Tällä saetilla kun tuo jäläkipeli ja kaekenlaenen jäläkiviisaus muutenki rehottaapi, niin tohinpa laettaa yhen jäläkijättösen kirjotukseni tänne, rahat tästä on jo tompsattu ja Peniltäki tuli pallautetta (salaesesta numerosta tuli tekstiviesti, että en tiijjä oliko sankari ite...)
-------------------
Katohan koeraa
Olipahan muuvvan kyläpahanen jossaki pohojolan perillä. Siellä asusteli ihan tavallisen lupsakkata kansaa. Harvemmin tapeltiin aenakaan selevinpäen. Elämä meni enimmäkseen hilijasesti tuttuva rattaasa, aenovastaan sillon kun nelejän vujen vällein valittiin uutta kyläpeällikkövä ja samalla kylän inhrastrukuutuurisista asijoesta peättävä kyläneuvvostoa, nousi kylän asukkaetten mielenkiinto pikkasen isomppi asijoehin.
Ja nyt oli käsillä uuvven kyläpeällikön ja –neuvvoston valinta. Kovasti oli päänaatikan jakkaralle tulijoeta, kokonaesta kolome ukkova ilimotti mielenkiintosa ja ne kaekki kehu olevan voemaa takana.
Ensimmäeseksi eholle ilimottausi nykynen kyläpeällikkö Matti, joka oli kolomisen vuotta virkaa hoijjellu ja oli aenaski omasta mielestään virassasaa meleko hyvä. Ja kuulostipa mielipijemittauksissaki ihimisten olevan melekolaella sammaa mieltä.
Toenen hyväkäs, Eero, ilimottausi kans pelliin, se oli ollunna muutamen vujen kyläläesten rahakirstun vartijana ja puheli rauhalliseen tyyliisä varsinnii kylässä asuviin tuunareitten rintaeänellä. Pikkusen se Eerolla oli kannatukset matalalla nuin ylleesä, vaen entinen työnantaja luppausi appuun…
Kolomas, muttei suinkaan ihan anhittomin Jyrki, kilstoeli kovasti menohaluja ja puheli siihen malliin että assiet ei oo hyvin. Se näki mörköjä vähä joka suunnalla, ei kuulemma oo välitkää kunnossa naapurikylliin, eikä kauvvemaksikkaa. Ihan se ulukomaelta asti huuteli itellesä apuja.
Ja kun aekasa asijoeta arssinoetin niin peätettiin että assie ratkastaan hirvenmehtuulla ja se joka saapi nurin issoemman ja kommeasarvisimman hirven niin se peäsöö kyläpeälliköksi ja saapipa jopa valita mieluisen kyläneuvvoston. Tuomariki pelliin tietennii otettiin ja sopimus oli että se oesi jahtivoutina ja puhaltasi torvella ampumisluvan.
Niihä sitä hommattiin pyssyt ja panokset. Ensimmäesenä lähti metälle Jyrki, se kun oli jeäny etellisella kerralla rannalle ruikuttammaan, niin sillä oli joutilasta aekaa kierrellä ja kun se vielä sae kaverikseen ulukomaelta maetojunassa tulleen Saulin niin mikäpä siinä lähtiissä. Saulihan tunnettiin koko kylässä kovaksi mehtämieheksi ja kun sillä oli melekonen norsupyssy asseena niin varmaan saatasiin isompiki saalis. Sitä vaen vähäsen eppäeltiin, että ossuukohan sillä, se kun oli viimeksi ampunu ohi.
Mattiki se alotteli pyyntihommija, keitteli lohkopottuja, että oesi kunnossa jahtipäevänä, eikä ihan heti hiukajaenen iskisi. Puheli se pienriistallekki mukavie, jotka sitte lauleli juttujasa millon missäki yrittäen horjuttoa Matin iteluottamusta. Vaen eipä ollu ukko moksiskaan, vaen pukkasi ölöjyt pystykorvan piipusta ja lähti korpeen kahtele isova lihhaa.
