Tämän päivän MT:ssa valitellaan erityisesti ympäristökorvauksiin eniten panostaneiden (rastittaneiden) kohtaloa, koska heidän korvaustasonsa putoaisi merkittävmimmin, euromääräisesti. Tämä on ihan looginen päätelmä. Uutisessa kuitenkin ajatellaan, että tänä vuonna parhaat prosentit kuitanneille koitui jotenkin merkittävästi enemmän pitkäaikaisvaivoja ja raskautusta verrattuna suureen osaan, joka nostaa lähinnä RTK:n ja 4 euroa kasvipeitteisyyttä. Takan ollut ajatus voisi olla, ettei valmiiksi korkeisiin prosentteihin sitoutuneelta saisi rajoittaa rahoitusta, vaan se pitäisi tehdä kaikilta yhteisesti samalla summalla.
Maaseudun Tulevaisuudessa, sivulla 9, ehdottomasti tuomitaan rajoitukset. MTK on aprikoinut mahdollisuutta, että rahoitusta haettaisiin luonnonhaittakorvauksesta, yhteisvastuullisesti. ”Kysymys on siitä, kuinka lujaa ajetaan päin seinää. Pahimmillaan leikkauksia jouduttaisiin puutteiden vuoksi tekemään muualta, esimerkiksi luonnonhaittakorvauksesta.” (J. Lappalainen, MTK)
Olisiko tämä toimiva ratkaisu ? Miksi kyseinen asia edes tuli mieleen, jos asiasta ei ole missään keskusteltu ? Eli jonkinlaista yhteisvastuuta varmaankin haetaan tälle ongelmalle. Tulee mieleen vanhempien raivioiden tukipoliittinen kohtelu - kokonaisuudessaan kuitenkaan ei niitä ole suopeasti hyväksytty mukaan.
Puuttuva raha voitaisiin ottaa MTK:n mukaan soidensuojeluohjelmasta. Tällöin eivät korvaustasot alenisi, toivon mukaan. Eihän toimenpiteiden ehdoissa puhuta vain yhdestä vuodesta, vaan kuudesta vuodesta. Työselityksessä selvästi todelttiin, ettei useimpia toimenpiteitä tarvinnut toteuttaa jokaisena vuonna ? Ei myöskään mainittu, että
toimenpiteelle maksetaan vain 1. vuonna 2015. Mikä olisikaan peruste rajoittaa vuosien 2016 - 2020
ympäristötoimenpiteitä, ovatko ympäristöongelmat hoituneet nyt sitten urakkaluonteisella kertatoimenpiteellä, eikö
olekaan tarpeen jatkaa vuosittain kyseisiä toimia ?
Joitakin arvioita oli tulostettu valittujen toimenpiteiden sitoutumislaajuudesta.
Kosteikot ja monimuotoisuuspellot jäivät alle tavoitteen.
Suojavyöhykkeitä varattiin 2,5 kertainen määrä tavoitteesta, vaikka LHK leikkuri tuotiin mukaan
Kerääjäkasveja kuitattiin 33-kertainen määrä tavoitteeseen verrattuna.
Luultavasti muita toimenpiteitä oli varattu ennakoidusti, saneerauskasvit, säätösalaojat, sulfaattinurmet, nehän ovat
tarkasti rajattuja hakijoiden osalta jo valmiiksi.
Saapas nähdä, jos todellakin (viherryttämistukea) tai osaa LHK:sta irrotetaan paikkaamaan ympäristökorvauksen
kassavajetta, voi olla, että kokonaan ympäristökorvauksen ulkopuolelle jääneet pahoittavat mielensä.
Parempi ratkaisu rahoitukseen voisi olla, että RTK ja kasvipeitteisyys sopeutetaan alemmalle tasolle, RTK:ssahan ei ole oikeastaan kuluja, vain säästöjä, kasvipeitteisyys tulee jos on tullakseen, sitäkään ei tarvitse tehdä, vaan antaa olla.
-SS-
Viimeksi muokattu: 09.11.15 - klo:23:44 kirjoittanut -SS-