Tottakai olen miettinyt asioita yhtiökumppaninkin kannalta, kuten sanoin, jos ei löydy kertakaikkiaan tähän, on mahdollista että itse lähden mukaan tällaiseen  kuvioon jonkun toisen tilalla. Mutta en tietenkään voi valmiiksi kuviota miettiä ennenkuin istun naamatusten sen todellisen ehdokkaan kans ja tiedän hänen taustansa, osaamisensa ja toiveensa yms. Kyllähän se on vaikeeta muunkin alan yrityksillä löytää jatkajaa varsinkin ulkopuolelta tai yhtiökumppania. Pitäis olla jotain extraa tarjottavana. Kyllä on kyselijöitä ollut,  mutta kunnolliseen perustavanlaatuiseen keskusteluun ei olla päästy. Avarakatseisuus ei ole idealismia, se, että uskaltaa ensin ajatuksien tasolla avata uudenlaisia toimintatapoja. Olen erittäin käytännöllisesti ajatteleva ihminen, kyllä se varmaan olisin minä joka idealismista  sen toisen osapuolen pudottelisin.

Mietin kauan, viitsinkö edes moiseen mitään vastata, mutta olihan joukossa jotain asiallistakin.Luin aloitukseni uudestaan tarkistaakseni voiko siitä tulla NOIN VÄÄRIÄ käsityksiä. Mielestäni asia kyllä tuli aika selväksi. Otsikko olisi voinut varmaan olla mistä löytäisin yhtiökumppanin, niin olisi tullut täsmällisemmin sanottua. Voisiko joku  kertoa missä kohtaa olen ollut ketään jymäyttämässä, kusettaminen tarkoittaa petosta, ja se on aika vahva syyte. En ole etsimässä elämänkumppania, en ole niin kirjoittanut, eikä kenenkään suhdeasiat, ei minun eikä yhtiökumppanin tahollaan, kuulu yhtiötoiminnan harjoittamiseen. Tökeröitä sänkykumppani neuvoja tarjoaa navettapiika, joka hetken päästä syyttää jymäyttämisestä. Kannattaisiko navettapiika itse katsoa peiliin, jos olet nykyiselle tilallesi tullut kuten toisia neuvot, eiköhän se ole enemmän jymäyttämistä sotkea kaksi asiaa  kskenään. Jossain voi toimia tuurilla, yleensä kuitenkin ei. Tuli taloon miniä tai vävy, ilmaseks teetetään töitä eikä yleensä mitään sananvaltaa tai edes oikeutta käyttää tilan pankkitiliä vaik saattaa tehä konkreettisia töitä paljo enempi, tai sit puoliso muualla töissä jolla palkalla elätetään se viljelijäki, ja mitä isompi tila, lähes pääsääntö että neuvontajärjestössä tms. töissä. Tämä  ollut hyvin tavallista takavuosina, eikä harvinaisuutta edelleenkään. Huvittavinta tässä kuitenki on, että porukka saa ihme raivareita, omista jutuistaan, sekä se, etten ees pyytänyt teitä pohtimaan asiaa ideana, luuletteko tosiaan, että heittäisin tuollaista juttua harkitsematta ja etten olis asiaa miettiny erittäin paljon? Pyysin ideoita  MISTÄ ja myös että, josko joku tuntisi tällaisen henkilön. Olen itse tuntenut tällaisen henkilön aikoinaan, etsi avopuolisonsa kans maatiloja, mutta kukaan, perikunnat ei vuokranneet edes lahoavia hökkeleitä ilman mukavuuksia. varmasti olisivat tällaiseen tarjoukseen lähteneet ja olleet todella onnellisia,  mutta he eivät enää ole siinä tilanteessa,  että  voisivat lähteä mukaan. Mikä tässä jäi epäselväksi. Miten siinä kusetetaan jos pääsee omistamaan ja saa "palkan", eli yhtiön tulosta tekemänsä työn ja/tai tuomansa panoksen suhteessa, jotka yksityiskohdat tottakai yhteisymmärryksessä asiantuntijoiden kera yhtiökirjaan kirjataan. Eihän tietenkään kukaan aktiivi karjatilallinen pysty tähän lähtemään, mutta kuulkaas kun kaikilla ihmisillä jotka maataloustöitä osaavat ja haluaisivat omaa tilaa pyörittää, ei ole siihen mitään realistista mahdollisuutta, koska hinnat, ainaki karjatilojen, jos edes paljon myynnissäkään, todella korkeet, ja maakaari pitää huolen että ulkopuolinen ostaja ei ole samas asemas kuin lähisukulainen,  veroja tupsahtaa. Oliko Petri vai mikä nimi, kiitos sulle asiallisesta vastauksesta. Miten suhun saa yhteyttä? Olen itse valmis lähtemään vastaavaan kuvioon mukaan, jos omalle tilalle ei halukasta yhtiökumppania löydy. Enkä varmasti ole ensimmäisenä pohtimassa vihamielisenä, josko tässä kusetetaan.... Niin joo ja minä pystyn kyllä vaikka heti laittamaan koko nimenikin tähän, mutta koska sitä eivät tee muutkaan, eivätkä varsinkaan nämä ilkeitten puhujat, en tee minäkään. Ja sukupuolella ei myöskään ole merkitystä, töitä ei tehdä elimillä, jotka jalkojen välissä ovat ja yhtiökumppanilla voi olla  perhe, kuten sanoin. Eräitten teidän logiikan mukaan esim koneyhtiötä sitten perustettaessa, pitää sitten ensimmäisenä kysellä että mites osakkaitten parisuhdeasiat ja muodostuuko tässä elämänkumppanuuksia ( mites sitte kun kaikki isäntiä tai kaikki emäntiä ja heteroita, niin eihä sitä voi koneyhtiötäkään perustaa, ku selvä kusetuksen maku )

