Toki kotimainen valmistus voi pärjätä hyvinkin, ja lopputulos paloautohankinnassakin hyvin todennäköisesti olisi ollut sama kuin nyt peruuntuneessa tarjouspyyntökierroksessa, mutta toimitaan lain mukaan, ei se muuta vaadi.

-SS-

paloautojen ostajat ovat olleet ilmeisen tyytyväisiä kotimaiseen tuotantoon, siksi yrittävät valita niitä nytkin. Arvaus on se, että juuri paikallisuus, huollon saatavuus, mahdollisuus vaikuttaa hankinnan sisältöön ja joustavuus ovat olleet niitä ominaisuuksia, joita ei nyt ole osattu laittaa paperille. Monissa organisaatioissa hankintaosaaminen on kaukana käyttäjistä tai ulkoistettu kokonaan. Hankintakoulutuksissa pitäisi painottaa enemmän laadun arviointia, miljoonahankinnoissa voi jo edellyttää kalustoa koekäyttöön testiryhmälle, jolloin saadaan myös parempi näkemys kotimaisen pärjäämisestä muita vastaan. Harvalla maajussillakaan on käsitystä muista koneista, kuin omasta ja sitä vaan estoitta kehutaan. Pelkkiä numeroita vertaamalla ei vastaavaa tuntumaa saa. Joskus tosiasioiden tunnustaminen voi olla hyödyksi myös tarjouskilpailun hävinneelle.

Mielenkiintoista nähdä uusi tarjouspyyntö ja miten siinä on huomioitu MO:n moitteet 

https://ilkkapohjalainen.fi/arkisto/paloautoverstas-jurvassa-kannattaa-1.1986896
Voihan sen tehdä palomiehet itsekin

kun tätä Markkinaoikeuden ratkaisua lukee, niin jää vähän sellainen kuva, että tässäkin hankinnassa oli jokin osuus paikallisilla "pilaa-se-itse"-miehillä? Täysin valmista pakettia tarjoavan on vaikea osallistua, jos hankintayksikkö on päättänyt osan hankinnasta tehdä itse.

Ilmeisesti valittajan kuppi oli mennyt nurin siinä, kun referenssinä olisi pitänyt olla edellisen viiden vuoden aikana toimitettuja autoja Suomeen (tai vastaaviin sääoloihin). Jos näitä yrityksiä on vain yksi, niin eipä se kovin tasapuoliselta vaikuta? Hienosti siellä oli kuitenkin vaadittu esim suomenkielisiä tekstejä käyttökytkimiin ym, toisella ne ovat jo valmiina, toinen joutuu uhraamaan muutaman kymppitonnin käännöksiin ja dokumentteihin 

Suomessa työn hinta (ja verotus) nostaa kuluja siihen malliin, että kilpailut hävitään aina, jos pelkkää hintaa pidetään valintaperusteena. Kun kotimaista työllistämistä tai yritysten suosimista ei saa tarjouskilpailuun kytkeä, niin jotenkin muuten on hankinta perusteltava kuin hinnalla. Laatu, käyttäjäkokemukset ja huoltopalvelujen saatavuus esim kelpaa, jos ne vaan pystyy osoittamaan.

halpatyötä.       niin, ja kyllä olis kiva kun paloautoon uotettais osia se muutama viikko..

yleisin virhe on siinä, ettei tarjouspyyntöä osata tehdä niin, että ulkolaiset tippuvat pois jo alkumetreillä. Usein kuvitellaan että hankinta sisältää vain tavaraa, jolle asetetaan löyhät vaatimukset, jotain suorituskykyä, mittoja ym. Kun kunnon vertailuperusteita ei ole, niin valinta osuu yleisesti halvimpaan hintaan, vaikka näin ei olisi pakko olla. Monet (kunta)poliitikot vielä tykkäävät siitä, että hankinta saadaan tehtyä mahdollisimman halvalla, vaikka kokemuksesta tiedetään esim elinkaarikustannusten näin nousevan korkeammiksi.

