Tuurin ossuutta voi vähentää varmoilla vanhoilla soinneilla joilla lypsyssä paljon jälkeläisiä. Olise sit rapakon tällä tae tuolla puolen. Ja sitten lihaa nille joella rimavapisee.Jalostamisen hauskuus pillee just siinä et ikinä ei laskelmoimallakaan onnistua siis aina. Esim sonni petter suld ay puolella. Aikaan jossain todella tiedän käytetty ja uskottu olevan huippuainesta. Sit tullutkin 8/9 aevan kaameita riippa tisuja. Tämä yhden tilan otanta. Se tunne kyl sitten palkihteekin kun epäonnistumisten jälkee jostain saa sit hyvän lypsäjän joka on kaavailtukin.


Kyllä jokaisen maidon ja lihantuottajan kannattaisi olla aidosti kiinnostuneita jalostamisesta koska sieltä voe lyötyä yllävästi parannettavaa. Ainakin omalla tillalla sen konenut pihaton ja tulevaisuuden kannalta välttämättömäksi. Ainakin helpottaa elämää kummasti jos poijinta kerrat per eläin pyöris 3,5 hujakoilla 

Jalostamisen tärkein asia on kyllä se, että se sonni ei korjaa huonoa lehmää, kun siitä emästäkin periytyy se 50%. Joten jos nopeaa jalostamista haluaa, niin ottaa vain niiltä suht. hyviltä elukoilta niitä vasikkoja ja käyttää alkiota. Piste.

Jalostamisen tärkein asia on kyllä se, että se sonni ei korjaa huonoa lehmää, kun siitä emästäkin periytyy se 50%. Joten jos nopeaa jalostamista haluaa, niin ottaa vain niiltä suht. hyviltä elukoilta niitä vasikkoja ja käyttää alkiota. Piste.

Mutta kyllä se sonni voi pilata sen hyvänkin lehmän.En tiedä millä matematiikalla Ruotsista saadaan listaykkössonneja tänne utarerakenne joku 110,yksikään osaalue ei ole etes tuota ja keskiside on alle 90.Ilmeisesti näitten kanssa keskitytään tekemään merimiinoja ja merimiinoista entistä enemmän merimiinoja.Ja vielä poikiakin on kohta saatavana näistä sonneista.Näin se jalostuksentaso laskee utareen kanssa...Pitänee taas kääntää lista ylösalaisin.

Tuurin ossuutta voi vähentää varmoilla vanhoilla soinneilla joilla lypsyssä paljon jälkeläisiä. Olise sit rapakon tällä tae tuolla puolen. Ja sitten lihaa nille joella rimavapisee.Jalostamisen hauskuus pillee just siinä et ikinä ei laskelmoimallakaan onnistua siis aina. Esim sonni petter suld ay puolella. Aikaan jossain todella tiedän käytetty ja uskottu olevan huippuainesta. Sit tullutkin 8/9 aevan kaameita riippa tisuja. Tämä yhden tilan otanta. Se tunne kyl sitten palkihteekin kun epäonnistumisten jälkee jostain saa sit hyvän lypsäjän joka on kaavailtukin.


Kyllä jokaisen maidon ja lihantuottajan kannattaisi olla aidosti kiinnostuneita jalostamisesta koska sieltä voe lyötyä yllävästi parannettavaa. Ainakin omalla tillalla sen konenut pihaton ja tulevaisuuden kannalta välttämättömäksi. Ainakin helpottaa elämää kummasti jos poijinta kerrat per eläin pyöris 3,5 hujakoilla 

Hyväkin aines pilataan monesti jo alkukasvatuksessa. Vasikat ripuloi vetoisassa navetan nurkassa ritiläkarsinassa (Näitä karsinoita näkee vieläkin avajaiskekkereissä) ja hiehokautena annetaan jauhoja ja lehmien jämäeväät, kuten ennen wanhaan. Ja vika on siemenessä tai rodussa......

