Paappala sanoi joskus lehdessä, että vehnien kaikkien hehtaarien keskisato on 4 tonnia. Nyt on jo 6 tonnia kasassa. Ilmeisesti viimeinen sata voi jäädä vaikka peltoon, niin silti ollaan tehty jo parempi tulos kuin keskimääräisenä vuonna. Ja sekös suurviljelyn vastustajia kismittää
Kun näitä satojuttuja lueskelee, niin olennainen pointti on pellon fosforitilanne. Jos pellossa ei ole valmiiksi potkua eli fosforit vihreällä, niin ei tule mitään. Sama ilmiö omillakin pelloilla. Siellä missä karja on pitkään laiduntanut, niin satotasot 500-1000kg parempia kuin ravinneköyhillä mailla. Ja kun satotasot ovat noilla heikommillakin lohkoilla sellaisia, että maasta otetaan otetaan enemmän kuin sinne voi laittaa, niin ravinnetaseet menevät koko ajan huonompaan suuntaan. Tulee väistämättä ongelmia jossain vaiheessa. Vaikka kuinka puhutaan fosforien huuhtoutumisesta, niin minä en käytännössä usko pätkän vertaa näiden tutkijoiden juttuja. Jotain voi lähteä, mutta ei kaikkea. Tässä on vaan sellainen tilanne, että ympäristöarvot ovat jyränneet täydellisesti kasvinviljelyn perusajatuksen. Pellosta pitää saada jyviä. Nyt kun tämän tavoitteen saavuttaminen alkaa pikku hiljaa heiketä, niin maanviljelystä tulee aina vaan enemmän tukiriippuvaista toimintaa. Huono juttu. Mielenkiinnolla odotan seuraavan ympäristötukikauden liittymisehtoja. Hyvin vakavasti tulen harkitsemaan sitä, lähdenkö enää mukaan tähän hulluuteen....