Joo, Oy:öön mennään nimenomaan verojen pienentämiseksi, mutta mielestäni se tuo myös muuta etua ja selvyyttä toimintaan. Yhtiöittämispäivässä olleena ymmärsin, että n. 25 000 verotettavaa per nuppi/ vuosi, on aivan minimi, että mitään veroetua tulee. Jos verotettava tuloyli 30000, kannattaa verotuksellisesti jo, mutta pitää miettiä tarkoin, pärjääkö tiukan osakeyhtiölain toimintatavan kans. Mulla ei mikään tarve päättää asioista yksin, mutta tottakai jonkunlainen yhteinen kemia on oltava.

Työtä on aivan liikaa yhdelle, palkkatyövoima ei ole sama asia kuin yrittäjäkumppani, joka kanssasi jakaa asiat ja kehittää. Lisäksi palkkaus on kallis ratkaisu, Myel on paljon  halvempi kuin työntekijän sosiaaliturvamaksut. Onko navettapiialla kokemusta yksin yrittämisestä, minulla on. Mitenkäs tässä voi olla suurempi riski, kuin jos esim. seurustelukumppanin kans yhdessä ostaa tilan? Elämä on riskejä täynnä, ja se on totta että harvaan voi luottaa. Pääomaakin tietty tarvitaan, mutta ei välttämättä yrittäjäkumppanilta. Jos hän tuo omaa pääomaa, tottakai hän saa vastineeksi siitä omaisuutta. pääpointti on se, että yrittäjäkumppanin kanssa toiminta saadaan volyymiltaan riittävälle tasolle, että on realistista saada myös riittävästi ulkopuolista rahoitusta. ja että  työt tulee tehtyä eikä tarvi polttaa itseä loppuun.

Hieman ihmettelen asennetta, joka täällä heti näyttää vallitsevan, kun tulee jotain erilaista toimintatapaehdotusta  vastaan! Olen kuitenkin tosissani, mutta tietenkään en ala yksityiskohtia tässä luettelemaan. Tarkoitus oli kysellä, tunnetteko henkilöitä, jotka OVAT VAILLA OMAA TILAA ja tie rahoituksen yms. muiden seikkojen takia pystyssä oman tilan  ostoon. Joka vuosi valmistuu esim.maatalouden perustutkinnosta nuoria innokkaita ihmisiä, eikä kaikilla omaa tilaa. Minne he työllistyvät? Eikä kysymys todellakaan mistään ilmaisesta sekatyömiehestä, vaan yrittäjästä, kommandiittiyhtiö melkein pakko olla, koska tulovirrat ei riitä Oy:öön, muuten tietty Oy selvin. Ja jos tutuista ei oo lähtijäks, silloin on etsittävä vierasta, ja ajan myötä vieras tulee tutuksi

Löytyiskö täältä apua ja ideoita, mistä löytäisin tilalleni reippaan yrittäjäkumppanin? En nyt rupea pitkiä sepustuksia tässä vaihessa laittamaan, mutta mahdollisuus olis siis päästä pienellä rahallisella panostuksella ( oma pääoma tai pankkilaina ), maatalousyrittäjäksi, mutta perusosaaminen ja sitoutuminen tietty pitää olla. Tila entinen lypsykarjatila, jossa edelleen voi halutessaan harjoittaa lypsykarjan pitoa, tai sitten aivan jotain muuta. Leipä ei varmasti alussa kovin leveä olisi, mutta varmasti menestymisen mahdollisuus on,  koska velkapääoma pysyy niin matalana, mutta suuruudenhulluille tämä ei sovi. Asunto on. Voi olla mies tai nainen. Kriteerit ovat perus peltotyötaidot ja ja perusymmärrys nautaelukoista, luottotiedot kunnossa, ehdoton luotettavuus, jalat maassa ja alkoholipitosten juomien korkki tai tölkki ei sihahda auki työajalla eivätkä silmät myöskään ole punaiset ja pää kipeä edellämainitun aineen johdosta työajalla-ja yrittäjän työaika on tietysti eri kuin palkansaajan, mutta kyllä sitä vapaa-aikaakin saa, kun asiat niin järjestää. Ennenkaikkea etsin innokkuuta ja uskoa ja aitoa paloa tähän maahommaan, jos ne puuttuu, ei muukaan onnistu. No tämä täs vaiheessa. Kertokaapa onko kellään tiedossa esim. maatalouskoulun käynyttä henkilöä, lomittajaa tms. joka haaveilee omasta tilasta, mutta ei voi eikä halua ottaa  satojentuhansien velkaa, annan yhteystietoni jos tällaisia potentiaalisia tapauksia löytyy. Voi olla kumppani tällä henkilöllä myös ja perhekin, mutta ne ei tietysti saa tulla rajoittaviks tekijöiks esim. paikkakunnalle muuton suhteen, jos esim. kumppanille ei löydy työtä. Nyt asiallista apua mulle, en jaksa uskoa ettei tällaista ihmistä löydy, voi se olla myös entinen viljelijä itseki, mut niinku sanoin, ulosottoa ei voi olla ja pitää haluta tehä tätä eikä koko ajan marmattaa kuinka muualla tienataan paremmin. Jään odottamaan arvoisien kollegoiden asiallista apua. Niin ja voi  olla ulkomaalainenki ja minkä värinen vaan, mut Suomea pitää osata ja kyntää ja kylvää osata.