Hyvän voi aina pilata. Mutta paskasta ei saa hyvää tekemälläkään, ihan kuten säilörehussakin.

Tämä eläinaineskeskustelu ei mielestäni ole lainkaan yhtä mustavalkoinen asia kuin monesti annetaan ymmärtää. Tuotannontekijöiden vaikutus eläinaneksen realisoitumisessa on valtava. Kokonaisuuteen vaikuttaa esimerkiksi:

-Eläinaneksen perimä
-epigenetiikka (ympäristöolosuhteet huom; sellaiset joihin itse voi vaikuttaa ja sellaiset, joihin ei voi vaikuttaa)
-Eläinaineksen käyttö ja kehittäminen: tärkeimpänä vasikoiden tarkoituksenmukainen hoito

Eli eläinaines ei ole vain resurssi X, jota järjestetään tuotantoon. Resurssia voi käyttää monella tapaa väärin, jolloin sen alkuperäinen potentiaali jää (varmaan aika usein) realisoitumatta.

Jalostuksen tarkoitus on yrittää hallita sitä sattumaa parituksissa, jota luonnossa esiintyy runsaasti. Luonnonpopulaatiot suosivat heterotsygotiaa (lukuunottamatta muutamia poikkeuksia, kuten Hawaijin endeemiset saaret). Eli alkuhärköpopulaatiossa on tarkoituksenmukaisestikin ollut enemmän variaatiota kuin nykyaikaisessa jalostetussa lypsylehmäpopulaatiossa. Mutta sattumaa on silti paljon, ja vertaukset kuitenkin esimerkiksi ihmisiin ontuvat pahasti - eikö lienekin luonnollista että ihmisillä sitä hajontaa on runsaasti, meitä ei ole kymmeniä sukupolvia jalostettu vaan parinvalinta on tapahtunut jokseenkin spontaanisti?

-epigenetiikka (ympäristöolosuhteet huom; sellaiset joihin itse voi vaikuttaa ja sellaiset, joihin ei voi vaikuttaa)

Tämä on hyvä nostaa esille!!!  Epigenetiikka vaikuttaa karjahommissa enemmän kuin on ymmärretty. Itse olen siinä uskossa, että nautojen lihominen johtuu enemmän epigenetiikasta kuin ruokinnan energiapitoisuuden säätämisestä prosentin tarkkuudella  Nälkään ja kilpailuun "tottunut" äiti ohjeistaa tyttärensä varastoimaan energiaa, koska on itse kokenut sen välttämättömäksi omassa elämässään 

Nuorena kuoleminen voisi olla toinen epigenetiikan vaikutus. Ehkä nykyaikaiset naudat vaan USKOVAT että kuolema tulee toisen synnytyksen jälkeen, koska näin on ollut jo 7 sukupolvea  Sitten on niitä pitkäikäisiä ja terveitä sukuja, joilla on tällainen ymmärrys pitkään elämään.

Epigenetiikkaa on tutkittu paljon ihmisillä. Naistenlehdet ovat täynnä näitä juttuja miten äidin käyttäytyminen ohjaa sikiötä, ja raskaudenaikainen elämä näkyy lapsen elämässä loppuiän. Miettikääs tätä 

Lainaus käyttäjältä: kaenuunkeisari - 24.11.12 - klo:15:47

Tuurin ossuutta voi vähentää varmoilla vanhoilla soinneilla joilla lypsyssä paljon jälkeläisiä. Olise sit rapakon tällä tae tuolla puolen. Ja sitten lihaa nille joella rimavapisee.Jalostamisen hauskuus pillee just siinä et ikinä ei laskelmoimallakaan onnistua siis aina. Esim sonni petter suld ay puolella. Aikaan jossain todella tiedän käytetty ja uskottu olevan huippuainesta. Sit tullutkin 8/9 aevan kaameita riippa tisuja. Tämä yhden tilan otanta. Se tunne kyl sitten palkihteekin kun epäonnistumisten jälkee jostain saa sit hyvän lypsäjän joka on kaavailtukin.


