Tuntuu siltä, että kaksi vuotta saa riittää lautasmuokkaajan kanssa peuhaamista, ainakin syysmuokkausten osalta. Jos maat ovat ennestään tiivistyneitä, niin lautasmuokkaajalla tilannetta ei ainakaan paranneta.
Olen nyt muokkaillut hanhenjalkakultivaattorilla muutaman lohkon ja ei tätä työjälkeä voi verrata samana päivänä lautasmuokkaajaan. Kultivaattori säädettynä reiluun kymmeneen senttiin pöyhii maan läpikotaisin, nostelee juolavehnät juurineen pinnalle, jättää pellon sellaiseksi pöyheväksi ja mikä tärkeää, tekee vesitilavuutta mitä ei lautasmuokkaajan jäljiltä synny.
Lautasmuokkaaja on nopea ja tekee näennäisesti tasaisen ja hyvän jäljen. Vesitilavuutta ei kuitenkaan synny. Esimerkiksi tänä vuonna mulla meni ohrat aivan pommiin, kun väärään aikaan tuli sadetta niskaan ja vesi jäi vaivaamaan juuristoa. Tuntuu myös siltä, että juolavehnä lisääntyy lautasmuokkaajan jäljiltä. Kone kun vaan raapii pinnasta eikä pysty nostelemaan juuria ylös.
Mä en oikein ymmärrä mistä tuo pellon tiivistäminen syksyllä painavalla jälkijyrällä on lähtöisin. Tarviiko lautasmuokkaaja sitä jyrää lainkaan? Koneen voisi suunnitella sellaiseksi, että jälkijyrän voi vaihtaa syksyllä kevyempään malliin ja keväällä sitten käyttää tuota raskaampaa jyrää. Mun mielestäni maan tiivistäminen syksyllä on täysin tarpeetonta. Kyllä talvi sitten hoitelee tiivistämisen ihan oma-aloitteisesti.
Tekisi mieli huikkia koko värkki pois. On kuitenkin tuota sänkipeitteisyyttä rikottava keväällä, johon käyttöön kone on sinänsä sopiva. Reunaehtona sitten tuo mainitsemani vesitilavuuden puuttuminen. Koskee erityisesti ohraa.
No tulipa tätäkin menetelmää kokeiltua.
