Siellä eteläAmeriikassa ei ole mitään valvontaa milekään hommalle;
Pitäis ainakin tullin tsekata jäämiä esim lihoissa ja mitä sieltä nyt tuodaankaan tänne ?
Rajalla voidaan päästä kiinni testaamalla korkeintaan jäämiin yms. konkreettiseen. Pistokoeluontoinen tarkastaminen merkitsee kuitenkin pahimmoillaan sitä, että tavara on hävinnyt lautaselta ennen valmiita testituloksia. Tuotantomenetelmien ja -panosten käytön kontrollointiin ei rajalla puolestaan ole mitään mahdollisuutta.
WTO neuvotteluissa koko maailmaa ajetaan yhdeksi markkinaksi myöskin maataloustuotteiden osalta. Teorian mukaan vapaa-kauppa lisää hyvinvointia. Länsimaisen järjestelmän voittokulku voitaneen katsoa ainakin osin todisteeksi teorialle. Ongelmana on vain, etteivät kaupan kohteena olevien tuotteiden ulkoisvaikutukset välttämättä realisoidu suoraan tuotantokustannuksiin. Eivät tuotannon ulkoisvaikutukset, saati varsinaisten tuotteiden elinkaaren kautta syntyvät.
Kun maataloustuotteille luodaan yhtenäistä globaalimarkkinaa ilman tullirajoja, tulisi myös hallinnon luomien tuotantokustannuksiin vaikuttavien seikkojen olla yhdenvertaisia. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö määräysten, eläintentilojen koko vaatimusten ja käsittely normien tulisi olla yhdenveroisia. Yhtälailla myös maankäytön periaatteiden ja luonnon kestokyvyn huomioimiseen liittyvien käytäntöjen tulisi olla samalla tasolla tuotantomaasta riippumatta.
Ja kuten tunnettua, edellä kerrottu ei toteudu edes EU:n sisällä. Konkreettisin ja kaikkia suomalaisia viljelijöitä koskettava esimerkki on meillä harjoitutettu fosforisyyni. Nitraattidirektiivi koskee koko EU aluetta, mutta fosfori-piiska on käytössä ainoastaan Suomessa.