Kyllä jokaisen maidon ja lihantuottajan kannattaisi olla aidosti kiinnostuneita jalostamisesta koska sieltä voe lyötyä yllävästi parannettavaa. Ainakin omalla tillalla sen konenut pihaton ja tulevaisuuden kannalta välttämättömäksi. Ainakin helpottaa elämää kummasti jos poijinta kerrat per eläin pyöris 3,5 hujakoilla 

Hyväkin aines pilataan monesti jo alkukasvatuksessa. Vasikat ripuloi vetoisassa navetan nurkassa ritiläkarsinassa (Näitä karsinoita näkee vieläkin avajaiskekkereissä) ja hiehokautena annetaan jauhoja ja lehmien jämäeväät, kuten ennen wanhaan. Ja vika on siemenessä tai rodussa......

Tämä kyllä karu tosi asia :/ Juu olosuhteet oltava kunnossa ja samoin hoetaminen. Esim monen ois hyvä jalostuksessa miettiä perus lähtökohtia. Jos rehut ei onnistu minnää kesänä hyvin niin  turha jalostaa kovan syöntikyvyn omaavia holstein lehmiä jokka ei ikää  pääse näyttämään sitää tuotos kykyä kun kärsivät aina enerkia vajeesta. Tai sit miettiä miten saisin parempia rehuja. Sitten tulee monesti parret ja pihaton käytävät vastaan. Eläimellä ei ole tilaa elää  kokonsa mukaista elämää ja taas tuotos potenttiaali kärsii.

 Omalla kohtaa näen et lehmien rakenne on nyt suurin puutos ketjussa kestävästää ja sitä kautta tuottavaa lehmää kun tavoitellaan. Hiehojen ruokiinta kehitettävää monelta osin, Vasikkala kunnossa ja lehmien olot. Hoitajien meilenterveys nyt aina kyseen alainen asia  Aperuokinnan haasteet eri kokosilla eläimillä mut tulee korjaantumaan 3-5 vuodessa

Perujussi käyttää juuri samaa ajatusmaailmaa verratessaa lehmien jalotustyötä  ihmisten vastaavaan jolla tosiaan tunteella myös merkitystä ja ehkä sijainnillakin  Mut siinäkn kannattaa siikailla aina emää niin se kertoo tulevasta kuten lehmien ostossakin

Kanadan reisulla oli kyl mahtaavaa katella kun tila niin laajentava kuin pitkään pyörinyt niin eläimet oli suht tasaisia ja hyvin tuottavia. tiloja oli moni 20-350 lehmään. Ja 95 rosenttia lehmistä olisin kyl omaan navettaan ottanut

Tämä on hyvä nostaa esille!!!  Epigenetiikka vaikuttaa karjahommissa enemmän kuin on ymmärretty.

Ja kun vielä ymmärretään se, että evoluutio voi piilevänä edetä juuri PÄINVASTAISEEN suuntaan kuin mihin sen luullaan menevän, tuleekin jalostaminen jo hieman haastavaksi. Evoluutiokäsite on varmaan ihan relevantti, kun jalostamista tarkastellaan pitkällä aikavälillä.

Eli vaikka luullaan että populaation kehitys jonkin ominaisuuden suhteen etenee juuri siten kuin se vaikuttaa etenevän, voi perimän tasolla tapahtua jotain aivan muuta. Evoluutio ei siis koskaan ole yksisuuntaista, vaikka niin usein ajatellaankin. Tällä tarkoitetaan nimenomaan sitä että perimän suunta on vastakkainen siihen nähden, mitä fenotyyppi antaa ymmärtää - ei sitä että esimerkiksi naudan utarerakenne voi parantua tai huonontua sukupolvien edetessä.

