Jumala tuntui juuri saaneen tehtyä maailmankaikkeuden luomisen, mutta hänellä oli kaksi ylimääräistä asiaa jäljellä luomissäkissään, joten hän päätti jakaa ne Aatamin ja Eevan kesken. Hän kertoi pariskunnalle, että yksi asia, joka hänen täytyi antaa pois oli kyky seistä pissaamisen aikana.
- Se on hyvin kätevä tapa, Jumala kertoi pariskunnalle, jonka hän oli löytänyt vetelehtimästä omenapuun alla. - Minä arvelin, että jos kumpikaan haluaisi tätä kykyä.
Aatami hyppäsi ylös ja päästi suustaan:
- Oi, anna se minulle! Minä haluaisin kyetä tekemään niin! Se vaikuttaa sen lajin asialta, jonka mies pitäisi pystyä tekemään. Oi, kiltti, kiltti, anna minulle se kyky. Se on niin hieno! Kun minä työskentelen puutarhassa tai kastan eläimiä, voin vain seistä siellä ja antaa sen lentää. Se olisi niin hienoa. Voisin kirjoittaa nimeni hiekkaan. Oi kiltti Jumala, anna minun olla se, jolle sinä annat sen lahjan, anna minun seistä ja pissata, oi anna, anna....
Ja niin hän kulki kuin pikkupoika innoissaan, jonka piti päästä pissalle. Eeva vain hymyili ja sanoi Jumalalle, että jos Aatami todella halusi sitä noin kovasti, hänen täytyi saada se. Se näytti olevan sen lajin asia, joka tekisi hänet onnelliseksi, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, jos Aatamille annettaisiin tämä kyky. Ja niin Aatamille annettiin kyky hallita virtsaamistaan pystyasennossa. Ja kas kummaa, hän oli iloinen ja juhli kastelemalla lähimmän puun kaarnan, nauraen ihastuneena kaiken aikaa. Ja se oli hyvä.
- Hienoa, Jumala sanoi, katsoen uudelleen säkkiinsä jääneitä lahjoja. - Mitäpä täällä on jäljellä? Ai, niin, useita orgasmeja peräkkäin....
Mielipiteeni on voinut muuttua, mutta ei se tosiasia, että olen oikeassa.
