muutama kysymys mietityttää, ja tahtoisin kuulla miten muilla on tuo spv mennyt.

1. milloin aloititte spv:n ja miten?

2. mikä olisi sinusta minimi aika spv:n tekemiseen (eli miten paljon ennen prosessi kannattaa aloittaa)

3. miten spv meni ja millaiset välit luopujilla ja jatkajilla on/oli?

muutama kysymys mietityttää, ja tahtoisin kuulla miten muilla on tuo spv mennyt.

1. milloin aloititte spv:n ja miten?

2. mikä olisi sinusta minimi aika spv:n tekemiseen (eli miten paljon ennen prosessi kannattaa aloittaa)

3. miten spv meni ja millaiset välit luopujilla ja jatkajilla on/oli?

Laitoin sulle yksityisviestiä, käyppä kato

Kiitos, vastailinkin sinulle jotain 

haluasisin kuulla vähän, miten spv:t on mennyt ja millainen ruljanssi tuo prosessi on ollut, kuinka monesti on neuvojia tavatattu jne.jne.

lypsykarja tilalla spv. suunnittelu kannattaa aloittaa vuosia ennen tilakauppoja. koulutus on tärkeä kannattaa hommata kuntoon hyvissä ajoin itse olen kuusi vuotta käynyt kouluja alaan liittyen. ei yhtään liikaa on senverran haasteellinen ala. varsinaisen kaupan suunnittelu vähintään vuosi ennen. kannattaa laskea ja miettiä vaiheittain vai kerralla. itsellä oli pakko ostaa kerralla vaikka se kirpaisikin, isän sairastuminen tuli yllätyksenä. kauppa kannattaa ajoittaa vuoden puoliväliin vaikka kirjanpito hommaa on vähän enempi. voi suunnitella verotuksen paljon paremmin kuin vuoden alussa tai lopussa. varastot on kesällä tyhjät. tuet tulee jatkajalle ja myyntituloilla voi tasata. paljon hoidettavia asioita kannattaa tehdä kaupat huolella. voi tässä vuosia tilakauppojen jälkeen sanoa että onnistunut kauppa tulee huolellisella ennakko valmistelulla. vaikka on välillä ollut raskasta en vaihtaisi enää alaa. kun vielä saa velkoja vähemmäksi niin pitäisi navetta uusia. kyllä tällä hommalla pärjää, mutta kannattaa pitää pää kylmänä investointien suhteen maksaa vaan reippaasti lainoja pois niin saa nettovarallisuutta ja sitä kautta talouden vakaammalle pohjalle. on helpompaa yrittää kuin talous on kunnossa. ei muutakun kauppoja tekemään. .

tuohan se asumisjärjestely on monesti vaikein asia. pitää vaan olla tarpeeksi jääräpäinen että joko tilaa jatketaan miten jatkaja haluaa tai sitten ei ollenkaan. ja oma rauha on tärkeintä muuten tulee varmasti ongelmia hellan ääreen ei mahdu kahta akkaa. .

tuo asumispuoli ja välimatka meillä onkin jo kunnossa (10km asumuksilla matkaa)
hirvittää vaan kun uusi navetta pitäis alkaa samantien rakentamaan, että mistä sitä rahat siihen repii.. (tästä enempi tuolla avaamassani pihatto aiheessa).

meillä ehkä suurin huolenaihe on vähän vaikeat välit, ja puhumattomuus, vaikea miettiä tulevaa kun ei voi yhtään nykyisten viljelijöiden kanssa tuumailla yhdessä....
hirvittää miten tilakaupatkaan tulee onnistumaan

kyllä ne pitää ruveta selvittämään että tehdäänkö kaupat ja millä ehdoilla. tehkää ensin ne kaupat ja sulatelkaa velkoja vähän aikaa. ei kannata tuolla mallilla jatkaa. pihattoa kerkeää suunnitella sitten kun tila on ostettu ja vähän vähennetty velkoja niin tulee harkitumpi ratkaisu ja ei ole taloudellisesti niin tiukkaa .

muutama kysymys mietityttää, ja tahtoisin kuulla miten muilla on tuo spv mennyt.

1. milloin aloititte spv:n ja miten?

2. mikä olisi sinusta minimi aika spv:n tekemiseen (eli miten paljon ennen prosessi kannattaa aloittaa)

3. miten spv meni ja millaiset välit luopujilla ja jatkajilla on/oli?

Vilja / metsätila kyseessä minulla mutta varmaankin noin puolivuotta ennen kauppoja oltava liikkeellä , riippuu tehokkuudesta.

Mutta asia jonka toisin esiin:  Muista vaatia koko Tila kerralla itsellesi,,,,

Mulla kävi niin että tein kaupat kotitilasta 80 luvulla.

Suunnitelmassa oli koko tila ( Farman tekemänä ), mutta kaupantekotilaisuudessa aikana jolloin ei luonnoksia ollut vaan kirjoiteltiin sitä mukaa kirjoituskoneella teksti


Ulkopuolelle jäi pankinjohtajan ideasta 7 ha metsää ja vapaa-ajan tontti , kauppa hintaa ei mitenkään muutettu silti.