-epigenetiikka (ympäristöolosuhteet huom; sellaiset joihin itse voi vaikuttaa ja sellaiset, joihin ei voi vaikuttaa)

Tämä on hyvä nostaa esille!!!  Epigenetiikka vaikuttaa karjahommissa enemmän kuin on ymmärretty. Itse olen siinä uskossa, että nautojen lihominen johtuu enemmän epigenetiikasta kuin ruokinnan energiapitoisuuden säätämisestä prosentin tarkkuudella  Nälkään ja kilpailuun "tottunut" äiti ohjeistaa tyttärensä varastoimaan energiaa, koska on itse kokenut sen välttämättömäksi omassa elämässään 

Nuorena kuoleminen voisi olla toinen epigenetiikan vaikutus. Ehkä nykyaikaiset naudat vaan USKOVAT että kuolema tulee toisen synnytyksen jälkeen, koska näin on ollut jo 7 sukupolvea  Sitten on niitä pitkäikäisiä ja terveitä sukuja, joilla on tällainen ymmärrys pitkään elämään.

Epigenetiikkaa on tutkittu paljon ihmisillä. Naistenlehdet ovat täynnä näitä juttuja miten äidin käyttäytyminen ohjaa sikiötä, ja raskaudenaikainen elämä näkyy lapsen elämässä loppuiän. Miettikääs tätä 

Muistan, että jossain rotufoorumilla tästä kerran keskusteltiin. Meinasin saada pataani

Perimän ja epigenetiikan jako menee jotenkin 30/70 suhteella, joten en hirveästi jaksa nähdä vaivaa sonnin pikkupikkutarkkaan valintaan, kun emät ovat mitä ovat, vielä. Ja vasikan/hiehon kasvattaminen on hakusessa enempi tai vähempi.

Kyllä lehmä poikii vaikka kuinka monta kertaa, kun sen ummessaolokauden ruokinnan kerran korjaa ja pitää kunnossa, hoidattaa sorkat kerran/5kk ja pitää huolen lypsykauden energia/valkuaistasapainosta. Tissit kestää, kun on hiehona ruokittu oikein. Ei tietenkään kaikki....mutta suurin osa silti. Meiltä on utarerakenteen takia poistettu vain kourallinen lehmiä.

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 25.11.12 - klo:09:37

-epigenetiikka (ympäristöolosuhteet huom; sellaiset joihin itse voi vaikuttaa ja sellaiset, joihin ei voi vaikuttaa)

Tämä on hyvä nostaa esille!!!  Epigenetiikka vaikuttaa karjahommissa enemmän kuin on ymmärretty. Itse olen siinä uskossa, että nautojen lihominen johtuu enemmän epigenetiikasta kuin ruokinnan energiapitoisuuden säätämisestä prosentin tarkkuudella  Nälkään ja kilpailuun "tottunut" äiti ohjeistaa tyttärensä varastoimaan energiaa, koska on itse kokenut sen välttämättömäksi omassa elämässään 

Nuorena kuoleminen voisi olla toinen epigenetiikan vaikutus. Ehkä nykyaikaiset naudat vaan USKOVAT että kuolema tulee toisen synnytyksen jälkeen, koska näin on ollut jo 7 sukupolvea  Sitten on niitä pitkäikäisiä ja terveitä sukuja, joilla on tällainen ymmärrys pitkään elämään.

Epigenetiikkaa on tutkittu paljon ihmisillä. Naistenlehdet ovat täynnä näitä juttuja miten äidin käyttäytyminen ohjaa sikiötä, ja raskaudenaikainen elämä näkyy lapsen elämässä loppuiän. Miettikääs tätä 

Muistan, että jossain rotufoorumilla tästä kerran keskusteltiin. Meinasin saada pataani

Perimän ja epigenetiikan jako menee jotenkin 30/70 suhteella, joten en hirveästi jaksa nähdä vaivaa sonnin pikkupikkutarkkaan valintaan, kun emät ovat mitä ovat, vielä. Ja vasikan/hiehon kasvattaminen on hakusessa enempi tai vähempi.

