Jos kaikki muu kohtaa.. tavoitteet työnantajalla ja -tekijällä. Ajatukset, huumori, paljon puhuttu musiikkimakukin, eikä leipäjonokaan kutsu kumpaakaan työsuhteen seurauksena --Niin viimeistään silloin ongelmaksi muodostuu se, että työntekijän (eli allekirjoittaneen) elämä on paikkakunnalla X ja työpaikka paikkakunnalla Y.

Vaikka kuinka haluaisi, niin mitenkään ei voi loppua perhettä pakottaa muuttamaan sinne navetan kupeelle ja kun päivittäinen ajomatka kertaalleenkin ajettuna alkaa ylittää reippaasti sata kilometriä, saa haaveet haudata ja huomata taas kerran valinneensa väärin. Joko ammattinsa tai elinpiirinsä.

Eli siis, jos tarjolla olis karjaihminen (henkeen ja vereen), joka näprää karjakirjat, siementelee, huushollaa navetan, vasikat, lehmät, ajelee perusversiot koneista ja automaateista, tulee jouluna ja juhannuksena tarvittaessa, pärjää yksinkin toisinaan, keittää talkooporukalle kaffeet ja sopat, kiroilee kuin kotiväki ja nauraa omille  ja muiden huonoille vitseille.. Niin mitäs sitten tehdään, kun se asuu ihan väärässä paikassa, kuten allekirjoittaneelle taitaa aina käydä..

Nimim. Hankinko helikopterin?!? ..vai vaihtaisko alaa vaikka bussikuskiksi? 

Tänä kesänä, ja syksynäkin on tullut paljon vastaan noita soluttajia, joissa ei kasva mitään.. tai sitten saadaan tulokseksi hiiva. Röntittäjille hätäpäiten aloitettu antibiootti ei siis pitäisi olla tarpeen/tehoava, mutta jostain syystä lyhyenkin kuurin jälkeen noi pahimmat oireet on helpottaneet. Lieneekö antibiootti sitten pönkittänyt yleiskuntoa vai olisko vaiva taittunut ihan vaan lypsämälläkin, jäänee arvoitukseksi.

Tylsäähän tämä lehmä"harrastelu" olisi, jos kaikkeen tietäis vastauksen ja kaiken jo osais.. sellaisella ammattitaidollahan tässä saattais vaikka rikastua. 

Siispä jatkamme edelleen lottoamista, sekä veikkauksessa, että navetassa.

Oikein kun soluluvut pitkään ovat tosi alhaisella tasolla, niin ikävän usein rauhaisaan eloon tuudittautunut lypsäjä huomaa puristavansa kourassaan tankkiauton tulostetta, johon on yhtäkkiä tulostettu solujen kohdalle kolminumeroinen luku, joka alkaa kolmosella..tai yli. Sitten sivakoidaan lehmien seassa otsasuoni pullistellen, ja etsitään syyllisiä (syvällä sisimmässä kuitenkin epäillen maitokuskin sekoittaneen naapurin tankin näytteen, meidän huippumaitoihin).

Minusta korkeat soluluvut kaikessa veemäisyydessään on silloin tällöin ihan "normaalia" ja hyväksyttävääkin, jos se kuka tankkiin maidot ohjailee kykenee ongelman huomaamaan, myöntämään ja apuakin etsimään.. Pipo vaan syvemmälle päähän, ettei otsaan kasvava sarvi näy naapuriin asti, ja sitkeästi yhä uudelleen läpikäymään ne mhdolliset aiheuttajat. Sitten kun tilanne on rauhoittunut, otetaan pipo päästä ja iltalypsyn/iltanavetan jälkeen palkitaan hyvän työn tekijä.. kullekin sopivalla tavalla. Ehkä tuopillisella huurteisen kylmää...?

No jaa, elämä on sen verran kerinnyt saunan takana jo meikäläistäkin piiskaamaan, että hiljalleen alkaa oppia etenkin sen, että moni neuvo on helppo antaa.. Käytännön toteutus sitten on asia ihan erikseen. Suurin oivallukseni tähän astisista lienee, että itse on vähiten täydellinen. Joten muna kanaa taas neuvoo. SIKSI olen malttanut tähän asti suuni vetää soukemmalle ja nöyrästi vain lueskellut sivusta muiden kokemuksia.

Lieneekö täysikuu, vai mikä elokuun öiden hulluus, kun innostuin sekaantumaan.    Alamäki on alkanut..

Utaretulehduksien aiheuttajien etsintä voi olla joskus sellaista salapoliisityötä, että hermoja ja aikaa kysytään kauheasti.

Robottitilalla voi varsin hyvin kuivittaa turpeella, samat säännöt kuin muissakin navetoissa.. kuivaa turvetta reilusti, ei pitäis ainakaan lisätä ongelmaa. Jos jostain syystä robotille alkaa kertymään konetta häiritsevästi turvepölyä, kannattaa tsekata ilmavaihdon kulkusuunnat ja soittaa turvetoimittajalle kiivas puhelu kuiviketurpeen laadusta, liian pitkälle maatunut turve on turhan pientä tuhnua, kun taas kovin rahkainen turve tukkii lantasysteemejä.   

Kannattanee vilkaista vetimien kunto ja samoin kintereet yms. herkät paikat lehmiltä. Vuotavat lehmät levittävät pöpöjä etenkin juuri näihin "joku paikka auki" lehmiin ja niihin joiden vetimenpäät on kärsineet joko tyhjälypsystä, liian kovasta alipaineesta tai sitten siitä lehmän omasta ongelmasta tiukkalypsyisyydestä.  Joskus tuntuu, että hiehot on herkkiä sairastumaan jo ihan sen ekan poikimisen aiheuttaman stressin takia, vaikka ulospäin näyttäisivätkin olevan kunnossa.