Aika meni mukavasti kunnes vuosituhannen paikkeilla Isän kuoltua alkoi keskustelu siskojen kanssa lopuista yhteisistä omistuksista

Kerroin että pidetään omien kesken tarjouskisaa ja realisoidaan halvalla pois nuot em alueet.

Sovittiin hinnaksi 2000 e kummastakin kohteesta, siis tontti ja tuo metsä että saadaan pois kummittelemasta tuo aiemmin tapahtunut virhe kaupassani.


Metsän ottikin sitten pikkusiskoni ja minulle oli tarkoitus jäädä tuo tontti joka sattumoisin on alueitteni keskellä.

Sitten 3 v sitten Äitikin kuoli ja sen jälkeen alkoi hirveä huuto jo perukirjoitustilaisuudessa ja vaatimuksena minulle esitettiin 20 000 e eikä siis 2000 e tuosta tontista


Minulla ei ollut varaa suostua ja sitten hakivat homman käräjille eli pesänjakajan määräämistä jonka sitten minun ja vanhimman siskoni vastustuksestani huolimatta saivatkin.

Alkoi pakko aikataulutettu tyhjennys joka tähtää tontin myyntiin vaikka myyntilupaa ei ole vieläkään


Sitten oli 3 kokousta joissa ei yhteisymmärrystä syntynyt ja alkoi paikan tyhjennys lakitoimiston puolesta roskan huutokaupalla, paras tavara olikin jo viety itse aiemmin.


Huutokauppaa piti Asianajaja yhdessä poikansa lakiopiskelijan kanssa josta tuotot olivat satasia mutta kulut tuhansia euroja jo laskutettujen 3 te + alv lisäksi  kokouksista 3 kpl. ( Pesänavarat oli 5 te alkutilanteessa )


Seuraava veto oli siivouksen huutokauppaus alenevin huudoin johon yksi siskoista laittoi 10 000 e pohjaa ja kukaan ei alentanut tarjoustaan. Nyt ollaan siis jo yli 10 te miinuksella pesän varojen suhteen,,,,


Nyt on vuorossa myyntiluvan haku, eli väkisin laittavat lihoiksi tuon tontin ja haitta minulle sijainnista johtuen on pysyvä. Valitukset vielä koneiston rattaissa


Tämä ikäänkuin varoitukseksi miten voi mennä asiat kun halutaan raskammin keinoin  tehdä  jotakin oman ahneuden takia

kun kerran oikeuslaitos antaa siihen mahdollisuuden vaikka tahallisesti kiusanteon vuoksi

Tosta perfectin kirjotuksesta tuli mieleen asia joka on tullut  useasti esille. Kaikki asia millä on joku merkitys pitää olla kirjattuna ennen kuin luopuja on poistunut keskuudesta. Sen jälkeen jos on paljon sovittavaa niin jostainsyystä ihmiset muuttuu huomattavasti ahneemmiksi kun ei ole tavallaan ketään mitä pitää kunnioittaa. Useiten on viellä hyödyksi jos asiat sovitaan silloin kun se on hengissä jonka sukuhaarasta btila on lähtenyt.

Olen tosin vähän jäävi kirjottamaan mutta kokemuksesta tilakokonaisuutta osaa parhaiten ajatella juuri se perinyt osapuoli ja hänen poistuttua tilaa aletaan ajattelemaan omaisuutena joka pitää jakaa tasan perillisille. Valitettavasti harva tila kestää sellaisia jakoja.

Mitä olen noita nähnyt, niin vaikeaksi ne menee, jos asioita ei silloin sovita, kun luopuja on vielä hengissä.

miksi tästäkin pitää tehä niin vaikeaa. meillä tehtiin spv 15.02.2010. suunnitelmat alotettiin 3kk aikasemmin joulukuussa, paikallinen pankki hoiti suurimman osan kaikesta.kaikki meni ihan putkeen,ei valittamista.

Enää en ihmettele teromanin sekoilua

meillä alotettiin hyvissäajoin tän vuoden maaliskuussa, vuodenvaihteessa pannaan nimet alle. kyllä tohon on hyvä varata aikaa, varsinkin ely-keskuksen paperinpyörittämisen takia. ihme kyllä meidän tapaus käsiteltiin kohtuu äkkiä ja rahoitustukihakemus tuli jopa hyväksyttynä takasin.. vuoden aikana on kyllä ollu välillä kuukausien odottelua ettei oo mitään tapahtunu mutta parempi hyvin suunnitellusti ja harkiten kuin kiireellä..

Meillä on pientä suunnitelua tehty jo jonkin aikaa. Huomenna olis mentävä tekemään likviä ja kuuntelemaan mitä ne on saaneet Agrialla aikaan.
Kaupat on tarkotus tehä vuoden vaihteessa/ alkuvuodesta ihan sen mukaan miten paperit saadaan kasaan!
Välit on tositaseksi OK. Paritalon toiseen päätyyn jää asumisoikeus ja sitten vaihdetaan asuntoja siten että vanhemmat saavat minun osakkeeni kaupungista 30km päästä ja pitävät vanhan kesämökkinsä 4km päässä, jota meinaavat tulevana kesänä laajentaa.