Juuri näin.
Hiukan lisää asiatietoa musta-tuntuu-fiiliksien lisäksi ja reippaalla asenteella eteenpäin, kyllä se siitä. Tuurilla ei tosin energiakeskusteluissa pärjää edes alkuerissä.
* Aivan loistavaa saada tänne Sepeteuksen ja mun lisäksi lisää meitä, jotka kykenemme asioita ajattelemaan aivoilla. Ja jopa ihan laskemaan asioita! Näille SUPO nettipoliiseille vaan ohranaiset SUUHUN!
Juu kerroit tosiaan, että JOPA pelkällä tuulivoiman 5,1% lisäyksellä saadaan KOKo autokantamme kulkemaan! Joten siinä se jo onkin! ; ) Hupaisa asiassa on muuten se, että kun bensiiniä poltellaan 25% hyötysuhteella. Ja jatkossa sitä ladataan vaikka 97,5% hyötysuhteen vesivoimilla. Niin TODELLISUUDESSA muuttamalla autot sähköiseksi.
KOKO SUOMEN LISÄENERGIANTARVAE SIIS MATEMAATTISESTI EI KASVA edes +5%. VAAN TODELLISUUDESSA PUTOAA TAAS -10-15%!!!Nythän voidaan mallinnuksessa entiset öljyt tarvittaessa polttaa vaikka lämmötkin hyödyntävissä 75% hyötysuhteen varadieseleissä! ; )
-
T&T MATERIAALITRaili Leino
3.10. klo 09:48
* TVO, Posiva ovat vuosikymmenet surutta valehdelleet metallisten Onkalon pullostensa kestävän 100ooo vuotta! Tilannetta alkoi viimein muuttaa, kun Arto Lauri Olkiluodosta ikuisuuteen filmissä kerrottiin Ruotsalaisessa tutkimuksessa niiden maksimissaan kestävän reilut 50 vuotta!
* Alkoi sentään tämäkin ydinrikollisten viljelemä omerta viimein murentua Arton toimesta. Vaikka SUPO härskisti sensuroikin Arton kaikki filmit. Nyt VTT tuo HÄIKÄISEVÄÄ uutta dataa aiheeseen. Todellisissa testeissä maan alla mikrobit söivät metallin puhki jopa 6 vuodessa!
Mikrobit ovat yllättävä riski teräsrakenteille – koskee myös ydinjätteen loppusäilytyspaikkaa
Timo Marttila
Vakaaksi luokitellussa kallioperässä piilee metalleja koskevia riskejä. Olkiluodon ydinjätesäilytyksen suunnittelussa turvallisuus on ensisijainen tekijä.
Mikrobeja on kaikkialla – myös paikoissa, missä muulle elämälle ei ole edellytyksiä, kuten syvällä kallioperässä.
Syvissä kalliopohjavesissä teräksen on uskottu korrodoituvan hitaasti, koska pohjavesi on usein hapetonta eikä sen vesikemia ole metalleille aggressiivinen.
VTT:n tutkija Pauliina Rajala on kuitenkin havainnut, että mikrobit voivat tuottaa yllätyksiä myös maan uumenissa. Niiden aiheuttaman korroosion nopeutta on vaikea ennustaa.
”Mikrobit muuttavat ennustettuja mekanismeja syvyyksissä.”Rajalan tutkimustulokset ovat tärkeitä matala- ja keskiaktiivisten ydinjätteiden loppuvarastoinnissa, mutta auttavat myös muita kalliorakentajia.
Pienikin määrä mikrobeja voi koitua kohtaloksi metallille, jonka pintaan eliöt keräytyvät. | Kuva: Pauliina Rajala .
Rajala on törmännyt kokeellisessa tutkimuksessa oletettua nopeampaan korroosioon, erityisesti paikallisesti.
”Tämä on pitkälti vielä tuntematon ala. Tiedämme vasta pienen osan eri mikrobien ja mikrobiryhmien vuorovaikutuksesta pohjavesissä”, Rajala sanoo.
Rajala on tutkinut mikrobikorroosiota sekä laboratorio- että kenttäkokeiden avulla. Laboratoriossa on käytetty syvältä noudettua pohjavettä ja maaperänäytteitä ja pyritty rikastamaan niiden sisältämiä mikrobeita koetta varten. Kenttäkokeissa koeliuskat on viety aitoon ympäristöön esimerkiksi kaivokseen tai kallioluolaan.
