Eilen oli Rotukarja-hankkeen seminaari, jonne en yhden kokouksen vuoksi ehtinyt. Oliko joku paikalla ja tuliko esille jotakin uuttta tai mielenkiintoista?

http://www.atriafoodservice.fi/tuotteet/tuoteryhmat/kypsaliha/sivut/tuote.aspx?tuoteid=6669

http://www.atriafoodservice.fi/tuotteet/tuoteryhmat/takeawayjafastfoodtuotteet/sivut/tuote.aspx?tuoteid=5384

http://www.hkpro.fi/tuotteet/tuote/tuote=flodins-pihvihrn-ulkofilee/id=21637588/ryhmaId=10.20

http://www.hkpro.fi/tuotteet/tuote/tuote=flodins-broilerikuutio-kyps/id=12352345/ryhmaId=50.10

http://www.saarioinen.fi/horeca/Shared%20Documents/Alkuper%C3%A4maa%20Liha%205.1.2012.pdf

http://www.hkpro.fi/tuotteet/tuote/tuote=portti-luomu-kinkkusuikale/id=29012484/ryhmaId=52

jne......

Onnittelut Suomen Charolais yhdistykselle ja kaikille charolais-kasvattajille 30 vuotisen taipaleen johdosta.

Kun ei tuo MT uutisoi, niin...

https://anelma2.snellman.fi/index.php?id=1&moduliid=1&uid=419&mode=&stamp=1352293496

En minä käkenä... Ihan oon selvin päin!

Tässä vähän väliaikoja maratoonille

http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/175452-lasten-jouluaterioista-saastetaan-raaseporissa

Että sellaista ruokakulttuuria.

Ei tässä nyt Bullistelut auta. Bullin logiikalla olisimme jääneet Tanskaan 2007 ja ryhtyneet Limousin Unik-kasvattajiksi - onneksi ei jääty. Ei jääty myöskään Irlantiin 2008, Puolaan 2010, Ruotsiin 2011 tai Ranskaan 2012, mutta paljon on opittu. Jos suomalaiset liha-alan toimijat eivät löydä yhteistä nimittäjää pian, edessämme lienee Ruotsin tie. Iso kuninkaallinen tila jalostaa simmentaalia, mutta eivät ole kiinnostuneita lihamarkkinoista koska tila harjoittaa ympäristötekoja lähinnä perinnebiotooppien kautta - tyypillinen asenne tämän päivän Ruotsissa. Teurastamoketjuja ei juuri ole ja lihamarkkinat tuontilihan varassa. Suomessa koululaiset syövät puolalaisesta lypsylehmän leikkosta tehtyä lihakeittoa ja hylkivät lihakeittoa koko loppuelämänsä. Kun vielä kotona yleisin lihatuote makkaran jälkeen on Rainbow sika-nauta, kehitä siinä ruokakulttuuria. Suoramyynti pihvitiloilta, Limousin à la carte® ja muutama muu onneksi korjaa jotakin.

Limppariväki ei yleisen tason keskinkertaisuuteen tyydy, tämä asia lienee tullut jo kaikille selväksi. Karjasektori yleisesti Suomessa toimii toisin, vai missä ovat muut rodut. Limpparien osuus kokonaismarkkinoista on sellainen, että kyllä tänne muutkin sopivat. Nyt on muuten hyvä hetki katsoa vuoden vaihteessa katkolla olevat tuotantosopimukset ja hypätä mukaan kasvattajaryhmään joka päättäväisesti vie asiaansa eteenpäin - mukaan mahtuu.

Sonnikodista eivätä ole vielä kaikki kuulleet, eilenkin juttelin kolmen isännän kanssa joille asia oli uusi. Tällä viikolla on kaksi limpparikokousta (yhdistyksen ja osuuskunnan hallitusten kokoukset), joista molemmista varmaan ajallaan kumpuaa lisää tiedotettavia asioita (huomaa monikko). Pysykää siis kuulolla.

