MT 14.1.08 oli todella mainio artikkeli lypsylehmien ennenaikaisesta poistamisesta. tässä teksti suoraan.

”Lypsävää lehmää ei kannata tappaa”

Vanha totuus, että lypsävää lehmää ei kannata tappaa pitää yhä paikkansa. Myös sairastunut lehmä kannattaa hoitaa ennemmin kuin laittaa lahtiin ja korvata ensikolla.

Hoitokorvaus lehmällä minimissään 41,04+ Lapualainen. Lääkärikäynti 108€+lääkitys ja nykyisten uusien eläilääkärien taso huomioiden lääkintä minimissään  4*108+lääkkeet 4*55,60 + Perushoitokulu 41,04+Lapualainen.
Saa sitä saa*******n kauan lypsää pelkkiä lääkärikuluja ainakin 141 alueella kun ei ole kaiken maailman häntäkorvauksia ja hännän nosto rahoja.
Reitti Lapuan lääkekaapille lyhenee koko ajan vaikka tutkijat kauhiasti muuta haluais. Viimestään OE: ryhmittymän vierailulistat lisää lääkintää.

Kyllä tuo artikkeli pitää paikkansa 100 prosenttisesti. Jos ei lehmää malta lääkitä ja pitää eläinlääkintäkulua suurempana panostuksena kuin 1750-2000 euron kasvatuskulua niin jossain tunneilla on nukuttu.

Lainaus käyttäjältä: Menneisyydenkaipuu - 29.01.08 - klo:10:06

Kyllä tuo artikkeli pitää paikkansa 100 prosenttisesti. Jos ei lehmää malta lääkitä ja pitää eläinlääkintäkulua suurempana panostuksena kuin 1750-2000 euron kasvatuskulua niin jossain tunneilla on nukuttu.

Jaa teillä ei olekaan uusia eläinlääkäreitä käyny!  Olen lääkinny kaikkien oppin mukaan , mutta kun nykylääkäreitä kielletään lääkitsemästä muita kuin lemmikkieläimiä.
Lääkitään kuten tarinassa homeopatisesta  jakeluverkostosta. "maksun saatuamme tipautamme lääkettä kolme pisaraa KAP kaupungissa meree ja lääkkeen saa noutaa 10 vrk kuluttua Uusenkaupungin rannasta."
Esimerkkinä navetta kouristus vanha eläilääkäri löi kalkkia ja magnesiumia niin väkevällä kun löysi ja sen kun eläin vaan kesti= eläin parani 1-2 hoitokerralla. Nykyisin lirutellaan líekö ollut jo 10% kalkkia vanhan 40% sijaan,puolipulloa  ja koko pulloa ei anneta vaikka takaisin eläimen puolesta kirjallisesti ottavani vastuun jos eläin kuolee. Ei tarvi pelätä vakuutusherrojen nipotusta lääkärin liiallisesta lääkinnästä.
Tai  jos sattuu se utaretulehdus iskeen annetaan vaa joka kerta samoja Penisiliiniä ja esim. Ampiclixia tai carepeniä, vaikka samaa pöpöä olisi jo useita kertoja em. navetasta yritetty tappaa samalla lääkkeellä tuloksetta.

Summasumarum. Maksan vanhalle eläinlääkärille mieluusti lääkinnästä joka tehoaa 300€ ja eläin säilyy lypsyssä, kuin näille nykyisille 700€ ja kuitenkin joudun sen eläimen Liittämään HONKAJOKI KLUBIN ainaisjäseneksi.
Ps. Onko eläinlääkärikoulutus menny päin p************ä  vai ajetaanko viljelijät hakemaan lääkkeet Venäjältä ja Virosta . Unohtamaan eläinlääkärit kokonaan, jos niitä edes jatkossa saakaan tilakäynnille.
Toivottavasti nämä omat kokemukset nykylääkäreistä marsujen kynsien viilaajana ei ole koko totuus!

Syy, ettei lehmät kestä on aivan liian usein jalostuksellinen. Suomalainen jalostus rämpii ja todella syvällä. Faban linjaukset kusee ja pahasti. Jalostetaan heikosti periytyviä hedelmällisyyttä ja utareterveyttä, vaikka rakenne on lähes poikkeuksetta karjojen suurin ongelma. Kun karjat suurenevat pihatot yleistyvät jolloin aperuokinta valtaa alaa. Vaatimukset runko- ja jalkarakenteelle ihan erillaiset pihatoissa. Utarerakenne nyt aina yhtä tärkeä paitsi kravattijalostajilla, jotka eivät juurikaan edes vaivaudu kentälle katsomaan tätä katastrofaalista tilannetta. Onneksi on oma pytty ja saa siementä Semexiltä ja Huiteilta. Haluaisin joskus olla ylpeä suomalaisesta jalostuksesta mut näillä linjauksilla ei ole edes valoa näkyvissä.

On syy missä vain, niin mielestäni karjanomistaja on se joka viime kädessä päättää miten aikasin lehmät poistuu. Luinkin jostain oppaasta, että karjanhoitajan vaikutus lehmien terveyteen ja kestävyyteen on kaikista suurin (menee jopa perinnöllisten taipumusten edelle). Jalostuspäätökset tehdään myöskin tilalla. On valtakunnallinen jalostus mitä tahansa. Jos on paljon uudistusta tai eläinaineksen laadussa liikaa vaihtelua, kannattaa koittaa useampi vuosi käyttää 40 % lihasonnia ja näin tehostaa emäkarsintaa, jolloin tulee vähempi uudistusta ja maitolitra kannattavammaksi. Ongelmat säntilliseen karjanhoitoon tekee tänäpäivänä isot karjakoot. Helpompi se on hoitaa 15 lehmän porukkaa yksilöllisesti kun yli 100 kpl jengiä.

Ongelmalliseksi valtakunnallisen jalostusohjelman tekee se, että kullakin on oma mielipide "hyvästä" ja "huonosta" lehmästä. Toisilla se on tuotos, joillakin terveys ja käyttöominaisuudet, joillakin rakenne. On tilan tarpeet mitkä tahansa, niin minusta jalostusneuvonta tulisi olla tilakohtaista, kuitenkin niin, että tilan kannattavuus paranisi.

Kyllä tuo artikkeli pitää paikkansa 100 prosenttisesti. Jos ei lehmää malta lääkitä ja pitää eläinlääkintäkulua suurempana panostuksena kuin 1750-2000 euron kasvatuskulua niin jossain tunneilla on nukuttu.

Hiehojen kasvatukseen täytyisi tulla enemmän ammattilaisia. Lähes kaikilla maitotiloilla tulevat lypsävät lehmät kasvatetaan lypsyn ohella ja kunhan ruokitaan. Lehmän elimistö kun kasvaa tuossa ajassa eikä vasta lypsyvaiheessa. Syöntikyky muodostuu pitkälle hiehona jolloin joudutaan väkirehulla ruokkimaan pienimahaista lehmää. Pihattotiloilla juottovaiheessa vapaajuotto on tullut positiivisena asiana verrattaessa parsinavetoiden rajoitettuun juottoon.

Mutta hiehojen rahtikasvattajille olisi tarvetta, hommaan vastuullisten löytyminen on taas eri juttu. Maitotilojen tasolla homma tyssää siihen kun kasvatettu ja tiine hieho pitäisi saada ostaa halvalla. Perustellaan juuri lauseella että omakasvatettu hieho on ilmainen.

Mistä tuo hiehon hinta oikein muodostuu?  Meillä kallein erä on siemennys. Tähteillähän ne kasvaa.