Kattokaas tää, mitä tästä sanotte. Ainaskin mukavan kuulosella murteella tyttö puhuu!
https://m.youtube.com/watch?v=T31dFWJbIvk

Ihanko vakavissas sitten tämän uskot??  Melko  monta näkijää pitää löytyä, että minä tuon vakavissani ottasin. Ja helluntalaisten juttuihin en nyt lähtisi mukaan kuitenkaan.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 30.11.14 - klo:11:06

Täs on nyt semmoinen juttu, että mä en osaa selittää ja te ette ymmärrä.

Se menee oikeastaan niin, että uskominen ja uskoon tulo, on yksilötasolla hyvä ratkaisu yleensä, jos kaksi henkilö tulee uskoon ja harrastaa sitä yhdessä, sekin vielä jotenkin menettelee, mutta jos niitä on kolme tai useampi, niin ne perustaa organisaation ja silloin yleensä homma menee metikkoon, tämä organisaatio alkaa ajaa omia asioitaan, sekä yrittää kasvaa 
Siinä vaiheessa kun palkataan pappi, niin homma on lopullisesti pilalla 

Noin minäkin näkisin nuo uskonasiat.

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Arvon kolleega.

Minusta ajatus jumalasta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä syyltä olla elämäänsä täysillä. 

Miten vakavasti sinä otat esim. islamin "kaksi vaihtoehtoa"?  Itse otan sen yhtä "vakavasti" kuin sinun edustamasi uskonnon vastaavan.

Hypoteettinen tilanne:

Jos lapsesi ei rakastaisi sinua, niin oikeuttaisiko se sinut lukitsemaan hänet kellariin ja kiduttamaan ikuisesti?

Jos vastaus on EI, niin onneksi olkoon sinun moraalisi on jumalaasi parempi.

Entinen palstalainen rouvineen. n.10min-28min. http://www.tv7plus.fi/vod/player/?program=24668

Jaa että uskoontulo pelasti Agronetin kadotukselta ?

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 30.11.14 - klo:05:15

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi... Vai välivaihe, voihan sen noinkin ajatella. Minun elämästä nauttiminen ei nyt sinulta ole pois, vai onko? Luulenpa, että minun elämän kokemuksella voi jo ottaa rennommin. Jos on kerran jo tukevasti niitä Pietarin portteja kolkutellut, niin oppii kyllä tarttumaan hetkeen ja pitää siitä kiinni.
Kuka sen sanoo, mikä usko on riittävä ja onko se juuri sinun uskosi oikea?? Eiköhän meistä jokainen tule uskollaan autuaaksi, ei sieltä vielä kukaan ole takaisinkaan tullut.

Navettapiian logiikka miellyttää allekirjoittanuttakin enemmän. Eikö sitä voisi vain elää ihmisiksi ja yrittää luovia tämän elämän läpi ilman ylilyöntejä suuntaan tai toiseen ?

Minusta sekin on väärin jos yrittää ohjailla toisia ihmisiä oman mielensä mukaan, olkoonkin että ajatus on hyväntahtoinen. En usko että siitä juuri tulisi hengellisempi olo, jos asuisi perunakuopassa ja veisaisi virsiä kaiket päivät. Enemmän pitäisi luottaa omaan omaantuntoon ja harkintaan kun tekee päätöksiä elämässä.

Mulle on täällä sanottu, että omatuntoon ja omaan järkeen luottaminen ylimielistä käytöstä ja että raamatussa sanotaan.....

Uskovaisen kannalta tämä on kätevää, koska voi nojata siihen, mitä raamattu sanoo ja vaikka omatunto vähän kolkuttelisi naisia vaientaessa tai homoja kiusatessa, voi aina turvata isoon kirjaan eikä tarvitse kantaa itse vastuuta asiasta. En tiedä, onko tämä vapahdus ja sen tajuaminen uskoontulon perusajatus, mutta sitä elämänsä jumalan käsiin antaminen käytännössä tarkoittaa. Tästä on myös valtavasti hyötyä, jos elämä on menossa kurkusta alas tms kriisiä on ilmassa. Parantumista ei välttämättä tapahdu, mutta riippuvuussuhde muuttuu harmittomammaksi.

IJK:n teksti oli asiaa.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Arvon kolleega.