Paloautojen hankinnassa ehdottomia vaatimuksia voisi olla huoltopalvelujen (ml varaosat) saatavuus ja vasteajat, jos polskipojilla ei ole täällä omaa huoltoketjua, niin sellainen pitää hommata vaikka ostopalveluna. Siinä kotimainen saa usein tärkeän kilpailuedun, jos varaosat ja huoltomiehet ovat jo valmiiksi lähellä. Vertailuun pääsee vain ne tarjoajat, jotka täyttävät nämä ehdottomat vaatimukset ja vertailussakin voi painottaa niitä ominaisuuksia, joita tietää kotimaiselta löytyvän. Vertailun pisteytykseen pitää käyttää muutenkin aikaa, niin saa sitä mitä on tilaamassakin. Vertailu- ja valintaperusteissa ei kotimaisuutta suoranaisesti saa suosia. Hinnalle jää aina merkittävä (noin 40%) osuus, kun kokonaistaloudellista edullisuutta arvioidaan. Laatutekijät ja kokonaiskustannukset voivat silti olla ratkaisevia, mutta ne ja niiden painotus on tarjouspyynnössä jo eriteltävä.

Huono tarjouspyyntö on yleensä syynä kun markkinaoikeuteen joudutaan, on kuviteltu hankittavan mersuja, mutta lada hakkaa sen hinnassa, eikä muuta valintaperustetta ole tarjouspyynnössä mainittu.

Aika rajallinen hyöty noissa. Taisi korvata näin keväisin vain kuivuudesta aiheutuneet uusintakylvökulut. Märkyyden aiheuttamat tappiot korvattiin vain syksyllä jos oli laaja turva.

vakuutusten ongelma on siinä, että yhtiöt ovat haluttomia korvaamaan ja asiakkaat vastaavasti eivät oikein ymmärrä mitä on vakuutettu 

Koronan aikaan tuli taas selväksi, ettei näitä vakuutustoiminnan keskeisiä periaatteita käsitetä oikein. Joku tapahtumajärjestäjä jankkasi, että heidän festareista vuosittain tuleva miljoonan tulos on vahinko, joka yhteiskunnan pitäisi korvata, kun festareita ei saanut järjestää eli tekemättä mitään saa miljoonan, kun aina ennekin on saanut. Oliko sittenkään vahingonkorvauksesta kyse vai tulonmenetyksestä?

Kouluissa pitäisi jo opettaa oikein sanat yli- tai alivakuuttaminen, käyvän- ja uusarvon välinen ero, ikävähennys, omavastuu ym. Jos nöyränä sopeutuu tähän "rikastumiskielto"-periaatteeseen, niin menee jo hyvin. Tarkoittaa sitä, ettei vahingon kärsinyt voi saada korvausta enempää, kuin on vahingossa menettänyt. Jos on kylvänyt uudelleen, niin siemenet ja työ siinä on todellinen vahinko, sadon arviointi jää syksymmälle, kun pellolla on jo jyviä jotka menetetty esim raekuurossa. Ylivakuuttamista ei huomioida korvauksen määrässä, kuluja ei makseta kaksikertaisina, jos vakuutus on esim kahdessa yhtiössä (pl henkivakuutus). Alivakuuttaminen taas koskee myös osavahinkoja, jos vakuutettu vain puolesta arvosta ja vahinko on puolet, saa vain neljänneksen korvausta. Onneksi nyt suositaan täysarvovakuutuksia, joiden korvauksia leikataan ikävähennyksillä ja omavastuilla. Joskus täysarvovakuutuksen kohdallakin on tilanne, ettei oikein löydy vahinkoa, josta voisi saada korvausta, kun nämä vähennykset huomioidaan, vakuutus on siis aika turha.

Vakuutusten laajuus on yleensä paremmin selvillä ja niihin myyjät panostavat enemmän, kuin näihin yleisiin korvausperusteisiin. Mitä vanhempi vakuutus, niin yleensä ehdot ovat paremmat, suppean vakuutusturvan korvauspiiri on tarkemmin rajattu kuin laajempien. Tämä näin yleisesti vakuutuksista, kun satovahinkovakuutuksia ei ole koskaan edes harkittu otettavaksi. Viljelyhistoriasta ei löydy tapauksia, joissa olisi edes syntynyt korvattavia vahinkoja, lähimpänä v -87, silloinkin kaikki tuli puitua, valtion katokorvauksia on haettu kerran silloinkin korvaus jäi "virhemarginaaliin" (omavastuu). Huonoja satovuosia on ollut, mutta siihen ei vakuutus auta. Ymmärrän toki isojen tilojen ja satojen hehtaarien viljelyriskit, mutta eipä ne vakuutuksetkaan ilmaisia ole 