Kyllä lehmä poikii vaikka kuinka monta kertaa, kun sen ummessaolokauden ruokinnan kerran korjaa ja pitää kunnossa, hoidattaa sorkat kerran/5kk ja pitää huolen lypsykauden energia/valkuaistasapainosta. Tissit kestää, kun on hiehona ruokittu oikein. Ei tietenkään kaikki....mutta suurin osa silti. Meiltä on utarerakenteen takia poistettu vain kourallinen lehmiä.

Täysin samaa mieltä. perimän osuus on tosiaan keskimäärin vaivaset 30 %, se että jossakin rotufoorumilla jauhetaan tuosta jalostuksesta niinku se olis tärkein asia maidontuotannossa niin sehän on itsensä huijaamista. Oikeesti tällä alalla nyt kun kustannukset ovat tapissa eikä maidon tuottajahinta ainakaan nouse niin liika harrastepohjainen menttaliteetti voi kyllä vaarantaa koko elinkeinon.

Se on melkein sama onko tilalla karsinta perusteena huono NTM vai huono rakenne - kummankin ääripään jalostuksessa saatetaan poistaa liian helposti keskiverto käyttölehmä, heti kun sillä on joku pikkuvika että saadaan "hyvä syy". - Lihasonniakin voi käyttää.

Oikeasti olen alkanut pohtia tätä niin että oikeasti ne tilat jotka eivät ole niin jalostusorientunoituneita saattavat tehdä aika hyvääkin tulosta. Tarkoitan sitä että yleensä heillä ei ole tiettyjen sonnien varalle mitään ennakko-odotuksia eikä jalostukseen satsata jopa tarpeettomasti tilan rahoja. Tälläinen tila saattaa osata ottaa  täyden hyödyn irti karjastaan on ne eläimet millaisia tahansa.

Joharan teoria että nykynaudat ovat "oppineet" siihen että elämä päättyy lyhyeen tai sitten tietyissa suvuissa pitempään, vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tuskin tieteellisesti tuota pystyy todistamaan. Pohjoismainen kestävyysindeksi ei ota sitä huomioon jos emälinja on ollut kestävä, vaikka lehmällä olisi 7 polvea 50-tonnareita niin silti sen kestävyys indeksi on 86 ja itsekin 50-tonnari vähintään. Indeksi kun lasketaan sen mukaan mitä isällä on, siksi tuo kestävyysineksi on oikeasti täysin tarpeeton sillä Joharan teoriaa voin kyllä tukea että ainakin meidän karjassa olen huomanut että kestävyys jonkun verran periytyy ja nimenomaan emälinjassa.

Lypsikin kirjoituksissa paestaa kyl läpi et johonkin väliin panostettu kovin jalostukseen mut jokin mönkään menny nyyt kirjoitellaan et mittee se hyvejää ees jalostaa mitään millään perusteella?

Yhen asian aatellut et ne jotka ei jalostaa mitenkään ois hiukka hyvä perehtyä asiaan kuten minun yhtiö kumppani ja kun taas niillä tiloilla jossa oekeen vanaatttista eläinten kanssa touhuaminen niin ruokinta ja talous hommat karulla jaa muu tulevaisuuden kehittely  heikossa hapessa (ei saa tulkita yleistykseksi). Tietty yhen robotillisen karjassa 25-30 tuhannen eläineten ja alkijoiden myynti saatta kassa hiukka tasata 