Terveiset Ranskasta. Keskiviikon sonnihuutokaupassa Lanaudissa myytiin joukko nuori limppari-sonneja, ihan kohtuu hintaan. Sukutauluja selatessa siellä vilahteli varsin laaja joukko keinosiemennyssonneja joita me suomalaisetkin olemme aktiivisesti käyttäneet. Keväällä näiden sonnien jälkeläisiä on tarjolla suomalaisille karjatiloille. 

http://nostettanaaraista.fi/uutiset.html?20

Matkalla tuli selvästi esille suomalaisen elintarvikeketjun heikkous, tuo olematon ruokakulttuuri. Söimme kania, possua, ankkaa, nautaa, kivipiirasta,… kaikki osana her*****sia kokonaisuuksia. Monipuolisuus oli uskomatonta. Kun ravintola ylpeydellä tarjoaa todella paikallista possua (le cochon cul noir de Saint-Yrieix-la-Perche) ei voi kuin ihailla. Se vaan on ikävä että meillä Suomessa ei ainakaan minun elinaikanani saada aikaiseksi ranskalaista appellation d'origine contrôlée-järjestelmää vastaavaa tapaa, jolla kuluttaja voidaan vakuuttaa siitä että tuote on sitä mitä väitetään. Aikaisempi kantakirjakeskustelu jo osoitti että ainakaan kasvattajien joukossa ei yli roturajojen menevää valmiutta tällaiseen takuuseen ole.  Tyydytään sitten siihen massatavaraan...

Eri isärotujen vaikutusta teurastuloksiin voi lukea Henttalan opinnäytetyöstä.

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/3217/Henttala_Reino_1.pdf?sequence=3

Tässä keskustelussa on esitetty väitteitä limousinen vasikkakuolleisuuteen. Rotukarjahankkeessa tutkittiin vasikkakuolleisuutta ja pääasiallinen syy kuulemani mukaan on seleenin puutos ja käsittääkseni myös muut tilakohtaiset ruokintahäiriöt.

Vasikan suuri syntymäpaino on erityisesti hiehoilla ongelmallinen. Henttalan gradussa limousin oli ainoa rotu jolla matala syntymäpaino ei ollut yhteydessä heikompaan kasvuun. Lainaus:"Limousin-rodulla myös alhaisen syntymäpainon yksilöt olivat poikkeuksellisen nopeakasvuisia."

Brittirotujen keskeinen tuotannollinen ongelma lienee elopainon ja ruhopainon heikko suhde ja ruhosta saatavan myytävän lihan määrä. Kun vielä marmoroitumisesta johtuva koko ruhon rasvoittuminen johtaa myyntiarvoltaan alhaiseen jauhelihaan, ruhon kaupallinen arvo jää teurastamolle alhaiseksi.

Tervetuloa keväällä ostamaan tuotannollisesti tehokas limpparisonni ja myös mukaan suomalaistaa lihantuotantoa kehittävään limousin-yhteisöön.

Mitä mieltä? ajatuksissa olisi ruveta kasvattamaan lihakarjan sonnit ite. ja lähtökohtana n.80 emoa n.60 omaa peltoa, rehusta ei kyllä varmasti tule puute sitä on tarjolla. tietenkin jossain vaiheessa toinen navetta mikä vino pohjalla. ja velkaakin on jo. että hanskat naulaan vai suurentamaan? 

Sonnien loppukasvatuksen kannattavuus perustuu pitkälti eläinmäärään. Jos teet loppukasvattamon, laita sitten väh 500 paikkaa. Se kyllä vaatii lisää peltoa, isot rakennukset, koneet jotka kestää, puhumattakaan pääomaa jota sitoutuu 500 sonnivasikan ostoon. Jos on velkaa jo nyt liikaa, kannattaa omat voimavarat keskittää velkamäärän pienentämiseen. A. Chydenius sanoi hyvin 1765 merenkulun kannattavuuden edellytyksistä: "Vaatimaton elämä, säästeliäät varusteet, kohtuulliset palkat ja halvat alukset" Tähän kun vielä lisäät tuottavan eläinaineksen, saa emolehmämäätkin kannattamaan.

Miten mahtaa tuki olla suhteessa luomutukeen. Hyvinvintituki maksetaan eläinyksiköistä ja luomun kotieläintuki hehtaareista. Jos valitsee nautojen laidunnuksen ja jaloittelun talviaikana (2 krt viikossa),tukitaso nousee aika hyvin. Hyvinvointituessa tavanomaisessa tuotannossa pihatolla eläinten neliövaatimus/eläin pienempi, saa käyttää tavanomaisia rehuja, ei tarvi maksaa luomutarkastusmaksua (ne nousi taas), kokotilatarkastuksen riski pienenee (luomukotieläintila saa valvontaotannassa korkeammat riskipisteet), jne, jne,...