Miten mahtaa vaikuttaa kotimaisen yhtiön konkurssi, eikös liiketoimintaa ole vielä Intiassa ja jenkkilässä? Jotenkin tuntuu, että taloustiedot paljastavat harkitun konkurssin, 2019 yhtiö teki 1.7 M€ liikevaihdolla 630 000€ tappion. Kuitenkin liikevaihto oli varmaan pääosin lannoitekauppaa, josta maksut otettiin ennakkoon ja vain tilatut tuotteet ostettiin. Henkilöstö-  (1-2 hlöä) ja toimitila- (vuokratut) kustannukset tuskin selittävät asiaa, ohjelmistokehitys lienee suurin menoerä, sekä näiden kansainvälistymisprojektien rahoittaminen.

Meillä liiketoimintaympäristö on haastava, kun tuotantopanoksia ostetaan paljon satoa vastaan, isot tilat siirtyvät luomuun, lisäksi oranssin lippiksen ja lasikoppiomamyyjien valta pitää pintansa 

https://www.is.fi/yritys/agroy-oy/helsinki/2684330-5/
https://finnpartnership.fi/fi/stories/viljelijan-ostot-siirtyvat-intiassa-alypuhelimeen/

Syväjuuriset kasvit viljelykiertoon ja alkaa happamoitumine vähentyä parantuneet vesitalouden ansiosta . Salaoja ilman santaa on hyödytön .

viljelykierrossa pitää olla sellaisia kasveja, joista saa parhaan hinnan. Joku onnistuu vuodesta toiseen nappamaan myyntihinnaltaan parhaista kasveita huippusatoja, eikä siihen ihmeellisiä temppuja tarvita. Nytkin vehnästä kolleega teki talvella kiinnityksen yli 200€/tn, kyllä siinä saneerauskasvi- tai monimuotoisuuspelloissa ottaa taloudellisesti takkiin, jos näiltä ei saa kauppaan mitään. Ongelmalohkot on asia erikseen, jossa satotasot on alhaiset.

Ilman soraa tehdyt salaojat ovat hyödyttömiä. Joskus tullut myyrällä vedettyä putkea 30-50 cm syvyyteen, jossa 20 m välein vielä sorasilmä, koskaan ei näkynyt vettä putken päästä. Voihan se vesi karata putkesta imuojiin, mutta eipä tällä ojituksella ollut toivottavaa vaikutusta pistemäisiin painanteisiin, joihin vesi kertyi.

Sellaisen huomion olen tehnyt, että useita vuosia suorakylvetyt, tai matalaan muokatut pellot kärsineet eniten näistä kevätsateista.

lounaiskolkassa on paljon kyntöpeltoja, joissa samaa ongelmaa. Jos hakee syitä miksi vesi ei mene muokkaus- tai kyntöanturasta läpi, niin kyllä niitä löytyy. Routa tuskin ylsi kyntöanturaa rikkomaan, poikkeuksellisen märkä kevät ja sitten näitä pidempiaikaisia syitä, kolmannes pelloista vuokrapeltoja, jotka käydään kylvämässä kelillä kuin kelillä, konekannan järeytyminen ja yksipuolinen viljelykierto. Juurikasmaat hyvänä esimerkkinä, keväällä sotketaan  aikaisissa kylvöissä ja 6-rivinen nostokone marraskuussa viimestelee loput, kyntäminen 25 cm ei auta tässä enää asiaa, pahentaa varmaan entisestään. Ongelma ratkaistaan siirtämällä/pilaamalla aina uusi lohko, kunnes kaikki pellot on pilalla ja lopetetaan jurtin viljely. Heinäpellotkin sadaa tiivistettyä näillä painavilla noukinvaunuilla ja lietekärryillä.  Syvältä tiivistetyn maan toipuminen vie kuitenkin vuosia. Samat koneet kuin Keski-Euroopassa eivät välttämättä sovi, kun meillä kasvukausi on pari kuukautta lyhyempi.

Viiden vuoden takainen ura, josta puutavaraa ajettiin yli tuhat mottia, kesän kuivimpaan aikaan pellon poikki, näkyy edelleen. Ajokoneen urissa vilja on 20 cm lyhyempää ja sato olematon. Sinänsä kiitollista maata muokata, kun märkänäkään traktorin pyörä ei uppoa ripaansa enempää maahan vaikka vesi kelluisi urissa. Tiivistymän saa yhdessä vuodessa tehtyä, mutta palautuminen kestääkin vuosia. Joku sanoi muutamia vuosia sitten, että 100 ha tilalla 100 hv traktori riittää hyvin, myydäänkö tämmösiä enää muuta kuin mönkkärikaupoissa? 

