Aikalailla keskusteluissa karannut mopo käsistä, olisiko aika rauhoittaa ja pohtia maitoasiaa puhtaalta pöydältä. Voi olla turha toive mutta yritetään.
Miten suomalaisen tuottajan kannattaisi toimia varmistaakseen
a) kotimaisen maidon aseman markkinoilla
b) mahdollisimman parhaan tuottajahinnan
Omia näkemyksiäni
a) Keskittynyt kaupan porras on tehokas kilpailuttaja. Kaupan tavoite on yksinkertainen, mahdollisimman alhainen hinta ja mahdollisimman löyhä sitoutuminen yhteen toimittajaan. Tähän pyritään lyhentämällä toimitussopimusten kestoa, nostamalla kaupan omien tuotemerkkien osuutta, tuotteen alkuperän hämärtäminen ja logistiikan ottaminen omaan haltuun. Näillä keinoilla tavarantoimittajan vaihtaminen saataisiin hyvin yksinkertaiseksi ja helpoksi.
Tuottajan asema tässä kuviossa on aikalailla päältäkatsojan rooli. Kilpailuttaminen ja tarjousrumba on ammattilaisten hommaa, eikä varmasti mitään helppoa. Isoimman, valtakunnallisen toimijan osa on aina kilpailutilanteessa hankala - kilpailevat, pienemmät paikalliseen tarjontaan pystyvät yritykset pyrkivät tietenkin toimimaan omalta kannaltaan tehokkaasti, eli poimimaan rusinat pullasta: voidaan keskittyä isoimpiin ja parhaimpiin asiakkaisiin.
Kilpailussa ei itsessään ole tässäkään tilanteessa mitään pahaa, pitää löysät pois organisaatiosta. Ja jos kilpailevat yritykset toimivat kotimaisella raaka-aineella, niin markkinaosuuskilpailun myötä tämän tulisi näkyä myös kilpailuna tuottajista, joka varmistaisi tuottajahintatasoa. Ongelma syntyy jos markkinaosuustaistelu perustuu tuontiraaka-aineeseen. Tällöin "kilpailuetu" katkeaa maidonjalostusportaaseen. Tällöin tuottajan ainoa keino hyötyä tästä kilpailuedusta on hankkia kilpailussa pärjäävän yrityksen osakkeita ja yrittää paikata laskevaa tuottajahintaa osinkotuloilla.
b) parhaan mahdollisen tuottajahinnan varmistamiseksi tuottajalla on kaksi vaihtoehtoa. Parhaan hinnan maksavan meijerin valinta, tai oman meijerin päätöksentekoon vaikuttaminen. Meijerin valintaan on tietysti osalla tuottajista mahdollisuus, eli niillä joiden alueelle keräily järjestyy useamman toimijan puolesta. Parhaan tuottajahinnan käsite on sitten vaikeammin määriteltävä: jos puhutaan vain juuri tämän hetken hinnasta, lyhyen aikavälin tuloksesta, valinta on helppoa. Tuottajahintaa voidaan korottaa joko toiminnan tehokkuuden avulla, tai lyhytaikaisesti ns. seiniä syömällä tai muun toiminnan tuottojen avulla. Pitkäaikaisen vakaan hinnan ja lyhytaikaisen korkeamman hinnan vertailussa on aika paljon samaa kuin osaketuottojen vertailussa.
Tuottajan asema on sitten tehdä valintoja näissä asioissa, joihin hänellä on vaikutusvaltaa. Hankalaksi tämän tekee se, että tilakohtaisesti valittavalla strategialla saattaa olla koko tuottajakentän kannalta pitkässä juoksussa negatiivisia vaikutuksia.
