Julkisen ruokakeskustelun perusvire Suomessa on ollut jo pidemmän aikaa positiivinen. Entistä useammalle ei ole kyse vain energian tankkaamisesta, mikä toki on ruoan päätarkoitus, vaan kyse on paljon enemmästä. Entistä useammalle ruoka on arvovalinta.
Kaiken pintakiillon alla on kuitenkin ikäviä ruostevaurioita muhimassa, ja osa suomalaisen elintarvikeketjun rungosta ei enää läpäisisi vuosikatsastusta. Ruokakeskustelun hypen alle on jäämässä suomalaisen maatalouden mureneminen ruokaketjun toimimattomuuden takia.
Tieto&Trendit 3/2016 kertoo varsin kattavasti, mitä suomalaisessa ruokaketjussa on tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana. Luvut ovat karuja ja karummiksi tulevat päivä päivältä.
EU-jäsenyyden aikana maatalouden tuotantokustannukset ovat nousseet lähes 60 prosenttia, mutta tuottajahinnat vain viidenneksen. Kuluttajahinnat ovat samana aikana nousseet lähes 40 prosenttia ja elintarvikkeiden hinnat yli 40 prosenttia.
Elintarvikkeet maksavat nyt noin kolme prosenttia enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Ruoan tuottajan saama hinta tuotteistaan on pudonnut 14 prosenttia. Koko EU-aikana elintarvikkeiden kuluttajahintojen nousu on ollut 20 prosenttiyksikköä tuottajahintojen nousutahtia kovempi. Kaikesta halpuutuksesta, kauppaketjuun katsomatta, huolimatta.
Elintarvikeketjussa on tapahtunut radikaali muutos viime vuosien aikana. Aiemmin kuluttajahintoihin vaikuttivat kaupan ja teollisuuden väliset hintaneuvottelut, nyt kuluttajahinnoista päättää yksin kauppa, ja hinnan sanelee kilpailu markkinaosuuksista ja rahan tarve. Tai ei itse asiassa tarve, vaan parikin kuolemansynneiksi luokiteltavaa ominaisuutta.
Maatilojen määrä on puolittunut vuodesta 1995. Samalla tilakoko on kasvanut ja tuotannon tehokkuus on lisääntynyt selvästi muuta elintarvikeketjua nopeammin. Tehokkuushyöty on vain valunut ketjussa eteenpäin sen tehottomiin lenkkeihin, joiden tehokas markkinointikoneisto on onnistunut myymään sen halpuuttamisen autuutena.
Suomalainen elintarvikeketju kärsii tällä hetkellä pahimman laatuisesta korroosiosta. Avuksi on ollut tarjolla lähinnä suolaa sekä sohjoa ja päälle ripaus kimalletta peittämään todellisuutta. Venäjän pakotekiista ei ole kadonnut minnekään, mutta Suomen hallituksen aika näyttää menevän hyvien aikomusten suunnittelussa ja EU:n selän taakse piiloutumisessa. Toivottavasti puolueiden sisäiset piirileikit on nyt vähäksi aikaa nähty ja kansanedustajat alkavat tehdä oikeita töitä.
Komission aika menee seuraavat vuodet Iso-Britannian EU-erosta neuvotellessa. Venäjän tilanteen osalta EU:lla ei näytä edelleenkään olevan minkäänlaista suunnitelmaa. Korjausliikkeet maatalouden kriisin korjaamiseksi muistuttavat Titanicin viime hetkiä. Kaikki tärkeät asiat jäävät entistä huonommalle hoidolle.
Suomalainen ruoka on todistetusti suomalaisille tärkeä ja läheinen asia. Suomalaisen elintarvikeketjun toimijoiden tulee ottaa tämä vakavasti ja kantaa vastuunsa, että suomalaista ruokaa on tarjolla myös jatkossa.
Ruotsissa kauppa on herännyt todellisuuteen, johon kuuluu muutakin kuin nuuska. Siellä kauppa maksaa muun muassa ruotsalaisesta lihasta lisähintaa, joka tilitetään tuottajille. Naudassa tämä näkyy jo euron ja siassa noin 40 senttiä korkeampana tuottajahintana verrattuna Suomeen. Jokainen näkee, mitä Suomessa tehdään samaan aikaan. Suomessa poljetaan hintoja ja pilataan tuonnilla kesän parhaiden kotimaisten sesonkituotteiden markkinat.
Kuluttajaa on tullut kiitettyä aiemminkin, mutta kiitokseen on syytäkin. Valitsemalla joka päivä aitoja suomalaisia merkkituotteita ja lähiruokaa, laittaa kuluttaja uutta tervettä terästä suomalaisen elintarvikeketjun runkoon, suomalaiseen maatalouteen. Siitä on syytä kiittää nyt ja joka päivä.
Ehkä joka kaupan eteen pitääs laittaa tynnyri johon vois kerätä sitä kolehtia