Syvätiivistymä on myös kokonais- ja akselipainon, ei yksistään pintapaineen, funktio.

-SS-

tätä yritetään juuri hoitaa pintapainetta alentamalla, telakoneilla, leveillä pyörillä lisäämällä kärryihin akseleita, ehkä ei täysin ymmärretä sitä, ettei akselien lisääminen auta vaan niiden välimatkaa pitäisi kasvattaa samalla. Maan kosteus vaikuttaa myös tiivistymän ulottumiseen syvempiin kerroksiin. KM 5/2021 on artikkeli "ykköstraktorin" rengasvalinnasta, tässä ei puututa mitenkään akseli- tai kokonaispainoon vain pintapaineiden ehdoilla etsitään ratkaisua. Paripyöristä halutaan eroon, koska maantiellä hankalat, leveät renkaat taas haittavat kyntöä, vain rengaspaineilla saadaan säädeltyä pintapainetta.

Silti tämä moottorien tehon nousu, pahentaa juuri pintamaan tiivistymiä. Kevyt ja tehokas vetotraktori, jossa uudet isommat aurat, murjoo pintamaata sellaiseksi, ettei edes kyntö auta sitä korjaamaan. Hyvissä olosuhteissa kyntö em yhdistelmällä ei aiheuttaisi vahinkoa. Tänävuonna toukokuun sademäärä tässä oli noin  55 mm ja silti 26.5 tullut 25 mm vuorokautinen sade jätti veden makaamaan kyntövakoihin muutamaksi päiväksi. Kylvetytkin kyntöpellotkin olivat jossain sänkikylvöjä märempiä. Talvella routaa oli niukasti, joten tiivistynyt mururakenne ei hajoa edes talvella, vaan keväällä jatketaan siitä mihin syksyllä jäätiin. Vesi poistuu pellolta vain haihtumalla 2-4 mm vuorokaudessa, nyt koleilla säillä tätäkin vähemmän.

Tästä linkittämästäsi tiedostosta löytyy hyviä kikkoja, jos on aikaa ja työnpuutetta ja pellot omia (ei koske 30% vuokrapeltoja). Kuopan kaivuut ja myyräauralla 3m välein 2-6 vuoden välein ei muutaman sadan hehtaarin aloilla enää onnistu tai lohko kerrallaan, jos lohkoja on 100 kpl niin hidasta on.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/302622/Raportteja195.pdf?sequence=4

Räpid® -systeemi on nopeasti tullut isoille ja keskikokoisillekin tiloille. Se huomaa ensimmäisenä siitä, että usein kun tilalla ennen oli iso kuusisylinterinen voimakone ja nelisylinterinen kone, niin nelisylinteristä aikaisemmin käytettiin siten, että nelisylinterinen veti simultaa ja kuusisylinterinen hieroi maata hienoksi jollakin potilalla, niin nyt nelisylinterinen vetää leveää Agrrrrressiivista® Väderstaad äestä, aivan pinnassa, ja hitaasti, ja kuusisylinterinen puhkuu rasittuneena, ja mäissä joutuu vaihtamaan pienemmälle, Räpid® - junaa vetäessään.

Ehkä yksikin kuivan vuoden epäonnistuminen saa räpiti-mielihalun heräämään tilalla ?

-SS-

Loimaan suorakylvö kokeiden tuloksia joskus pikasilmäyksillä vertailin ja siinä Rapid tuntui pärjäävän oikein hyvin. Onkohan joku tehnyt koosteen koko kokeen historista konemerkeittäin? Olennaisinta olisi valita sellainen kylvömenetelmä, joka pitkässä juoksussa tuottaa parhaan tuloksen, yhden vuoden tarkastelu ei anna parasta tulosta. Rapid-menetelmä eli matala äestys ennen kylvöä tuntuisi puoltavan tätä "junan" käyttöä tai sänkipellon avaamista ennen kylvöä jollain lautasmuokkaimella tai hankmolla? Monellako Loimaan kokeessa on ollut esimuokkain käytössä?

