Nämä itämeren suojelukomissio kuten myös ympäristöministeriökin ovat eräänlaisia "yhden asian" liikkeitä, ja tulkinta /tulokset ovat sen mukaisia, millä asenteella tutkimustuloksia kyseisessä instanssissa luetaan.
Tutkimustulokset taas huuhtoutumien osalta perustuvat muutamaan "koeruutuun", jotka ovat pääsääntöisesti savipitoisia alueita, joiden ravinnehuuhtoumat eivät todellakaan anna oikeaa kuvaa maamme viljelyalueista.
Näiden otantatulosten perusteella kuitenkin lasketaan matemaattisesti maatalouden syntilista kaavalla kiinnisaadut ravinteet/koeruudun hehtaarit*maamme viljelyala ja silloinpa ollaankin jo vesakossa ja melko kaukana.
En toki väitä etteikö maataloudellakin olisi kauhansa tuossa sopassa, mutta ei noin suuressa määrin, kuin noissa tutkimuksissa väitetään.
Jos prosentit olisi todellisuudessa noin korkeat, niin olisi aika vaikeaa saada samaan yhtälöön mahtumaan maa-alueidemme (viljely-, metsä-, suo- ym aleet) luontaista huuhtoumaa, jota kiistatta tapahtuu.
Lisäksi kaupunkien, kirkonkylien ym. puisto- viher- ym. alueet ja vielä koko yhteiskuntamme jätevedet, joita ei koskaan saada satavarmasti täysin puhtaaksi.
Nämä kaikki yhteen ja sata prosenttia ei varmaankaan riitä.
Vielä tapahtuma lähihistoriasta.
Tapahtuman kertoi jo edesmennyt maataloushallinnon virkamies viralliselta ystävyysvierailulta eteläiseen naapurimaahamme eräälle valtion tilalle. Vierailuajankohta oli sattunut kevätkylvöjen jälkeiseen aikaan.
Kylvetyt alueet olivat jo reilusti orastuneet, mutta lannoitteet olivat kasoissa peltojen reunoilla.
Lannoitteet eivät olleet kerenneet määrättyyn kylvöpäivään mennessä, joten olipa kylvetty ilman lantoja.
Kaiken huipuksi nämä lannoitteet oli heidän vierailun aikana työnnetty puskutraktorilla viereiseen kanavaan ja minnepä arvelette niiden päätyneen.
Voidaanko tästäkin syyttää maataloutta, vai meneekö tämä jo järjestelmän piikkiin.
Hirveetä, jos on puoletkaan totta...