Jos loppukasvattajalla on esim 20 emolehmän jotka laidunnetaan ja saavat talvella olla jaloittelutarhassa sekä niiden lisäksi 150 teuraskasvatettavaa (välityksestä, ei laidunnuspakkoa), saako hyvinvointuen laidunnus/jaloittelulisän kaikille nautayksiköille?

Sitä minä ihmettelen että vanhassa järjestelmässä ei luomutila voinut valita laidunnus/jaloittelutoimenpidettä, kun se oli jo huomioitu luomutuessa. Kun nyt laidunnus/jaloittelun hyvinvointituki nousee, luomun kotieläintuen jaloitteluosuus ei muutu. Saako siis samasta velvoittesta kahta eritasoista tukea, korkeampi tavanomaiselle ja pienempi luomulle.

Hinnoittelu­muutoksen tarkoitus on nostaa hyväkuntoisten lehmien hintaa lähemmäksi niiden oikeaa, leikkuusaannon perusteella määritettyä arvoa. 

https://anelma2.snellman.fi/index.php?id=1&moduliid=1&uid=349&mode=&stamp=1322478476

Lainaus käyttäjältä: Centrino - 25.10.11 - klo:19:56

Lainaus käyttäjältä: PuuhaPete - 02.10.11 - klo:21:00

Lainaus käyttäjältä: bbgreiwi - 23.09.11 - klo:12:25

UGH!
 Ei muuta, mutta Li ei ole hienosyistä, kaukana siitä... rasvatonta toki. 

"Limousin on omiaan vähärasvaisen laatulihan ystäville. Liha on hienosyistä, joten se ei tarvitse sisäistä rasvaa mureutuakseen." Lähde Lihatukku Tamminen. Muita vastaavia kommentteja tukuittain jos viitsii perehtyä.

Kreivi on vissiin maistanut palutuksena tullutta limousin-angus nautaa, joka on perinyt limppari-isänsä rasvattomuuden ja ab-emänsä karkeasyisen lihasrakeneen.

Moni kuluttajakin joutuu harhaan kun rotulihaa myydään pelkän isärodun perusteella.
Tämän vuoksi toiminnassamme on ensimmäisenä Suomessa lisätty vaatimuksia myös emän rotupuhtaudelle.

Harhaan johtajia ovat myös Limousin kasvattajat kun puhuvat vain mureudesta ja lihassyistä kun pääasia on kuitenkin maku.
Ja totuus löytyy esim. täältä katso sivu 13.

http://issuu.com/mttelo/docs/maaseudun_tiede_3-2011?mode=window&viewMode=doublePage

Kyseessä on Ch ja Ch/risteytys mutta samaa voi sanoa myös Limousinista. Niin ja Ab maistuu myös paremmalle kuin Limousin.

puuhis viis veisaa mtt:n tutkimuksista, ei sovi pirtaan, kansainvälistä sen olla pitää, etsii vain sopivat

jos mtt:lle sattu vaan laatu elukka-ainesta

Makuasioista ei voi kuin kiistellä. Makutestivoittoja kyllä löytyy limousinelle useita, mutta se on varmaa että kaikille nykyisille roduille löytyy kotimarkkinat Suomesta. Siitä vaan brändäämään.

Esimerkkini kahden rodun risteytyksen mahdollisista riskeitä kuluttajan makuelämyksille, ei ole tuulesta temmattu. Automaailmassa tapaus olisi samanlainen jos Ferraria myytäisiin Porschen boxerilla. On siinä autonostaja ihmeissään kun odottaa Ferrarin ärjyntää. En väitä että moinen risteymä olisi huono, mutta ei se ole Ferrari eikä Porsche.

Puuhapete nauttii limpparin lisäksi anguksen erinomaisesta lihasta, kuin myös herefordista ja charolaisesta. Hyvä herkku näin syksyllä on haikku luonnonlaitumelta. Kuten sanoin kaikille löytyy kuluttajia ja jotkut tykkää maistella välillä erilaisia. Fanatismi omalla lautasella johtaa yksipuoliseen ruokakulttuuriin.
Charolaisen lihan ominaisuudet poikkeavata limousinesta (mutta ei siis huonoa charolainenkaan), joten ei kannattaisi niputtaa ihan noin suoraviivaisesti tutkimuksien johtopäätöksiä.

