en tiä. 05 oli viimeinen sarja kotimaisia, joissa tuulilasikin pysyi paikoillaan. nämä nykyiset sellaisia harakanpesiä, jotta jos tuuliruutu ei irtoa itsekseen kopin huojuessa, niin se kerpele hajoaa tuhannenruumeniksi. tai sitten toisinpäin. viime talvena asensivat hajonneen tilalle uuden ja eiköhän tuo jo kesän aikana irronnut liimauksistaan. se liimamassa valui räkänä pitkin lasia lattialle.
eiköön ne jonnikan tynnyrikopin tekeleet olleet jäykkyydeltänsä jokseenkin saman aikakauden citröeenin kolariturvallisuuteen verrattavia kehityskaaria, sitte ottivat lusikan kauniiseen käteen ja alkoivat matkimaan parempia kanttisempia merkkejä
SG II oli kyllä ihan jäykkä ohjaamo siihen asti, kunnes joku Suomessa keksi, että siihen pitää tehdä oikealle puolelle ovi. Mallista ja vuosimallista riippuen niitä on saanut alkuperäisillä kulkureiteillä ja Suomessa lisätyillä aukoilla. Jonkin verran niitä täällä pilattuja on sitten hitsailtu takaisin yksiovisiksi.
Ja mitä tulee vanhan Citikan kolariturvallisuuteen, siitäkin täytyy olla eri mieltä. Muuan tuttavani nimittäin törmäsi joskus viitisen vuotta sitten 80-luvun Citroen BX:llä rajavartioston koiraan. Tömäys oli tuhoisa. Auto meni säpäleiksi melkein tuulilasia myöten. Lujitemuovia ja pyöränripustuksia lensi puolen kinkerpiirin alueelle. Kuskin mennessä katsomaan, jäikö koira kitumaan, hurtta puri tätä käteen ja poistui mielenosoituksellisesti paikalta. Koiran ohjaaja pahoitteli tapahtunutta ja neuvoi hakemaan korvauksia valtiokonttorista. No, eihän 500 000 km. ajetusta Bexistä montaa satasta saanut, mutta turvallinen auto se oli kaikille osapuolille. Koirakaan ei ollut kuin kaksi viikkoa sairauslomalla.