Lainaus käyttäjältä: sjk - 11.11.12 - klo:06:48

Lainaus käyttäjältä: arzygirl - 10.11.12 - klo:21:25

Siis isännän (arzyboy) kirjoitukseen lisäilen, ettei meillä ole mitään ay:tä vastaan rotuna, meillä on pari minun lempilehmää tälläkin hetkellä ay-merkkisiä. Mutta mutta... kyllä täytyy sanoa,että ensikoissa ja hiehoissakin jo ilman lypsämistä on ollut selkeä ero. Samalla tavalla ovat kasvaneet ja samoissa oloissa samalla eväällä, niin ay:t vaan tuppaa olemaan epäsosiaalisempia ja huonompi rakenteisia, vaikka takana on hyviäkin isisonneja. Holstikin taas on olleet parempijalkaisia ja mitä itse pihatossa tulee arvostamaan, vähemmän äkeitä. Ei tule sitä sorkkaa ihan niin usein, ku noilla meidän ay-hiehoilla... En tiiä, mikä siinä on, mutta vaikka jotkut sanoo, että on hyvä olla luonnetta, niin kyllä mä ainakin mielummin elän karjan kanssa, joka on siivosti, ku potkii ohi mennessä... Ja isännänkin ...

On tainut eksyä Purolan Orkkoa taloon,tämä säikky Ay periyttää tuota taaksepäin potkimista ja vielä useassa sukupolvessa.Mutta kaikesta huolimatta ei juuri eroa roduissa.Kestävyydessäkään ei juuri eroa,ongelmat ilmenee vaan vähän eri tavalla eri roduilla.Jersey vaikuttaa joka paikan kunkulta.Suomenkarja menee viisaudessaan sitten ihan kaikesta ohi.Ja simmentaalista pysyn kaukana.

Luulenkin että niiden "hullujen punaisten" takana on ay-kanukkia. Samoin kävi meilläkin, täysin kahjoja seinille hyppijöitä on niistä tullut, vieressä suomisukuinen äykky katsoo vaan että mikä totakin vaivaa. Aikasemmin oli vaikeita suomisukuisiakin, mutta nykyään ne ovat kaikki heti vasikasta lehmiksi paljon luottavaisempia ja rauhallisempia. Siis suomiäykky on niin ku "domestikoituneempi" ja kanukki on sen "villimpi versio".

Vai olisiko hoidosta johtuvaa kanukkien hulluus

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 25.11.12 - klo:18:02

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 25.11.12 - klo:09:37

-epigenetiikka (ympäristöolosuhteet huom; sellaiset joihin itse voi vaikuttaa ja sellaiset, joihin ei voi vaikuttaa)

Tämä on hyvä nostaa esille!!!  Epigenetiikka vaikuttaa karjahommissa enemmän kuin on ymmärretty. Itse olen siinä uskossa, että nautojen lihominen johtuu enemmän epigenetiikasta kuin ruokinnan energiapitoisuuden säätämisestä prosentin tarkkuudella  Nälkään ja kilpailuun "tottunut" äiti ohjeistaa tyttärensä varastoimaan energiaa, koska on itse kokenut sen välttämättömäksi omassa elämässään 

Nuorena kuoleminen voisi olla toinen epigenetiikan vaikutus. Ehkä nykyaikaiset naudat vaan USKOVAT että kuolema tulee toisen synnytyksen jälkeen, koska näin on ollut jo 7 sukupolvea  Sitten on niitä pitkäikäisiä ja terveitä sukuja, joilla on tällainen ymmärrys pitkään elämään.

Epigenetiikkaa on tutkittu paljon ihmisillä. Naistenlehdet ovat täynnä näitä juttuja miten äidin käyttäytyminen ohjaa sikiötä, ja raskaudenaikainen elämä näkyy lapsen elämässä loppuiän. Miettikääs tätä 

Muistan, että jossain rotufoorumilla tästä kerran keskusteltiin. Meinasin saada pataani

Perimän ja epigenetiikan jako menee jotenkin 30/70 suhteella, joten en hirveästi jaksa nähdä vaivaa sonnin pikkupikkutarkkaan valintaan, kun emät ovat mitä ovat, vielä. Ja vasikan/hiehon kasvattaminen on hakusessa enempi tai vähempi.