Eero, tämä urpaanimpi tappaus, se ei ollu aijjemmassa työpaekassasa oekeen tottunu siihen että piti jottae tehä assiesa etteen, ennemminki se oli saanu komennella. Ja se oli pikkusen ulalla siitä, että miten se hirvi saahaan nurin. Vaen elähä mittää, sehän se sen entinen työkaveri Lauri tuli hättiin. Laurihan se ei ollu entisen teeren poekija ja se sano että pittää tehä haaska. Siihen ne hirvet sitte tullee kuikuilemmaan ja saapi valita issoenta.
Niihä se sitte Jyrki hiippaeli metässä Saulin kans. Matkassa niillä oli Peni-koera, se oli ulukolaenen hyvärotunen matalajalakanen, mutta meleko rivakkaotteinen. Peni oli otettu metälle mukkaan höynäytysmielessä, se kun oli erikoestunu Kepujen haukkumisseen, niin sen piti karkottaa kaikki hirvet Matin ulottuvilta.
-Zysse, zysse, Jyrki huuti Penille ja näytti sormella suuntaa sinne missä Matti vaaniskeli. Samassa Peni otti ja lähti osotettuun suuntaa, alta kahen sekunnin alako mahoton haukku.
-Kepukepukepu, äyväyäyväy, kepukepukepu, kuulu yhtä soettova.
Saehan se Jyrki ja Sauli sitte näkyviisä hirvitokan ja ne rupesi outtamaan jahtivoujjin torven pärräystä ja outellessa koettivat katella mikä hirvi oesi issoen.
Mattiha se kans vaani pyssyneen ja joutu kohta potkiskelemaan lahkeessa roekkuvata Pennie kauvvemmas, vaen ei ollu mitä tehä. Haukkukoon sitte, Matti ajatteli ja vaani etteenpäen. Ja kohta seki sae silimiissä saman tokan ku nämä kaks kaverusta.
Eero puolestaan oli ottanu työväjen talolta mukkaasa vanahan haulikontussarin, johon Lauri oli tuonu laatikollisen täyteisie. Lauri oli hommannu muutaman Minnan kans puolenkymmentä lehemänraatoa erräästä ropottinavetasta ja vetäneet ne metikon reonaan. Parinkymmenen metrin peässä pusikossa se Eero sitte vahtasi ja näki kohta sarvipään tulevan pellonlaetaa.
Kahentunnin outtelun jäläkeen jahtivouti peätti törräyttää torveen. Melekonen tulitus kuulu heti. Ja kun roppija sitte kateltiin, niin olihan sitä kaks kommeata hirvejä nurin. Jyrki oli saanu Saulin kans ammuttuva mitä melkosimman urroon, norsupyssy oli tehny roppiin semmosen pikkuporsaan kokosen aukon ja sarvijaki oli melekolaella. Matti oli lossauttanu omalla pyssylläsä kans meleko hyvin, oesko tuo luoti ottanu kimmokkeen jostaki oksanhangasta, kun se oli niskalaukaus, mutta kaato mikä kaato. Eeron ampumalla elukalla oli kans sarvet mitä kommeammasta peästä, seäli vaen että se oli etellä maenitun ropottinavetan paras kantakirjalehemä.
Siinä sitä sitte mittaeltiin ja kehuskeltiin. Vaen lopputulemaksi tuli se että Matin hirvi paeno justiisa sevverta enämpi, kun mitä norsupyssy oli Jyrkin hirvestä irrottanu ja sitte Matin hirven sarvissa oli ihan pikkunen tappi enämpi. Eeron ampumata lehemää ei punnittu, oesko tuo täytetty ja viety opiksi Laurin konttuuriin.
Ja se Peni, se eiku räkyttää ja roekkuupi Matin lahkeessa. Meilläpäen sitä ruukataan panna koera kiinni kaavon jäläkeen….
Kyllä se Heinon sytän nyt läpättää....