Pikkupoika kaverilleen:

- tiiätkö mitä ovat hiili ja lotta.

- en

- no nehän on tietysti jylsijöitä

- ai jaa, mutta tiiätkö ite mitä on lemu ja
löyhkä

- no mitä muka

- noh lokkijätkiä tietenki.

Myönnän itsekin tulleeni laiskaksi kun tabletilla tai kännykällä kirjoitan. Valitettavasti...
Varsinkin pilkkujen suhteen mutta jää usein oikolukematta ja lyöntivirheitä.

Kun oikeinkirjoitus on tsadissa iso ja tärkeä asia, niin minua on alkanut vaivata, että miksi liki jokaiselle asialle pitää keksiä kummallinen lempinimi. Lapiota ei voi kutsua lapioksi - se on lappari. Siis pitää kirjoittaa oikein, mutta puheessa se ei tule kuuloonkaan. Mistä on kyse ?

harhautuksesta!   kato jos ei tiiä että mitä lapiolla tehdään ja miten niin on ihan selvää kun alkaa puhua lapparista joka seisoo tuossa santakasassa.              mutta se tosiaan on hupsua kun julkisessakin toimessa;  elikkä toimittajat, alkavat puhua noilla kielillä.                             ulkopaikkakuntalainen sit ei tiedä mistä puhe, saati maahantulija.                        siis selvää harhautusta.