Mikä noissa itse järjestetyissä lomituksissa on sitten toimivuus viljelijän mahdollisen sijaisavun aikana? Vai voiko saada siksi aikaa kunnallista lomittajaa? Muistaakseni "alkuaikoina" oli velvollisuus viljelijän etsiä siksikin aikaa tekijä. Itte sen verta pitkän sijaisavun läpikäyneenä en ikinä haihattele itsejärjestetyn lomituksen piiriin. julkinen.dna.fi Ja muutamassa lomarenkaassa olleena en sitten enää niihinkään halua liittyä, jos ei ole ihan pakko ja vaikka lomittaja olisi kuinka huippu tahansa. Paljon turvallisempaa mahdollista sijaisapuakin ajatellen on tilanne, että on useita lomittajia jotka lomittavat aina silloin tällöin. Kuluneen vuoden aikanakin on käynyt 4 lomittajaa ,hyviä kaikki.
Niin, miksi? Kun se ei vain joka paikassa toimi, siksi.
Lypsyukolla on homma toiminut hyvin kertomusten mukaan, mutta navettapiialla ja meikäläisellä on päinvastaisia kokemuksia. Tätä mä kritisoin Melan suuntaan viime vuonna. Toiset tilat saavat hyvin ja hyvälaatuista tuettua työvoimaa ja toiset tilat eivät. Melkoinen kilpailuetu. Sen takia tähän systeemiin pitäisi saada ryhtiä, mutta ei taida olla näköpiirissä mitään siihen viittaavaa.
kato peiliin , se vika voi löytyä .
Ja sitä peiliä voin lainata sinullekin. Vai miksi niitä sorkkahoitoja kaupataan netissä sivustolla, missä kauppaa ei edes saisi käydä? Eikö asiakkaita riitä?
Täälläpäin ei ole lehmiä ja tarvetta on muualla . Tehonnut on mainonta .
Nyt en kyllä usko, etteikö yksi sorkkahoitaja tule niilläkin lehmillä työllistettyä, mutta olisiko tuo valinnanvapaus tässäkin, mikä tekee, ettei vain löydy riittävästi sinulle? Mainonnasta voi toki olla hyötyä, mutta paljon lähtee siitä työstäkin. Voihan niitä tuplakeikkoja tehdä ihan missä vain, ensimmäinen ja viimeinen kerta, mainonnan etuja, on myös muita tekijöitä.
Eikö tämä nyt mene jo julkiseksi herjaamiseksi. Vai totuitko lomitusaikanasi noihin tuplakeikkoihin?
Kyllä niitäkin on tehty, varmasti puolin ja toisin. Mutta jos tässä tarjoillaan aina joka paikassa tuota peiliin katsomista, niin miksi se ei sovellu tähänkin? Tiedän, että keljumaisin isäntä tai emäntä voi olla se entinen lomittaja, mutta hän tietää yleensä myös ne kaikki kohdat, missä lomittaja yleensä oikaisee tai niistää, kaikilla se työmoraali ei ole ihan samaa tasoa. Tiedän senkin, että moni lomittajakokelas piti minua kohtuullisen ikävänä kouluttajana juurikin siitä syystä, että vaadin, että myös ne "pikkujutut", mitä monet tuntuivat väheksyvän, tehdään samalla vakavuudella kuin suuremmatkin. Niistä pienistä kun tahtoi vain se suurempi juttu poikia, ja sitten oli hommat levällään.
Toisaalta, onko sekään reilua kaupankäyntiä, koska kauppaahan tässä käydään, että levitellään mainoksia sinnekin, mihin ne eivät kuulu.
Siinä joutuu miettimään niitä omia toimintatapojaan ja käytänteitään.
Lomituksessa on paljon korjaamista monin paikoin, mutta pahimpana ongelmana en suinkaan pidä lomittajaa tai heidän ammattitaitoaan, vaan sitä toimiston väkeä. Heiltä on paikallistuntemus karannut jo aika päivää sitten, ja ammattiyhdistyksen pokkuroiminen vienyt loputkin joustot tai edes niiden yrittämisen, kun pelätään, että joku siihen puuttuu, vaikka asia olisi pitkälti lomatoimiston ja lomittajan välinen asia. Monen lomittajan kohdalla saataisiin kurssi ojennettua koulutuksella ja oikein valituilla tiloilla.
Aikoinaan ehdotettiin lomittajien pisteyttämistä, missä olisi lomittajan ammattitaito kartoitettu mahdollisimman tarkkaan. Tällä keinolla olisi tilojen tarpeet saatu parhaiten täytettyä ja lomittajille oikein kohdennettua koulutusta, mutta tämän torppasi ay-liike. Edelleenkin tällä olisi tarvetta, vielä enemmänkin, kun tilojen koneellistuminen etenee ja tulee esim. tilasiemennys (olikohan nyt oikea termi) yleisemmäksi. Mutta tämähän ei sovi, ei tietenkään...