Laahavannas ja perinteiset kyntö-kultivointi ei oikein ole ainakaan tuossa kisassa pärjänneet kovin hyvin.
https://www.hankkija.fi/Liitetiedostot/Docs/Tuomas_Levomaki_SUORAKYLVOKOE.pdf

Onhan se hassua, jos ennen hevonen hirveällä kavion pintapaineella pysyi pellon pinnalla, mutta nyt kymppitonnien telahirviöt pienellä pintapaineella eivät pysy pinnalla. Ja jos pysyvät, koko maaperä tiivistyy.

Tämä on sama juttu kuin maanteillä. Akseleita lisäämällä voidaan vähentää yhden akselin pintapainetta. Massan lisäys kuitenkin lisää liike-energiaa.

Heität alasimen laiturin kylkeen, niin alasin uppoaa veteen ja laituri on ehjä. Ajat ruotsinlaivalla samaan laituriin samalla vauhdilla, niin kuinka käy. Laituri hajoaa ja laiva pysyy edelleenkin pinnalla.

Seurauksena on vain vitutus. Laituri paskana ja ruotsinlaivan raato peittää auringon sinne rantasaunan terassille.

kauppiiaat esittelee mielellään pinta-paineita, kun traktoreita mainostetaan, erityisesti telavehkeissä aina mainostetaan miten pieni on pinta paine paikoillaan olevassa koneessa. Entäs kun kaikki 300 hp laitetaan vetämään äärirajoilla olevaa äestä? Jos vielä ohjausvoimat otetaan huomioon, niin kyseessä on veto-jarru jaolla varsiainen päisteiden tiivistäjä.

Iso pintapaine tiivistää syvemmältä, pieni pintapaine taas matalammalta ja leveä rengastus/telat varmista, että kevyen traktorin tehokkaan moottorin kaikki liike-energia tiivistää vain pintamaata. Monet vaihtavat työkoneen 5m -> 7.5 m, kun traktorin teho vaihtuu 100 hp-> 150 hp, oikeasti kannattaisi ehkä harkita ajonopeuden lisäämistä ennemmin sillä vanhalla äkeellä? Kaikilla työkoneilla tämä ei onnistu, siksi esimerkiksi suorakylvetyt pellot muistuttaa muutaman suorakylvövuoden jälkeen luistinradalta muutaman rapsakan sadekuuron jälkeen.

Myyräily tai jankkurointi sopii hyvin suorakylvön kanssa, saa kasvipeitekorvauksen ja keväällä kuivuminen on tasaisempaa, muutenhan ne notkopaikat tiivistyy entisestään. Myyräojista säilyy syksystä kevääseen yli puolet, joskus vetänyt ojan penkasta, josta sen voi todeta keväällä, mikä oja vetää vielä. Mahtaako olla ihan luvallista näin tehdä? Kertakäyttöojat myyräauralla vai täydennysojitus, kumpi mahtaa tulla halvemmaksi ja mikä on investoinnin kuoletusaika? Ja auttaako täydennysojitus, jos tiivistymä on muokkauskerroksessa pellon pinnassa?

Tämä on kyllä huonoa mainosta mhy:n valtakirjakauppasysteemille:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/21c5f19e-9d44-4c7f-9220-5ed7c4fdb05d

Tatjana Eskolin kertoo, että häntä painostettiin tekemään kauppoja valtakirjan antaneiden metsänomistajien tappioksi. Hän haluaa herättää keskustelua metsänhoitoyhdistysten roolista.


Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että jos valtakirjkaupan tekee, pitää vaatia ehdotonta avoimuutta tarjouksista ja niiden yksityiskohdista,mitään tietojen pimittämistä ei pidä hyväksyä, sanoipa yhdistyksen ihminen mitä tahansa
Toisaalta, jos runkohinnoittelu yleistyy, tarjousten vertailu helpottuu tavalliselle metsänomistajalle, ei vaan kannata maksaa siitä että joku muu tekee puolestasi kilpailutuksen.

