Tuosta kun alkaa Koneet, laitteet ja tekniikka osiota selaamaan, huomaa nopeesti miks ei kannata sortua 2000-luvun traktoritekniikkaan.
No tuota... tässä keväämmällä oli NH TS vm. -99 (5500h) nostolaitevaivaisena ja suunnanvaihtajan vipu jumissa töistä sivussa. Samaan aikaan Ford 6610 vm. -82 (ehkä 8000 h, tuntimittari on rikki) oli sekin hiljentynyt: se oli ajan saatossa syönyt sylinterit soikeiksi ja särkenyt kansipahvin, ja siinä on lisäksi niin pitkään kuin minä muistan ollut jokin kummallisuus nostolaitteen toiminnassa. Ja vielä vanhin perintökaluista, Leyland 262 vm. -78 (7000 h), oli joskus aiemmin lohkaissut irti pienen palan tasauspyörästön hampaita, jauhanut lohkeamasta hiljakseen hienoa metallipurua jolla sitten oli hionut väljäksi hydraulipumpun ja mitä vaatimatonta hydrauliikkaa koneessa on. Ei sen puoleen, että se Leyland olisi kuitenkaan jaksanut vetää tämän minun maatalousmuseoni viisimetristä äestä.
Ainoa liikkumaan suostuva kone toukokuussa oli 2000-luvun puolelta, nyykkäri sekin. Vähiten sen uusimman kanssa kädet öljyyntyy, ylipäätään: kunnollista työn jälkeä per korjaamisen kuluva tunti syntyy vanhalla kalustolla kovin vähän. Mielelläni siis sortuisin sellaiseen maahantuojan pihassa kiiltelevään ylikokoiseen vikakoodeja vilkuttelevaan konehirmuun.
(Jotta tarinalla olisi edes vähän onnelliseen vivahtava loppu, niin: TS:n nostolaitteen ohjauksen solenoidin liitin oli jäänyt löysälle jonkin aiemman remontin jäljiltä, ja nostolaitteen toiminta pätki. Ongelma korjaantui (toistaiseksi) kun sen liittimen työnsi pohjaan asti. Suunnanvaihtaja lähti pelaamaan kun avasin hytin alla vaihteiston päällä olevan luukun ja ihmettelin sisällä olevia osia - niissä ei näyttänyt olevan varsinaista vikaa mutta niin vain jumissa ollut vaihtajan vipu lähti (toistaiseksi) liikkumaan. Voortti saa kunniallisen lopun Kuusakoskella, kunhan joku sen jaksaa sinne kyörätä. Leylandia pitää vielä miettiä: varaosia on hankala löytää eikä sillä paljoakaan tee, mutta onhan se sympaattinen konevanhus).
