Nyt  Amalia talviuniltaan herättyään on paskakolaan nojaillessa miettinyt pienessä päässään taas suuria ajatuksia..Erikoisimmat lie ajatuksista  herää kaupunkilaisystävieni eriskummallisen yllättävän hauskoista ja ajankohtaisista kysymyksistä joita heittelevät sillointällöin ihmetellessään ammatin(lue aviomiehen) valintaa..  siis asiaan ... Eli mitä mieltä olette alaanvihkiytyneet viisaat agronetin urokset! Myös  naaraat..
Kun taannoin eräs ystäväni tokaisi että eihän tuo nykyään  maatalous voi olla enää elämäntapa.. se on täyttä yrittämistä ja liiketoimintaa!!Robotteja ja kaikkee.. NIINPÄ!! Kyllähän me tiedämme sen.. Investoinnit on suuria ja yritysjohtaminen on osattava, liiketalouden salat on hallittava..,, MUTTA mutta minä pienenä ihmisenä olen kyllä sitä mieltä että kyllä se sydämestä lähtee ja äidinmaidosta tai mistä lie pienenä hiekkalaatikolla syödystä hiekkakakusta..... Eihän tää homma  voi olla pelkästään yrittäjänä olemista vaan kyllä tässä ollaan sydämellä, mielellä ja koko sielulla mukana.. Eihän kaikista ole näihin hommiin... (paskaa kolaa hän.. ) no ehkä joihinkin.. mutta oletteko samaa mieltä että  tässä hommassa ollaan mukana ei vain tuloksen ( mikä on tietysti tärkeä ja ehdoton tavoite) toivossa ? .... Kyllä se tietty kutina on keväällä teillä kaikilla kun pellot alkaa pintoja paljastelemaan... Vai mitä!!??

Heikun keikun.... Kun nyt kaikki toosat rallattaa tasa-arvon perään, kiinnostais yhtä emäntää miten on teitin huusholleissa onko niin sanotut naisten ja miesten työt erikseen vai tekeekö se joka ehtii ja osaa??