Ongelma on juuri siinä, että se kilpailutuksen puuttuva osaaminen on yhdistyksissä eli ne jotka eniten tarvitsevat asiantuntija-apua ovat helpoimmin kusetettavissa. Yhdistysten osakeyhtiöt ovat myös ongelma, meilläpäin tarjouksia vertailee oy:n hallituksessa istuva henkilö. Oy ostaa energiapuuta, joten varmaan voittaa kilpailun, eikä hakkuun valvonnassa katsota pahalla isoa rankapinoa 😊

Runkohinta on reilu tapa vertailla hintoja. Kun hinta ratkaisee, niin jää myös katkonnan valvonta pois. Ostajan intressi on yleisesti tehdä leimikosta arvopuilla tiliä, silloin näihin sivuvirtoihin päätyy mahdollisimman vähän puuta. Itsellä hyvä kokemus runkohintakaupasta, tosin vasta yhdestä.

Täällä kovasti hehkutettu yhdistyksiä, näyttää toimintatavat muuttuneen viimevuosina. Yhdistysten ongelmat ovat hyvin tiedossa, rahaa pitää "vetää välistä", kun sitä ei enää jäsenmaksuista tule samaan malliin. Monilla yhdistyksillä on myös osakeyhtiö, joka tekee tulosta valtakirja-asiakkaiden puun myynneillä. Joskus valtakirjan omistaja ostaa itselleen puut, mittaa pinon ja tilittää puukaupan rahat. Näin ainakin täällä menee karsitun rangan ja yleisesti energiapuun osalta. Tilintarkastajat kutsuvat tätä "vaaralliseksi työyhdistelmäksi", joka mahdollistaa tai jopa houkuttelee väärinkäytöksiin.

Näinhän Lounametsällä näyttää käyneen
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/21c5f19e-9d44-4c7f-9220-5ed7c4fdb05d

Tänä vuonna itsellä osakkeissa n. 38 hehtaaria vastaava summa tullee tuottamaan osinkojen muodossa noin 382e/ha netto. Muistaakseni olen täälläkin jossain ketjussa laskenut, että kohtuullisena mediaanivuotena viljely tuottaisi n.400e/ha brutto. Ja silloinkin ainakin osa kiinteistä kustannuksista jää huomioitta.
Jälkiviisaana taas voin tuumia, että olisi kaikki hehtaarit pitänyt pistää osakkeisiin, eikä hajautella myös tappiollisiin- tai riskikohteisiin.  Ja sitten taasen tulevaisuudesta ei tiedä, mutta tämä on tilanne tällä hetkellä. Se on vähän kuin viljelyssäkin, jälkikäteen vasta tietää, olisiko kasvukautena pitänyt olla maksimi ala höpöheinällä vai vehnällä.

oma asunto, pelto, taide, jalometallit yms ovat tyypillisiä omaisuuseriä, joilla on paha tehdä tiliä. Voi reaalisoida kerran, sitten pelataan näillä olettamuksilla, saako esimerkiksi osingoista jonain vuonna enemmän. Nythän 0-korkoista lainaa ottavat opiskelijat haalivat ylihintaisia asuntoja ja maksattavat ne valtion asumistukirahoista. Samoin peltoja vastaan olisi voinut ottaa lainaa ja viimevuodelta osakekursseilla olisi tienannut melkein peltojen arvon, kurssinousuna myymättä peltoja. Siihen en ota kantaa, jos jonkun mielestä viljely on niin huono bisnes, että siitä on luovuttava joka tapauksessa.

Virtuaalivaluutat houkuttelevat rikkaita, koska ne ovat järjestäytyneiden yhteiskuntien verojärjestelmien ulkopuolella. Teet "normaalia" osakekauppaa tai valuuttakauppaa, niin voitoista menee se 30% veroa, jostain kummallisesta valuutasta ei verottaja edes keksi kysyä, mikä on hankintahinta, luovutusvoitto tai mihin maahan veroa pitäisi edes maksaa. Jenkkilässä tähän on jo herätty ja aloite verotuksen globaalista harmonisoinnista tehty.

Samoin menee tovi, ennen kuin virtuaalivaluutat syrjäyttävät maailmassa vallitsevan valuuttajärjestelmän vaihdon välineenä. Jos virtuaalivaluutan arvon perään lisätään nollia, niin homma perkelöityy vasta, kun sillä yritetään ostaa jotain konkreettista, josta joku muukin on kiinnostunut.

mielenkiintoista väittelyä eläin- vai kasvituotannon välillä, kuitenkin tuottajilla ei ole mitään keinoa vaikuttaa asiaan, voi toki kadehtia toisiaan ja jupista loputtomiin... niin ja äänestää vaaleissa 

