Taakse ajattelin laittaa terästä kokoon 600/65 r38. Pärjääköhän kaikilla markkinoilla olevilla ketjuilla vai onko jotakin mallia mitä kannattaa välttää? Entä paksuus, onko väliä tiekäytössä?

Arkimarketissakin näkyy olevan montaa mallia tarjolla.. 

Laiskuuttani en jaksa etsiä, onko aiheesta jo puhetta.

Alkaa pikkuhiljaa harmittamaan tuo kitkan vähyys rattaiden alla. Koska ruokintapöydällä ajetaan päivittäin, en ole ketjuja hommannut. Meneekö betoninen, pinnottamaton pöytä viduiks nastoilla ajelusta?

Ei viittis kahdella koneella alkaa rehuja reuhaamaan.. 

Mistä löytää SE -hytissä puhaltimen nopeussäädön vastuksen? Pimeässä irrotin hallintapaneelin, mutta en ainakaan käsikopelolla sitä onnistunut löytämään välittömästä läheisyydestä.

Millehän kannattais alkaa noin 10 vuotta käytössä olleen ruokintapöydän suhteen? Leveä pöytä kylmäpihatossa, traktorilla ajetaan. Kaadot päin persettiä, juoma-altaiden kohdat hieman syöpyneet (eroosio osittain pakkasesta) ja mikä ikävintä, puhdistaminen todella työlästä kun pinta kulunut "pesubetoniksi". Pöytä muuten hyväkuntoinen, ei halkeamia tms.

Ei varmaan tälle syksyä enää mitään, mutta jos ensi suvena.. 

Onko kyseisistä tarvikkeista kokemusta? Kauhoja olis kohtuuhintaan myytävänä. Quicken lumikauha alkaa olla kymmenen vuoden yleiskäytön jälkeen jo melkolailla raiskio. Hyvin on kyllä kestänyt rouhia.. 

Alkaa syksy muistuttamaan kiistatonta tosiasiaa, että rakvaattorin näkimet tuottavat kohtalaisesta lukumäärästään huolimatta surkeasti valoa. Onko noissa xenoneissa sellaisia tuotteita, jotka kannattaisi kiertää kaukaa? Tietysti hookolmosten lisääminenkin auttaa. Ledejä en luultavasti laita.

Mikähän tämänkin aiheen oikea paikka on. Varmaan roskakori. 

Olen miettinyt muutamia turvepeltoja, jotka ovat toistuvasti liian märkiä. Osa on salaojissa, ei ole ikinä toiminut. Turpeesta tulee eristävä kerros  ja vesi jää pellon pintaan: 15 senttiä kun raapasee, löytyy lätäkön alta pölyävä maa.

Kysymys kuuluu: muutamilla lohkoilla olisi reilusti kivennäismaata noin metrin syvyydessä. Ajattelin kaivattaa sorasilmäkkeitä peltoon, mutta kuinka noiden suhteen kannattaisi toimia? Riittääkö sattumanvaraiset silmäkkeet vai pitäiskö homman olla ihan suunnitelmallista? Tavoitteena tietysti parantaa vesitaloutta, mutta saattaisi siinä parantua viljavuuskin.

Tarkoitus olis kokeilla osalle viljaa murskesäilöntää. Mitkä ovat kriittiset kohdat, joissa on ryssimisen mahdollisuus? Entä mikäli sadonkorjuuta joutuu pitkittämään usealle päivälle, kuinka silloin pitäisi menetellä? Biologinen vai Aiv säilöntäaineeksi?

Ensisijaisesti varmaan auma pellon laitaan, mutta mahdollisesti laakasiiloon. Vehkeet on vanhat ja kokonaisviljamäärä muutamia kymmeniä tonneja.

Onko tuo kitkalukkoakseleille tarkoitettu öljy oikeasti puolet kalliimpaa kuin Spiraxin 80-90? Vai onko mua kusetettu?  Ilmeisesti napoihin tarkoitettua öljyä ei pidä etuperään laittaa. Miehekäs oli hinta, kun lasku saapui.. 

Missä vaiheessa tuollainen kannattaa laittaa pakettiin? Ensimmäistä vuotta kokeilussa, aika sakea on kasvusto. Lypsäville siis.

Mikä mahtaa vaivata timppa-nurminataa? Jo ekalla sadolla erään pellon nurmi oli ruskehtavaa, kuin olis auringin paisteessa ajettu virtsaa sängelle. Ei siis mitään selviä laikkuja. 15 vuotta kyseistä lohkoa viljelty, enkä ole moista vielä nähnyt. Sademäärät on toki olleet hurjia.. 

Joskus oli pohjakuljettimen kolista ja ketjuista juttua mutta en haulla onnistunut löytämään. Onko muuta kanavaa hommata kolia kuin maahantuoja?

Ajatuksissa olis hankkia jonkinlainen crabi yleisvälineeksi niin rehun, kuivikkeiden ja minkä tahansa tavaran siirtämiseen ja reuhaamiseen. Kannataako noita itse alkaa värkkäämään? Entä olisko kunnolla tehty rehupihti jopa parempi kuin monitoimikauha? Traktorin nokalle siis.

Stollin kauhoja tullut kuolattua..

Nuo Ylön heinäkoneet ovat varsin toimintavarmoja. Aina tulee samanlaista makkarapas*aa, yritti sitten pöyhiä tai karhottaa.. 

Ompahan kyläläisillä naureskelemista.. 

Miksi useimpien traktorien suunnanvaihto on niin typerä? Nollasta asetettuun nopeuteen tietyssä ajassa, riippumatta kuormituksesta tai muista tekijöistä. Nyt siis puhe vähän vanhemmista koneista. Vähänkään tiukemmassa paikassa saa aina olla jalka kytkimellä, joko sen takia että kumit ruopii pellon rikki tai vastaavasti liikkeellelähtö on liian raskasta. Henkilöautoissa on vaikka minkäsortin luistonestoa, koneilla saa raapia nurmen niin mustaksi kuin haluaa. 

Toinen ominaisuus, minkä huomaa etenkin paalatessa: parhaan väännätyksen aikana (juuri ennen sidontaa) kun nappaa suunnanvaihtimen vapaalle, paine karkaa kerralla eli pysähtyminen tapahtuu todella töksähtäen.

Nimim. muutama tunti taas töksyttelyä takana. Saa arvata vanteiden värin.