Kyllä lehmä poikii vaikka kuinka monta kertaa, kun sen ummessaolokauden ruokinnan kerran korjaa ja pitää kunnossa, hoidattaa sorkat kerran/5kk ja pitää huolen lypsykauden energia/valkuaistasapainosta. Tissit kestää, kun on hiehona ruokittu oikein. Ei tietenkään kaikki....mutta suurin osa silti. Meiltä on utarerakenteen takia poistettu vain kourallinen lehmiä.

Täysin samaa mieltä. perimän osuus on tosiaan keskimäärin vaivaset 30 %, se että jossakin rotufoorumilla jauhetaan tuosta jalostuksesta niinku se olis tärkein asia maidontuotannossa niin sehän on itsensä huijaamista. Oikeesti tällä alalla nyt kun kustannukset ovat tapissa eikä maidon tuottajahinta ainakaan nouse niin liika harrastepohjainen menttaliteetti voi kyllä vaarantaa koko elinkeinon.

Se on melkein sama onko tilalla karsinta perusteena huono NTM vai huono rakenne - kummankin ääripään jalostuksessa saatetaan poistaa liian helposti keskiverto käyttölehmä, heti kun sillä on joku pikkuvika että saadaan "hyvä syy". - Lihasonniakin voi käyttää.

Oikeasti olen alkanut pohtia tätä niin että oikeasti ne tilat jotka eivät ole niin jalostusorientunoituneita saattavat tehdä aika hyvääkin tulosta. Tarkoitan sitä että yleensä heillä ei ole tiettyjen sonnien varalle mitään ennakko-odotuksia eikä jalostukseen satsata jopa tarpeettomasti tilan rahoja. Tälläinen tila saattaa osata ottaa  täyden hyödyn irti karjastaan on ne eläimet millaisia tahansa.

Joharan teoria että nykynaudat ovat "oppineet" siihen että elämä päättyy lyhyeen tai sitten tietyissa suvuissa pitempään, vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tuskin tieteellisesti tuota pystyy todistamaan. Pohjoismainen kestävyysindeksi ei ota sitä huomioon jos emälinja on ollut kestävä, vaikka lehmällä olisi 7 polvea 50-tonnareita niin silti sen kestävyys indeksi on 86 ja itsekin 50-tonnari vähintään. Indeksi kun lasketaan sen mukaan mitä isällä on, siksi tuo kestävyysineksi on oikeasti täysin tarpeeton sillä Joharan teoriaa voin kyllä tukea että ainakin meidän karjassa olen huomanut että kestävyys jonkun verran periytyy ja nimenomaan emälinjassa.

Käyt sä usein täällä? eli tunnetaanks me? ku puhut noin järkeviä.

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 25.11.12 - klo:18:02

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 25.11.12 - klo:09:37

-epigenetiikka (ympäristöolosuhteet huom; sellaiset joihin itse voi vaikuttaa ja sellaiset, joihin ei voi vaikuttaa)

Tämä on hyvä nostaa esille!!!  Epigenetiikka vaikuttaa karjahommissa enemmän kuin on ymmärretty. Itse olen siinä uskossa, että nautojen lihominen johtuu enemmän epigenetiikasta kuin ruokinnan energiapitoisuuden säätämisestä prosentin tarkkuudella  Nälkään ja kilpailuun "tottunut" äiti ohjeistaa tyttärensä varastoimaan energiaa, koska on itse kokenut sen välttämättömäksi omassa elämässään 

Nuorena kuoleminen voisi olla toinen epigenetiikan vaikutus. Ehkä nykyaikaiset naudat vaan USKOVAT että kuolema tulee toisen synnytyksen jälkeen, koska näin on ollut jo 7 sukupolvea  Sitten on niitä pitkäikäisiä ja terveitä sukuja, joilla on tällainen ymmärrys pitkään elämään.