MTTn tutkimukset on luettu ja myös ne joita ette halunneet linkittää, joten ei kannattaisi syyttää valikoivuudesta. Limousinea ei oikein tahdo löytyä MTTn tutkimuksista, mutta Limppariyhdistys teetti omansa joka julkaistiin viimetalvena ja lisää on tulossa... - jos siis kansainväliset todisteet ei kelpaa.

PS Limousin liha on mennyt hienosti kaupaksi ja lisää tuottajia mahtuu mukaan.

laidunhereford

Tilojen välinen yhteistyö on se keino jolla suosta noustaan. Vastaavanlainen yhteistyökuvio on Tampereen alueella tuonut limousinea tunnetuksi jo muutaman vuoden ajan. "Ei ole niin hienoa haavetta etteikö joku sen päälle sylkisi", sanoi Frank Sinatra. Me emme laidunhereford-porukan päälle sylje, vaan toivotamme kaikkea hyvää. Markkinoilla on varmasti tilaa erinomaisille tuotteille ja varsinkin erilaisille tuotteille.

Uskontohahan tuo o Full french näyttää olevan muiden joukossa, onnea vain kiihko uskoville 

Rodunjalostuksellisesti näen olemassa kolme päälinjaa.

1. Risteytysten kautta elinvoimaa rotuun tuovat, eli risteytystaustaiset
2. Nupoa eläinaineista jalostavat, jotka pyrkivät kehittämään sarvettomien eläinten tasoa. Sarvettomuus ei ole siis päätepysäkki vaan alkupiste uudelle.
3. Jalostajat jotka eivät hyödynnä risteytyelinvoimaa, vaan pyrkivät kehittämään rotunsa eläimiä rodun sisällä tehtävällä eläinvalinnalla.

Tuo limpparilla full french on ryhmä numero 3. Jos se on uskonto, ovatko muut ryhmät tieteellistä totuutta vai uskontoa nekin. Taitaa olla niin että uskontokorttia vilauttamalla saa lisäpisteitä agronetissä - ainakin se muutamien käsissä tuntuu heiluvan.

Onko niin että jos kehuu yhtä, haukkuu muita vaikka ei niistä mitään puhuisi. Jos ei voida myöntää linjojen olemassaoloa, eikö olisi parempi heittää rodutkin romukoppaan. Mitä jos me kaikki jalostettais Bos Finlandicusta, jossa kaikki on sallittua ja millään ei ole mitään väliä. Ei olis pipo tiukalla ja sillee...


Lienee paikallaan muistuttaa että Kasvattajaosuuskunnassa ei rajoitutta vain full french kasvattajiin, kriteeristön mukaan isä on kantakirjattu puhdasrotuinen limousin (nupo tai sarvellinen tai nupoutettu), emä on perimältään vähintään 75% limousin (nupo tai sarvellinen tai nupoutettu). Muut menevät perinteisenä pihvilihana (ei siis huonoa sekään, vaan erilaista).

Lainaus käyttäjältä: PuuhaPete - 02.10.11 - klo:21:05

Lainaus käyttäjältä: MLUII - 26.09.11 - klo:15:32

Hienoilla vieraskielisillä termeillä ja lupauksilla on tosiaan laitettu joidenkin nupit sekaisin. Vippaskonsteilla rusinat pullasta ja ryysyistä loistoon viikossa. Huhhuh.   Full french on kyllä hupaisuuden huippu... etenkin, kun ollaan Suomessa ja maailmalla on muuallakin limousin jalostusta. Kuulemma parempaakin kertovat. Sorry Gallian kukot!

Kahden osuuskunnan palleilla istutaan ja kolmanteen myydään ja snellman jelppii.... Eihän tästä sopasta puutu enää kuin dioksiini saarioinen.  

Toiminnassa nautitaan juuri niistä hedelmistä joita ulkomaiset ystävämme ovat jalostustyössään saavuttaneet. Ranskassa, Tanskassa, Britanniassa ja Irlannissa kaikissa termi Full french on jalostajien jokapäiväisessä kielenkäytössä. Ei se salaisuus ole että ne on meitä edelle limousinjalostuksessa, mutta perässä tullaan.

