siitä piti käytännössä luopua, jos tuotetaan markkinoille hernettä rehutehtaiden raaka-aineeksi? Kun rehutehtaat kuitenkin ostavat sekä hernettä että vehnää, niin miksei niitä voisi ostaa samassa rekkakuormassa? Toimitetusta erästä sitten vaan analyysi, jossa määritettäisiin vehnä / herne suhde, ja molemmista komponenteista maksettaisiin sama hinta kuin puhtaanakin. Jos tehdas haluaisi nuo erilleen, niin varmasti vastaanottoon löytyisi sen mittakaavan lajittelukoneita, joilla ne saisi lajiteltua. Turha sitä lajittelua olisi tehdä maakunnissa tuhannella pikkukoneella.

Näin pohdin itsekin. Sadontuoton ja viljelyvarmuuden kannalta 10-20% seosviljaa - kaura tai vehnä - on iso juttu eikä vielä leikkaa hernesatoa merkittävästi, kuten isompi viljaosuus. Tietty kun ei itse viljele keskusliikkeen renkinä sitä viljaa, vaan "omaan käyttöön" syötettäväksi, niin analyysi ei paljoa maksa, ruokintasuunnitelmaohjelmaa pyöräyttää kerran  ja ruokinnassa rokkaa. Joskohan tuo teollisuuskin joskus kykenisi prosessejaan kehittämään?  Olisko tässä vaikkapa näillä tuottajaorganisaatiolla pelinavauksen paikka?

Onko oikeasti niin, että Borealin lajikkeista ei löydy kuin Botnicaa? Arktika voisi olla kuitenkin ensisijainen, Turanus näyttää sekin olevan vielä lisäyksessä?

Lainaus käyttäjältä: Make - 29.08.23 - klo:12:50

Usein syysvilja kerryttää lämpösummaa kun kevätvilja on vielä pussissa.

Jotain Gunboa lukuun ottamatta puintikin osuu samalla paikalla samaan aikaan eri lajikkeilla. Enemmän on vaikutusta sillä, kuinka järjettömästi voimaa on laitettu, ja kuinka paljon tauti- ja laontorjuntaan on panostettu. Ennätysvehnät kosteilla sumujen saarilla ovat niitä, jotka joudutaan keskeyttämään kemiallisesti, koska ne eivät kunnolla käsiteltynä lopeta viherkasvuansa ollenkaan.

-SS-

Tuo Maken pointti on täällä myöhäisen kevään alueella juuri se,  mikä laittaa (epätoivoiseen?) yrittämään syysviljoja. Multavilla mailla luomutilalla mennään täällä useimmiten nurmen esikasviarvolla ja kun ei Valttia levitellä kasvustoon, niin taudit huolehtivat siitä, ettei kasvu jatku vihantana ikuisesti...

Minkämoinen lämpösummavaade sitten on pohjoiseen liikaa? 900 kipurajana?

900 olisi hyvä kipuraja. Niklasta (kauraa) viljellään, siinä 927. Tavoitteena olisi saada tämä puitua ennen kauraa. Ohraakin on vähän, mutta ohran riskinä ovat kurjet...  Urho 888, Turanus 897, Botnica 914, Magnifik 922, noin noita aikaisempia lueteltuna taulukoista.

Nyt polttelee kokeilla syysvehnää rehuksi täällä Perämeren pohjukassa. Tuossa vastarannalla (Öjeby) on pari talvea  mennyt hyvin. Oma ruisvehnäkokeilu talvehti kohtalaisesti, mutta lämpösummavaatimus on turhan korkea ja tähkäidäntä vaivaa. Viljelytapa luomu, maat keveähköjä runsasmultaisia, nurmikiertoon.

Lyhyellä katselulla lajikeluettelon aikaisimpia Urhoa ja Turanusta ei näytä olevan kellään julkisessa myynnissä. Botnicaa saa - jopa luomuna - mutta sen lämpösummavaatimus on jo selvästi edellisiä korkeampi. Kuten myös Magnifik'in, jonka talvehtiminen taas näyttää lajikekokeiden mukaan hyvältä.

Tärkeintä on siis 1) talvehtiminen, 2) talvehtiminen ja 3) aikaisuus. Kasitonnareita ei tavoitella, mutta kevätviljojen kanssa samaa suuruusluokkaa olevaa satoa. Mieluummin pitkä  ja varjostava kuin korkean typpitason kestävä lyhyt korsi. Riskilaji, mutta jos kiihkeästä kevätkylvökaudesta saa päivän tai pari siirrettyä syksyyn, niin "kaikki kotiinpäin".

Pohdintoja?

Komissio on nimittänyt amerikkalaisen professorin eu:n kilpailuviraston pääekonomistiksi. Kyseinen leidi on neuvonut mm. niitä suuria jenkkiyhtiöitä, joita hänen pitäisi valvoa komissiossa. Aika mekkala nousi.  Von Leyen kusee epäilijöiden päälle.
Johtajalehden artikkeli https://www.manager-magazin.de/politik/fiona-scott-morton-franzosen-gehen-gegen-us-oekonomin-auf-die-barrikaden-a-a86618f3-4ae4-4908-a97d-76efd1ab0f7e

Ainakin hänellä olisi kompetenssia hoitaa virkansa - jos voidaan olla varmoja, että viranhoidosta maksettava palkka riittää eikä ota sivubisneksiä entisiltä toimeksiantajiltaan...

Muokkarissa lautasen kulmaa voi valita vapaammin, kun ei ole yhden jäykän akselin rajoitteita. Ainakin alkuaikojen koneissa osassa oli kulma "ottavampi" kuin lautasäkeissä.

Minulla on yksi pelto kokeilussa tänä keväänä yksinään kylvetyllä valkomesikällä, mokoma juroi kevään viileät kelit ja muutenkin on hidastellut kovasti päästäen rikkaruohot valloilleen. On vielä hyvin vaihtelevan korkuistakin, kuinkakohan rajua puhdistusniittoa voisi tuolle kasville harkita?

Sinimailaselle noin 10 cm niittokorkeus näyttää toimivan, voisi päteä mesikällekin?