Epigenetiikkaa on tutkittu paljon ihmisillä. Naistenlehdet ovat täynnä näitä juttuja miten äidin käyttäytyminen ohjaa sikiötä, ja raskaudenaikainen elämä näkyy lapsen elämässä loppuiän. Miettikääs tätä 

Muistan, että jossain rotufoorumilla tästä kerran keskusteltiin. Meinasin saada pataani

Perimän ja epigenetiikan jako menee jotenkin 30/70 suhteella, joten en hirveästi jaksa nähdä vaivaa sonnin pikkupikkutarkkaan valintaan, kun emät ovat mitä ovat, vielä. Ja vasikan/hiehon kasvattaminen on hakusessa enempi tai vähempi.

Kyllä lehmä poikii vaikka kuinka monta kertaa, kun sen ummessaolokauden ruokinnan kerran korjaa ja pitää kunnossa, hoidattaa sorkat kerran/5kk ja pitää huolen lypsykauden energia/valkuaistasapainosta. Tissit kestää, kun on hiehona ruokittu oikein. Ei tietenkään kaikki....mutta suurin osa silti. Meiltä on utarerakenteen takia poistettu vain kourallinen lehmiä.

Täysin samaa mieltä. perimän osuus on tosiaan keskimäärin vaivaset 30 %, se että jossakin rotufoorumilla jauhetaan tuosta jalostuksesta niinku se olis tärkein asia maidontuotannossa niin sehän on itsensä huijaamista. Oikeesti tällä alalla nyt kun kustannukset ovat tapissa eikä maidon tuottajahinta ainakaan nouse niin liika harrastepohjainen menttaliteetti voi kyllä vaarantaa koko elinkeinon.

Se on melkein sama onko tilalla karsinta perusteena huono NTM vai huono rakenne - kummankin ääripään jalostuksessa saatetaan poistaa liian helposti keskiverto käyttölehmä, heti kun sillä on joku pikkuvika että saadaan "hyvä syy". - Lihasonniakin voi käyttää.

Oikeasti olen alkanut pohtia tätä niin että oikeasti ne tilat jotka eivät ole niin jalostusorientunoituneita saattavat tehdä aika hyvääkin tulosta. Tarkoitan sitä että yleensä heillä ei ole tiettyjen sonnien varalle mitään ennakko-odotuksia eikä jalostukseen satsata jopa tarpeettomasti tilan rahoja. Tälläinen tila saattaa osata ottaa  täyden hyödyn irti karjastaan on ne eläimet millaisia tahansa.

Joharan teoria että nykynaudat ovat "oppineet" siihen että elämä päättyy lyhyeen tai sitten tietyissa suvuissa pitempään, vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tuskin tieteellisesti tuota pystyy todistamaan. Pohjoismainen kestävyysindeksi ei ota sitä huomioon jos emälinja on ollut kestävä, vaikka lehmällä olisi 7 polvea 50-tonnareita niin silti sen kestävyys indeksi on 86 ja itsekin 50-tonnari vähintään. Indeksi kun lasketaan sen mukaan mitä isällä on, siksi tuo kestävyysineksi on oikeasti täysin tarpeeton sillä Joharan teoriaa voin kyllä tukea että ainakin meidän karjassa olen huomanut että kestävyys jonkun verran periytyy ja nimenomaan emälinjassa.

Jo raamatussa mainitaan, että "isien pahat teot kostetaan seitsämänteen polveen" 

Tuo juttuni oli kieltämättä vain "heitto" tästä asiasta... Mutta miksi näin ei voisi olla??? Ei lehmä tarvitse geenejä jotka ylläpitävät pitkää elämää, jos epigenetiikan teoriat pitävät paikkansa, niin eläin pyrkii jalostamaan perillisiään tällaiseen lyhyeen mutta intensiiviseen elämään.