Hei Maanviljelijä!
Hevosen hautaminen on asiallinen tapa hoitaa loppusijoitus.
Se, että hevosen omistajilla ei ole maata mihin haudata hevosensa onkin sitten toinen juttu. Oikein tunnut olevan ylpeä kieltäytymisestäsi. Taisit tehdä meille kaikille isonkin palveluksen? mikähän se mahtaisi vaan olla....?
On meille niitä omia elukoita takavuosina haudattu mutta nykyään on eri määräykset voimassa. Lisäksi hevonen on turhanpäiväinen elukka. Jos joku sellaisen huvikseen hankkii niin hoitakoon myös loppuun saakka.
Hipposen www-sivuilta:
Ruhon loppusijoitus
Hevosen raato luetaan ns. sivutuoteasetuksen (dir.1774/2002) mukaan 2. luokan jätteisiin. Asetuksen mukaan eläinjäte voidaan polttaa tai kompostoida (eläinjätteen käsittelylaitoksissa) tai syrjäisillä alueilla haudata. Koko Suomi on määritelty asetuksessa syrjäiseksi alueeksi, joten hevosen ruhon hautaaminen on jatkossakin mahdollista seuraavien ohjeiden mukaan:
ei pohjavesialueelle
ei vedenottamon lähelle
ei kaava-alueelle
ei alle 250 metrin päähän kaivosta
ei vesistöön viettävään rinteeseen
hautaamiseen käytettävän maan tulee olla tiivistä eikä se saa olla valumavesialueella
ruho on haudattava niin syvälle (1.7 m) että ruhon päällä on multaa vähintään yksi metri.
hevosen hautaamiseen tarvitaan lupa kunnaneläinlääkäriltä.
Uusista säännöistä ja sivutuoteasetuksen poikkeushakemuksen edistymisestä tiedotetaan Hippoksen internet-sivuilla.
Lisäksi Hevoset ja ratsastus lehdestä Johanna Viitanen kirjoittanut:
Hautauksen vaihtoehtoja niukasti
Koti- ja tietyissä tapauksissa myös klinikkalopetuksen hankalin osa on lopetetun hevosen ruhon käsittely. Toukokuun alussa voimaan tullut EU-säädös kieltää hevosten hautaamisen koko EU:ssa. Tämä niin sanottu sivutuoteasetus säätelee laajasti eläinperäisen jätteen, lihan, maidon, kalan ja munien käsittelyä ja hävittämistä.
Säädöksen tultua voimaan hyväksyttyjä hevosenruhon hävityspaikkoja ovat vain eläinjätteelle hyväksytyt polttouunit ja eläinjätteen käsittelylaitokset. Hevosta ei saa haudata maahan, eivätkä kaatopaikat ja eläinten hautausmaat saa ottaa hevosia vastaan muuten kuin tuhkattuina. Suomalaisissa pieneläintuhkaamoissa ei tosin ole hevosille sopivia polttouuneja.
Asetus ehti astua voimaan, ennen kuin sitä oli Suomessa ehditty kunnolla valmistella, eikä tiedotus hevosenomistajille ja eläinlääkäreille ole pysynyt lainsäädännön perässä. Huhti-toukokuun vaihteessa jopa eläinlääkärit olivat epätietoisia siitä, mitä heidän lopettamilleen hevosille saa tehdä.
Säädöksen taustalla on pelko eläintautien leviämisestä. Lainsäätäjät eivät tunnu ottaneen huomioon, että hevosilla ja muilla hyötyeläimillä on varsin vähän yhteisiä vaarallisia tartuntatauteja, eikä BSE:n sukuisia tauteja ole todettu hevosilla. EU suhtautuu hevoseen kuitenkin tiukasti hyötyeläimenä, joka on kuoltuaan potentiaalisesti vaarallinen.
Ennen sivutuoteasetusta hevosen sai haudata tietyin rajoituksin. Hautaaminen pohjavesi- ja muille vedenottoalueille oli kielletty, ja lähimpien kaivojen oli oltava vähintään 250 metrin päässä hautapaikasta. Määräyksiä oli myös hautapaikan maaperästä, montun syvyydestä ja ruhon desinfioinnista tarvittaessa. Osa kunnista kielsi hevosten hautaamisen ilman terveystarkastajan lupaa, osassa taas hautaus sallittiin, jos hautapaikka täytti maa- ja metsätalousministeriön yleiset ehdot.
Hevosia haudattiin myös kaatopaikkojen peitettävien jätteiden monttuihin ja lemmikkien hautausmaille. Eläintarhat ja turkistarhat ovat ottaneet vastaan pieniä määriä lääkitsemättömien, ampumalla lopetettujen hevosten ruhoja, mutta esimerkiksi Korkeasaaren eläintarhaan on kuukausien jono.
Raatokeräily hevosillekin
Käytännössä EU-säädöksen mukaisia vaihtoehtoja on Suomessa vain yksi, ruhon lähettäminen suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitokseen. Niitä on Suomessa kaksi: Findest Protein Oy Kaustisilla ja Honkajoki Oy Honkajoella.
