Puna-apila tahtoo häipyä rehunkorjuun sotkemisissa. MOT. Aina silloin kasvaa rehottaa pirusti kun ei saa satoa korjata ja rehunurmissakin vuoden, mutta seuraavasta vuodesta se ei anna mitään takeita.

Tästä herää kysymys, että korjataanko puna-apila kasvustot väärään aikaan? Apilan D-arvon laskuhan on melko hidas, joten pitäisikö se korjata myöhään, ehkä etelässäkin kahtena niittona? Vai pitäiskö sitä niittää usein kuten esimerkkini luomu viherlannoitusnurmissa? Märällä kelillähän saa melkein kaikki nurmikasvit kuolemaan sinimailanen on erittäin herkkä kosteudelle. Toisaalta täällä Huittisisa ei märkyys ole ollut ongelma viime kesää lukuunottamati.

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 30.12.09 - klo:19:04

Puna-apila tahtoo häipyä rehunkorjuun sotkemisissa. MOT. Aina silloin kasvaa rehottaa pirusti kun ei saa satoa korjata ja rehunurmissakin vuoden, mutta seuraavasta vuodesta se ei anna mitään takeita.

Tästä herää kysymys, että korjataanko puna-apila kasvustot väärään aikaan? Apilan D-arvon laskuhan on melko hidas, joten pitäisikö se korjata myöhään, ehkä etelässäkin kahtena niittona? Vai pitäiskö sitä niittää usein kuten esimerkkini luomu viherlannoitusnurmissa? Märällä kelillähän saa melkein kaikki nurmikasvit kuolemaan sinimailanen on erittäin herkkä kosteudelle. Toisaalta täällä Huittisisa ei märkyys ole ollut ongelma viime kesää lukuunottamati.

1998, 2000, 2004 ainakin onnistui ensikertaisen apilan elinvoima sotkea märkään maahan. Syyskesällä on aika, jolloin ei saisi niittää, ehkä luomuviljely kohottaa minut sellaiseelle henkistymisen asteelle että oppisin sen aistimaan. Alsikeapila on selvästi varhaisempi kuin puna-toverinsa, meni kerran vahingossa kakkossato puintikuntoon kun varottiin sitä herkkää hetkeä. Sitten riitti apilaa maassa kun siemenet varisi.

Lainaus käyttäjältä: cosmic_cowboy - 30.12.09 - klo:19:04

Puna-apila tahtoo häipyä rehunkorjuun sotkemisissa. MOT. Aina silloin kasvaa rehottaa pirusti kun ei saa satoa korjata ja rehunurmissakin vuoden, mutta seuraavasta vuodesta se ei anna mitään takeita.

Tästä herää kysymys, että korjataanko puna-apila kasvustot väärään aikaan? Apilan D-arvon laskuhan on melko hidas, joten pitäisikö se korjata myöhään, ehkä etelässäkin kahtena niittona? Vai pitäiskö sitä niittää usein kuten esimerkkini luomu viherlannoitusnurmissa? Märällä kelillähän saa melkein kaikki nurmikasvit kuolemaan sinimailanen on erittäin herkkä kosteudelle. Toisaalta täällä Huittisisa ei märkyys ole ollut ongelma viime kesää lukuunottamati.

Ei typpilannoitus suoranaisesti tapa apilaa, apilakin osaa hyödyntää apulannan typen. Mutta apulannalla lannoitetussa nurmessa nurmi kasvaa nopeammin kuin apila joka käytännössä tukehtuu nurmen juureen. Luomupellossa taas apila kasvaa typensitojana nopeammin kuin heinä.

1998, 2000, 2004 ainakin onnistui ensikertaisen apilan elinvoima sotkea märkään maahan. Syyskesällä on aika, jolloin ei saisi niittää, ehkä luomuviljely kohottaa minut sellaiseelle henkistymisen asteelle että oppisin sen aistimaan. Alsikeapila on selvästi varhaisempi kuin puna-toverinsa, meni kerran vahingossa kakkossato puintikuntoon kun varottiin sitä herkkää hetkeä. Sitten riitti apilaa maassa kun siemenet varisi.

Yhteinen ystävämme joka viljelee Huittisten ainoaa järveä, sanos että elokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin ei saisi apilaa niittää. Ei kuulemma riipu ilmasta vaan päivän pituudesta.