Kokeissa on myös simuloitu mahdollisia tulevaisuudessa tapahtuvia muutoksia: mitä tapahtuu, jos mikrobit saavat jostain runsaan ravinnepulssin tai vaikkapa ympäristön happamuus muuttuu?
Vajaan kuuden vuoden kylpy syvissä pohjavesissä riitti tuhoamaan yhden kenttäkokeissa käytetyn metalliliuskan lähes kokonaan. | Kuva: Pauliina Rajala
Mikrobikorroosio
Elintarvike- ja paperiteollisuudessa on pitkään tunnettu mikrobien taipumus muodostaa metallipinnoille haitallisia biofilmejä, jotka aiheuttavat korroosio-ongelmia. Mikrobikasaumia kertyy myös putkistoihin. Riskipaikkoja tällaisissa ympäristöissä ovat hitsisaumat ja muut epäjatkuvuuskohdat.
”Vaurioon johtava prosessi johtuu ympäristöön sopimattoman materiaalin ja vesikemian yhteisvaikutuksesta”, VTT:n tutkija Pauliina Rajala sanoo. ”Mikrobikorroosiota on syytä epäillä, jos korroosio etenee ennustettua nopeammin.”
Vesijohtoputket tai satamapaalutukset kestävät normaalisti noin sata vuotta. ( Ei siis TVO, Posiva valehteklemasta 100 000 vuodesta kuin PROMILLE! Miksei asiaa ole uskallettu tuoda julki, ennn Arto lauri väliintuloja?)
Korroosio on aina sähkökemiallinen prosessi, mutta mikrobit nopeuttavat sen etenemistä, kun kasvuston erittämät aineenvaihduntatuotteet muuttavat ympäristön happamuutta ja muita olosuhteita paikallisesti.
Esimerkiksi sulfaatteja pelkistävät mikrobit tuottavat sulfaatista sulfidia, joka on aggressiivinen korrodoija ja reagoi helposti ympäristön kanssa. Toisaalta myös monet muut mikrobiryhmät, kuten metanogeeniset arkkeonit sekä rautaa hapettavat ja pelkistävät mikrobit, voivat edesauttaa korroosiota.
Jos mikrobeja ei ole, korroosion tuotteena muodostuu tyypillisesti metallin pintaan kerros, joka hidastaa korroosion etenemistä. Mikrobit kuitenkin tekevät korroosiokerroksen epästabiiliksi ja kierrättävät sitä, jolloin korroosio jatkuu.
Vielä ei ole selvää, mikä on syy ja mikä seuraus.
”On vaikea todistaa, mitkä pinnoilta havaituista mikrobeista edesauttavat korroosion syntymistä. Ne saattavat myös hakeutua pinnalle vasta kun korroosiotuote on syntynyt ja vain kierrättää sitä”, Rajala sanoo.
Pohjaveden korrodoivat mikrobit eivät tarvitse happea.
Tunnettuja korroosiota kiihdyttäviä mikrobeja on hapettomassa pohjavedessä vähän. Nämä lajit kuitenkin rikastuvat hiiliteräksen pinnalle ja muodostavat yhteisöjä, joiden kohdalle metalliin syntyy kraattereita.
Laboratoriokokeissa metallilevy on harsoontunut muutamassa vuodessa pitsiksi.
Pohjaveden korrodoivat mikrobit eivät tarvitse elintoimintoihinsa happea. Ne tuottavat energiaa esimerkiksi sulfaatin, raudan tai nitraatin avulla. Jotkin saavat energiansa hapettoman pohjaveden sisältämästä vedystä, jota syntyy sekä teräksen korroosiossa että kallioperän radioaktiivisten aineiden hajoamisessa.
Kalliopohjavesi sisältää myös hiilidioksidia ja typpiyhdisteitä. Vettä voi olla syvyyksissä runsaastikin.
Happea sisältävissä pintavesissä tilanne on erilainen. Esimerkiksi merivedessä teräkset ovat korkeammin saostettuja, eikä niissä esiinny yhtä voimakasta korroosiota.
--------------