Nämä laitokset käsittelevät tiloilla kuolleet hyötyeläimet, joita keruuauto kiertää hakemassa eri puolilta Suomea muutaman päivän varoitusajalla. Raatoja syntyy yli 11 miljoonaa kiloa vuodessa. Laitoksissa ruhot paloitellaan pieniksi kuutioiksi, jotka keitetään ja höyrytetään korkeassa lämpötilassa taudinaiheuttajien tappamiseksi ja kuivataan. Sata kiloa ruhoa tiivistyy prosessissa parhaimmillaan noin kiloksi kuivaa lihajauhoa.
Maatiloilla kuolleita hyötyeläimiä on kerätty useita vuosia. Laajimmin on järjestetty nautojen, lampaiden ja vuohien keräily, koska ne on testattava BSE:n ja vastaavien TSE- eli tarttuvien sienimäisten aivorappeumatautien varalta. Sikojen ruhojen keräily aloitettiin viime vuonna Länsi- ja Lounais-Suomessa.
Keräilyauto hakee tällä hetkellä kaikki yli vuoden ikäisenä kuolleet naudat, lampaat ja vuohet lähes koko Suomesta. Keräilyn ulkopuolelle jääviksi vaikeakulkuisiksi ja matalan eläintiheyden alueiksi luetaan vain Lapin lääni, Ahvenanmaa, monet Saimaan saaret ja osa Oulun lääniä. Maa- ja metsätalousministeriössä ei vielä tiedetä, millä alueilla hevosten raatokeräily toteutetaan. Hautaus sallittaneen ainakin Lapin läänissä.
Valtio korvaa suuren osan nautojen, vuohien ja lampaiden keräilykuluista, koska näistä eläimistä on saatava TSE-näytteet ennen hävitystä. Naudanruhon haku maksaa noin 34 euroa, ja lampaat ja vuohet haetaan ilmaiseksi. Sianruhon nouto maksaa 110 euroa ilman arvonlisäveroa sikakeräilyn toiminta-alueella ja 170 euroa sen ulkopuolella.
Lisäksi eläimen omistajan on järjestettävä ja maksettava ruhon nosto keräilyautoon. Nostokorkeus on kalustosta riippuen 1,5-2,2 metriä. Keräilyauton kuljettaja ei tartuntatautiriskin vuoksi saa koskea nostolaitteisiin eikä ruhoihin.
Hevosenomistajia huolestuttavat etenkin keräilyauton aikataulut. Raadot luvataan hakea tiloilta kolmen vuorokauden kuluessa tilauksesta. Vilkkailla ratsastuskouluilla ja taajamatalleilla hevosenruhon säilyttäminen keräilyautolle ja nostolaitteille sopivassa paikassa monen päivän ajan on hankalaa.
Polttolaitosta toivotaan
Eläinlääkintötarkastaja Jessica Eriksson maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että hautauskiellon käytännön selvittely on hankalassa vaiheessa. Asiaa hoitanut viranhaltija on vaihtanut työpaikkaa, ja sivutuoteasetuksen käytännön toteutus ja ohjekirjat ruhojen hävittämisestä odottavat uutta työntekijää.
- Raatokeräily ja asetuksen kirjaimellinen soveltaminen ovat viivästymässä. Keräilyn laajeneminen siirtynee syksyyn, Eriksson toteaa.
Hevosten hautaaminen vanhoin rajoituksin on sallittua niin kauan, kunnes keräily on järjestetty. Hevosten raatokeräilyn alettua hautaaminen on yksiselitteisesti kielletty keräilyalueilla. Tiloilla kuolleet hevoset on siis pakko hävittää jätteenkäsittelylaitoksessa - muuhun lainsäädäntö ja olemassa olevat käsittelyvaihtoehdot eivät anna mahdollisuutta.
- Keräilyn hinta ja ruhojen käsittelypaikka ovat epäselviä. Vielä ei tiedetä, riittääkö kahden jätteenkäsittelylaitoksen kapasiteetti myös hevosille, Eriksson kertoo.
Ministeriön viranhaltijat ovat tietoisia siitä, että hevosenomistajat kaipaavat myös hienotunteisempaa vaihtoehtoa.
- Olisi hyvin toivottavaa, että joku perustaisi yksityisen eläinkrematorion, jossa olisi hevosille sopiva polttouuni. Pieneläinkrematorioiden kaltaiselle tuhkauspalvelulle olisi tarvetta, Eriksson huomauttaa.
Laittoman hautaamisen seuraamukset eivät vielä ole selvillä, mutta Eriksson epäilee, ettei hautaajia aleta jahdata poliisin voimin.
- Mahdolliset sanktiot jäävät luultavasti kunnan terveysvalvontaviranomaisten päätettäviksi.
Aika vähissä alkaa ne lailliset paikat olla metropolialueella?