Mutta... kun noin kovasti on ongelmia kyllä minä ainakin vielä syynäilisin sitä robotin tekemää työtä.. alipaineiden mittaamiseenkin voi joskus suhtautua vähän epäilevästi, jossain tapauksessa ainakin huoltomieskin on joskus lipsauttanut, että "tää nyt on tällänen suuntaa antava tulos".  Niin tai näin, hyvä neuvo oli tuokin, että seuraa lehmien käyttäytymistä ja juurikin nuo Cow Signals-jutut ihan maalaisjärkeenkin käypinä juttuina kannattais kaikkienkin joskus aina tehdä. Miljoona juttua tulee mieleen, mitä vois tarkistaa, ja varmasti niistä suurimman osan oletkin jo tehnyt tai joku on asiasta vihjaissut. Ulkopuolinen silmä voi olla tosi iso apu silloin, kun omat voimat on kortilla ja mieli matalana kun rahaa valuu viemäriin. Valitettavasti meijerien neuvojilla ei aina ole käytännön kokemusta, joka usein olisi kuitenkin niin tarpeellista. Joku toiseen navettaan sopinut keino, tai koulutuksessa kuultu juttu ei aina sovi kaikille muille tiloille, tai on vaan vaikka käytännössä niin hankala ja raskas toteuttaa, että hyvä ajatus muuttuu lähinnä uudeksi painajaiseksi entisten lisäksi.. Mahtaisiko joku toinen jo kauemmin robotilla lypsänyt ehtiä päiväksi kahdeksi kaveriksi, tai sitten vaan koneen huoltomiehet ja vaikka se maitotilaneuvoja yhtäaikaa paikalle ongelmaa metsästämään. Kukaan ei poistu, ennen kuin epäilty syyllinen on vähintäänkin etsintäkuulutettu ja toimintasuunnitelma tehty.

Muutoksiin tottuminen vie aikansa, ja luonnollisesti ongelmat kasautuvat siihen hetkeen kun kaikki on itsellekin uutta ja sekä rahat että yöunet kortilla. Se on niin nähty.

Tsemppiä paljon, pitäkäähän puolenne, joskus tuottajaa ammutaan isolla tykillä joka suunnalta.

On nyt jotain kommentoitava tähän ketjuun, kun takana on paitsi itse viljellyn leivän syöntiä, niin nyt jo muutamia vuosia toistenkin lauluja lauleltuna.

Kyllähän työntekijän kuuluu tehdä vähintäänkin se, mitä sopimuksessa sovitaan. Etenkin jos palkkauksessa huomioidaan normaalisti kaikki viikonloppulisät, luulisi pyhätöidenkin välillä maistuvan. Minulle työntekijänä ainakin vastuu ja luottamus kasvattavat kunnianhimoa tehdä työ hyvin. Sattuman kirjoissa on sitten se, miten hyvin näkemykset, tavat ja joustavuus kohtaavat työnantaja-työntekijä suhteessa.

Toisaalta ehkä juuri edellä mainituista syistä ja edellisiinkin kirjoituksiin viitaten toisinaan ongelma onkin vaikkapa siinä, että miten paljon työntekijä voi omaa näkemystään esille tuoda, tai millainen työ on sitä tuottavaa ja kuinka sitä kenenkin paremmuutta mitataan. Jotain tuntuvaa on ehkä se, että vasikoita ei kuole enää kuten joskus aiemmin, tai maitomäärä nousee tankissa.. Mutta kuinka arvokas on sellainen työntekijä, joka hoitaa eläimiä kuin omiaan, uskaltaa päättää milloin taloudellisempaa on lopettaa lehmä tai soittaa sunnuntainakin eläinlääkärin kysymättä keneltäkään? Hoitaa kuin omiaan, ja ennemmin tai myöhemmin huseeraa navetassa kuin kotonaan, astuu isännän tai emännän varpaille ja kiistelee omistajan kanssa jalostusvalinnoista? Missä kulkee hyväntuulen raja, kun työntekijä komentaa isäntää, tai toisaalta vastaa vapaapäivinään puhelimeen 24/7 työasioissa? Hurtilla huumorilla on vielä selvitty, ja sitten kun huumori häviää pitänee etsiä syyllistä peilistä? -Ja työpaikkaa kortistosta?! 

 Kellokorttityöt on erikseen, sillä tavalla olen ajatellut. Vaan sitten täytyisi pomonkin muistaa, ettei sekuntikello käynnisty sen enempää navetan oven aukaisuun tai sulkemiseen, kuin siihen seuraavan rehuerän seosuhteita koskevaan puheluun sunnuntai-iltanakaan. Reilun pelin säännöt ja molemmille hyvä mieli, kunnon palkka työntekijälle (vaikka sitten osan saisikin kädenpuristuksessa) ja työnantajalle toisinaan vapaa viikonloppu tai viikko ilman yhtäkään puhelua navetalta. Lomalta palatessa toki voi pöydällä olla lappu, että nykyään MEILLÄ vasikat siivotaan päivittäin ja ainiin, "Mustikki" täytyy laitella umpeen ja lääkitä samalla.. Ps. Muista kattoo onko "Mansikki" uudelleen kiimassa, oli illalla vähän korvat silleen.. 

Viljelijälle työ on vähän niinkun koko elämä, työntekijälle se voi olla se toinen elämä. Vielä kun löytäis sen oikean.  Ettei kävis niiku joku jo mainitsi.. asennetta piisaa, ja luullaan olevansa korvaamattomia