Jalostamaton ruoka on aina ollut työläiselle edullista. Markka-aikana kahvihuonekiistoissa näytin kollegoille tarkat ylöskirjatut menot, jokaista merkkarikarkkia myöten, ja ylivoimaisesti suurin menoerä oli asuminen, eli asunto, sitten autoilu ja liikkuminen, sitten työpaikkaruokailu ja kahdet pullakahvit kanttiinissa, sitten vasta kotiruoka, vaatteet ja saippua. Oltiin tietty asuntovelallisia, mutta samalla tavalla P.A. olivat vuokraluukussa kärvistelevät. Kovasti ärsytti ihmisiä nähdä itsessään se tosiasia, että henkinen laiskuus ja rahapula aika usein kohtasi samassa ihmisessä.
Perunoita, juureksia, kaalia, perushedelmiä, soppalihaa, voita ja maitoa, muniakin, vaikka tapiolalaisesta kaupasta ostettuna. Eivät ne koskaan köyhää mieron tielle vieneet. Mutta karkit, valmisruuat, ulkona syöminen, nakkikioskikäynnit, ja etenkin alkoholin ja tupakan käyttö, niihin meni pitkä penni. Monta kertaa meinasin turpaani saada, kun pummattiin viikkoa ennen tilipäivää vippiä, totesin sitten, että kolmen viikon pitkät tuolla baarissa, olet jo sen summan hukannut.
Verottajankin kanssa jouduin harkintaan, kun en kuluttanut nautintoaineisiin eli kahviin, alkoholiin tai tupakkaan, pennin hyrrää, ja sitten ostaa paukautin vähän isomman asunnon kuin saman ikäiset toverit. Pitkän pennin säästi silloin jo luopumalla huveista. Juoksutossuja kului.
-SS-
Viimeksi muokattu: 22.08.14 - klo:11:23 kirjoittanut -SS-