Englannissa tapaamani jalostajat nauro paskasesti full frenchille.  
Kyllä sielläkin kotiinpäin vedetään... ja silloin UK rules..
ja irkut sama juttu.

Enpä ole koskaan tavannut brittiläistä limousinjalostajaa jota tämä full french naurattais. Niin tärkeänä pitivät että Britannian yleisin rotu selvitti eläintensä sukuasteet ja kaikista keinosiemnnyssonneista julkaistaan sukuaste prosentti (100% on siis se Full french). Aktiiviset kasvattajat tuovat koko ajan Ranskasta uutta ja vanhaa sukulinjaa jalostukseen. Esim viime talvena myytiin huutokaupassa ranskalaisen Fanfaronin poika. Fanfaronhan on ensimmäinen Suomeen keinosiemennykseen tuotu limukkasonni, tais olla joskus 70-luvulla. Nykyisin esille tulevat englantilaiset huippusonnit ovat juuri tätä "naurettavaa" full frenchiä.

Limousinyhdistyksen ehdotuksesta on Suomeen tuotu esim Goldies Terence joka on tuota brittiläistä kärkeä ja Ranskasta tuotua eläinainesta. Sonni tiedot briteissä näkee osoitteesta:

http://www.semenstore.co.uk/view-bull/terence/59/all/

kohdassa Grade lukee 100%

Katsokaapa sen indeksejä briteissä, luonnekin on näköjään kohdallaan. Suomalaisilla tililla on ko sonniin oltu tosi tyytyväisiä, joten sen poikia kannattais kattella kun seuraava astujasonnia etsitte seuraavaa.

Irlantilaisten kohdalla olet kyllä mennyt jo metsään ja syvälle.
Heillä yhdistys on tehnyt päätöksen keskittyä juuri tähän ranskalaiseen, jopa niin että koko jalostuksen ohjenuoraksi on otettu "Seuraa ranskalaista". Tämä Follow the French-strategia on sanottu myös ääneen ja löytyy tästä:

http://www.irishlimousin.com/html/breeding_programme.html

Varmuudeksi käyvät usein vierailulla Ranskassa tarkastelemassa ja havainnoistaan raportoivat. Viimeisin kooste löytyypi tästä:

http://www.irishlimousin.com/html/identifying_potential_bloodlines.html

Sieltä löytyy mm On-Dit ja Ramses II joita on tuotu Suomeen yhdistyksen esityksestä jo ennen raporttia. Usted ja Achille ovat monille suomalaisille tuttuja kun niitä on tuotu yksityistuontina. Yksikään raportissa esitetty sonni ei ole meille vieras, vaan jatkuvassa seurannassa. Irlannissahan on ehkä paras eurooppalainen avoin tietokanta josta voi seurata sonnien kehitystä. Löytyy osoittesta icbf.ie ja sieltä pääsee kurkkimaan kaikkia meillä yleisiä rotuja. Miellyttäviä lukuhetkiä.

Meillä on kyllä tietoa ja taitoa tässä maassa jalostuksen eteenpäin viemiseksi useammankin kasvattajan voimin, vaikka toisin koitat väittää. Se mitä meillä ei ole on resurssit. Niin kauan kuin suomalaiset kasvattajat keskittyvät toistensa tölvimiseen, ei resursseihin saada yhteistä ratkaisua. Jos taas limpparit tekee niin kuin monesti ennenkin ja ratkaisee asian itse - taas tulee joukko kasvattajia naureskelemaan ja syyttämän puskissa peuhaamisesta. Eipä se ole meitä ennekään estänyt, eikä taida estää tulevaisuudessakaan.

Yhdistyksellä on vuosikokous Pirkkahallissa 6.10.2011 klo 13.00, aihealueena mm jalostus. Siellä taas kokoontuvat jäsenet omalla nimellään tuomaan esille jalostuksellisia toiveita ensi kevään keinosiemennyssonneita. Tulossa on myös lisää nupoa niitä haluaville. Sinne vaan kaikki jäsenet toiveitaan esittämään.

On kiva että toimintamme on saattanut samanhenkisiä brittein saarella yhteen naureskelemaan. Näin kauas ei olisi tarvinnut mennä, kun nauru tuntuu muutamille maistuvan Suomessakin. Tietämättömyys ei tosin ole hyve, vaikka se joskus naurattaakin.