Sitten kun ite tietää mitä ossaa, nii voi ajatella mitä vois tehä. Jos ossaa hyvin tommosen yleisen manakementin, nii eipä suuruuella mittää rajjaa. Mutta semmosta ei taho päästa harjottelemaan ennen kun laajentaa. Eli jos oot vaikka kahesti tuplannu tuotannon, ja vieläkää et oo ihtiäis hirttäny, nii voit koetella kerran vielä. Aika monelta yleensä tässä vaiheessa loppuu jo työvuodet, ainakii terveet semmoset. Perhe on yks iso juttu jota ei kaikessa temmellyksessään pitäs unohtoo, murkkuna viimestään toi jäläkikasvu alakaa ihestään ilimotella, tai sitte polliisit niihen toimista. Perkeleen vaikee on kaikki narut suaha hyppysissään kestämmään, mutta jos onnistuu nii hyvä. Onnittelut. Jos on 15 vuuen työuran jäläkeen uamukahvilla radio auki, ja tullee jottain mussiikkia minkä tahissa alakaa jalaka vippasta nii hyvin männöö.
Mutta sitten ton alustuksen jälkeen tuohon työmäärä hommaan, nii minnoon sitä mieltä että tekniikka on tehty työtä helepottammaan, ja mie ainakii oon saatanan tyytyväinen robottilypsynavettaan, jossa tekniikkaa on niin paljon kun vain voi olla. Ainaki meikäläiselle tuli työvuosia nivelien ja kuulan osalta melekonen miärä lissee sen investointipiätöksen ansiosta. Mullon hyvä jätkä kaverina töissä, joka huoltaa noi vehkeet, ja mie keskityn noihin elukoihin. Mulla männöö kolome tuntia päivässä navetta hommiin, kun pittää tolle rengille niitä tuntija kerätä. Lopun aikoo mie hoitelen mehtiä. Ihan riittää touhua. Eukko kun on kauempana hommissa nii ei tarvihe senkää kans tapella ainaka koko aikoo. Pentuloille kerkivvää joskus mainita jotta laitappa enempi piälles vuatetta, ku napa vilikkaa kahenkympin pakkasessa. Ja jos tulloo tenkkapoo matikassa nii tämäki piä riittää jeesoomaan. Ei oo kokoaikoo tajukankaalla tai ihan vuan jossain töissä.
Tehkee ekana oma svottinne, tämmönen henkilökohtanen. Siit se lähtöö se navettatyypin miettiminen.