Lyhyellä aikavälillä vain kulutuskysyntä vaikuttaa, mihin suuntaan ollaan menossa. Jos kysyntä laskee niin tuotantoa ajetaan alas, taas toisissa tuoteryhmissä tuotanto kasvaa. Ei voida ikuisesti raivata peltoa, kun tarvitaan laajentaville tiloille lanta-alaa, jos lopputuote ei helsingin kermaperseille maistu. Vegaanius vaatii noin kuudenneksen viljeltyä pinta-alaa, jos verrataan intialaista tai amerikkalaista ruokavaliota. Olemassa olevat hehtaarit eivät tule muodostumaan ongelmaksi, koska niille löytyy järkevämpää käyttöä.

Vähän pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutos vaikuttaa huomattavasti enemmän viljelyyn.  Vaikutusmekanismeja on ainakin kolme; säädöspohjainen, viljelyolosuhteiden muuttuminen ja kilpailu maankäyttösektorilla pinta-aloista.

Säädöspohjaisesta saadaan esimakua jo tulevalla EU-tukikaudella, hiilineutraalius, hiiliviljely, lajikato yms. Myös lihaverot tai maankäytön muutosten lupamaksut toteutuessaan kuuluvat tähän. Ilmastosopimusten kiilusilmäinen noudattaminen voi tulla kansallisesti kalliiksi, kuten nyt turpeen kanssa on käymässä.

Ilmastonmuutos muuttaa tai on jo muuttanut viljelyolosuhteita. Muutos ei ehkä näy meillä, mutta muualla näkyy jo selvemmin, lisäksi Suomen osalta muutos on aluksi parempaan suuntaan. Viljelykelvoton ala kasvaa monikertaisesti Suomen pinta-alan verran vuosittain, joten kaikille hehtaareille löytyy todellista kysyntää. Karttapallosta selviää esimerkiksi suhde, jos Välimeren pohjois-puolelta vaikka 500 km kaista maa-alasta muuttuu viljelykelvottomaksi, niin vastaavaa pinta-alaa ei pohjoisesta löydy, kun kerran pallosta on kyse. Väestöennuste on vieläkin mm Afrikassa hetken nouseva.

Merkittävin vaikutus on kisa, joka tullaan käymään maankäytön osalta, paljonko lopulta pitää metsittää, tuotetaanko lopuilla elintarvikkeita vai bioenergiaa, rakennetaanko tai tuotetaan aurinko- ja tuulienergiaa. 90% päästöistä tulee fossiilisista polttoaineista, kivihiilestä, öljystä ja maakaasusta. Tätä osuutta on merkittävästi pienennettävä, sekä löydettävä korvaava energiamäärä jostain? Päästötöntä energiaa tulee vain ydinreaktiosta (ml aurinko), joten haastetta riittää.

Lukusuositus: Petteri Taalas, Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Tämä kirja kertoo mm siitä mitä virheitä nyt jo tehdään poliittisella tasolla ilmastonmuutoksen varjolla. Avaa historiallisesti mm vihreiden sokeat pisteet ja haitalliset tieteenvastaiset päätökset mm Saksan ydinvoimasta luopumisen ym.

Nythän on hyvää aikaa, kun vaan peittausneste menee
Suuttimista läpi keli huomioiden.
Nestepeitatun siemenen olis hyvä vetäytyä/ imeytyä
Muutama viikko , ei sitten tahmaa kylvökonetta ja kulkee
Paremmin syöttökoneistossa.

Voihan sitä peitata suoraan kylvökoneeseenkin.

kun jauheella peitattiin kylvökoneen laatikossa, niin uskomus oli vahva, että peittausaine vaikuttaa jyvissä, ellei aikaisemmin, niin maan alla viimeistään, kun jyvä kostuu. Peittaustulos oli joskus kirjava ja selvä, ettei kaikkiin jyviin tullut peittausainetta ollenkaan.

Mihin perustuu väite, että nesteen olisi hyvä vetäytyä tai imeytyä ja vaikuttaako se vain juoksevuuteen kylvökoneessa?

"Jos siemenerä on kovin homeinen, kannattaa se peitata ja idättää uudelleen peitattuna. Jos aikoo kylvää peitattua siementä, se pitäisi myös idättää peitattuna."
https://www.lantmannenagro.fi/maatilalla/artikkelit/2019/selvita-kylvosiemenen-itavyys/