Mun kommentteja on lainattu tuohon lehtijuttuun. Oon hiljaksiin maininnut täällä, että isännät ei tiedä rehuviljan tuotantokustannuksia ja talouden keskeisiä tunnuslukuja.
Aika monta osiota oli "lainattu" agronetistä...
Hyvä kirjoitus ja nyt uskallettiin nostaa kissa pöydälle. Kaikista (viljelijöistä ja tiloista) ei vaan ole tähän hommaan. Ihan normaalia luonnonvalintaa, mutta se on vaikea hyväksyä. Hyvä, että kerrankin nostettiin esille myös hankalasta tilanteesta poispääsemiseksi vaihtoehtoja. Se ehkä luo sellaisen positiivisemman ilmapiirin lopettavan viljelijän ympärille, ei kyse ole maailmanlopusta.
Jos oikein muista, niin Jaakkola on ennen pankkiuraansa ollut prorahastuksella töissä ja taisi näköalapaikka-kolumnia jossain lehdessä kirjoittaa. Asiaa puhui nyttenkin, mutta pari kohtaa hiukan ihmetytti. Oliko s-aate jo imaissut, kun ei kaupan toiminnasta löytynyt mitään negatiivista. Sinällään tilanne ei ole kaupan syy, koska kaupan on annettu keskittyä ja samaan aikaan esim. lihatalot ja osin myös meijerikenttä ovat olleet hiukan unessa. Iso A yritti venäjä-korttia, mutta upotti tolkuttoman rahakasan karjalan suohon. Valio pelasi upporikasta ja nyt sitten rutiköyhää venäjä-kortilla. Kasvanut kauppa saa tuotua dumppauseriä ulkomailta miten haluaa.
Toinen kohta Jaakkolan puheissa, mikä ihmetytti, oli tuo laskelmien tekeminen epäonnistuneille tiloille. Kai rahastus on sentään jonkun onnistuneenkin hankkeen laskenut. Omien investointien aikaan kuulin, mitenkä viljelijät vaativat tekemään sellaiset laskelmat, että saadaan hanke kannattamaan ja saadaan rahoitus. Kyllä siinä on jokainen tietysti kussut omiin muroihinsa. Neuvojan olisi pitänyt olla tiukkana ja maajussin laajennuskiimassa ottaa aikalisä. Mutta en usko, että ihan kaikki on neuvonnan vikakaan. Kyllä laskelman teettäjälläkin joku vastuu on. Ja onko kukaan kontrolloinut, että onko laskelman "ohjeita" noudatettu. Punavanteinen navetan alvipalautuksilla ei tainnut olla ihan yksittäinen poikkeustapaus, ei ehkä ihan maan tapakaan, mutta jotain siltä väliltä.
Osalle porukasta on vieläkin vaikea käsittää, että ei saa rahoitusta johonkin hankkeeseen. Syy löytyy yleensä pankin maatalousrahoituksesta vastaavasta henkilöstä. Oman havainnon mukaan nämä pankkia syyllistävät viljelijät ovat nuorehkoja ja sellaisilta tiloilta, joilla on aiemmin kaikki onnistunut eli ei nähdä muuttuvan ympäristö aiheuttamaa riskin kasvua. Sokeasti vaan halutaan laajentaa velkaa velan jatkeeksi, kun lehtijutuissa on vaan monen robotin tiloja tai tuhannen mulllin kasvattamoita. Sokea usko johonkin, mutta riskien näkeminen olematon. Hyvä, että maastullin jutussa otettiin esille se, että ei yksittäisen viljelijän kannattaisi kantaa huolta kansakunnan ruokahuollosta. Jos homma ei kannata, hypätään pois kelkasta ennen kuin vauhti on kasvanut liiaksi. Itsekin koittanut tätä asiaa painottaa itselle, että muille.
Yrittäjäriskistä ei oikein taidettu selvästi puhua tuossa jutussa. Riski kai määritellään jotenkin siten, että jokin tapahtuu jollakin todennäköisyydellä. Jokainen yrittäjä ottaa riskin, toiset isomman toiset pienemmän. Toiset ottavat hallitumpia riskejä, vaurautuvat paremmin ja seuraavat tomintaympäristöä. Toiset ajavat suurella riskillä. Suurellakin riskillä joku onnistuu ja pienellä riskillä taas joku epäonnistuu, mutta siitä huolimatta näitä riskejä kannataisi pyrkiä minimoimaan ja varautumaan siihen riskin laukeamiseen omalle kohdalle. Esim. yrittäjän tai perheenjäsenen terveys on sellainen riskikohde, johon ei aina itse voi vaikuttaa, mutta vaikutus yritykseen voi olla hyvinkin dramaattinen. Mikä on mahdollista tapahtua, tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Sitä ei vain tiedä milloin ja kenelle.
Yliopistoakin moitittiin hiljaisuudesta. Nyt voisivat sitten edes tutkia, mitä on tehty väärin ja löytyykö jotain systemaattista tekijää, josta voitaisiin ottaa opiksi. Tutkittaisiin myös niitä onnistujia/osaajia ja verrattaisiin niihin.