Minusta ajatus jumalasta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä syyltä olla elämäänsä täysillä. 

Miten vakavasti sinä otat esim. islamin "kaksi vaihtoehtoa"?  Itse otan sen yhtä "vakavasti" kuin sinun edustamasi uskonnon vastaavan.

Hypoteettinen tilanne:

Jos lapsesi ei rakastaisi sinua, niin oikeuttaisiko se sinut lukitsemaan hänet kellariin ja kiduttamaan ikuisesti?

Jos vastaus on EI, niin onneksi olkoon sinun moraalisi on jumalaasi parempi.

Tuntuuhan se julmalta, mutta valinta se vain lopulta on ja onhan siihen lääke. Jos joku uskoo toisin, niin sitten uskoo.

Lainaus käyttäjältä: IJK - 30.11.14 - klo:15:07

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Arvon kolleega.

Minusta ajatus jumalasta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä syyltä olla elämäänsä täysillä. 

Miten vakavasti sinä otat esim. islamin "kaksi vaihtoehtoa"?  Itse otan sen yhtä "vakavasti" kuin sinun edustamasi uskonnon vastaavan.

Hypoteettinen tilanne:

Jos lapsesi ei rakastaisi sinua, niin oikeuttaisiko se sinut lukitsemaan hänet kellariin ja kiduttamaan ikuisesti?

Jos vastaus on EI, niin onneksi olkoon sinun moraalisi on jumalaasi parempi.

Tuntuuhan se julmalta, mutta valinta se vain lopulta on ja onhan siihen lääke. Jos joku uskoo toisin, niin sitten uskoo.

Kun kerran vaivauduit vastaamaan, niin olisit voinut vastata hypoteettiseen kysymykseen.

Koska en ateistina usko jumalasi olemassaoloon, en myöskään usko esittämääsi kahteen vaihtoehtoon.

Jos tarkoitit lääkkeellä uskoontuloa, niin ateismilla voit välttyä sairastumasta.

Toivottavasti sinun silmäsi joskus aukeavat.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Arvon kolleega.

Minusta ajatus jumalasta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä syyltä olla elämäänsä täysillä. 

Miten vakavasti sinä otat esim. islamin "kaksi vaihtoehtoa"?  Itse otan sen yhtä "vakavasti" kuin sinun edustamasi uskonnon vastaavan.

Hypoteettinen tilanne:

Jos lapsesi ei rakastaisi sinua, niin oikeuttaisiko se sinut lukitsemaan hänet kellariin ja kiduttamaan ikuisesti?

Jos vastaus on EI, niin onneksi olkoon sinun moraalisi on jumalaasi parempi.

Mikä usko oikeuttaa oman lapsen kiduttamisen 
Uskon nimissä on tehty paljon rikoksia, mutta sama juttu se on ideologioissakin, paljon tapettiin ihmisiä aatteen vuoksi 1900 luvulla leireillä ja sodissa , kun tehtiin punaisia vallankumouksia ja luotiin johtajarodun kolmatta valtakuntaa
Ei se tee kumminkaan poliittisesta toiminnasta järjetöntä 

Lainaus käyttäjältä: Hervast - 30.11.14 - klo:10:04

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 30.11.14 - klo:05:15

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi... Vai välivaihe, voihan sen noinkin ajatella. Minun elämästä nauttiminen ei nyt sinulta ole pois, vai onko? Luulenpa, että minun elämän kokemuksella voi jo ottaa rennommin. Jos on kerran jo tukevasti niitä Pietarin portteja kolkutellut, niin oppii kyllä tarttumaan hetkeen ja pitää siitä kiinni.
Kuka sen sanoo, mikä usko on riittävä ja onko se juuri sinun uskosi oikea?? Eiköhän meistä jokainen tule uskollaan autuaaksi, ei sieltä vielä kukaan ole takaisinkaan tullut.

Navettapiian logiikka miellyttää allekirjoittanuttakin enemmän. Eikö sitä voisi vain elää ihmisiksi ja yrittää luovia tämän elämän läpi ilman ylilyöntejä suuntaan tai toiseen ?

Minusta sekin on väärin jos yrittää ohjailla toisia ihmisiä oman mielensä mukaan, olkoonkin että ajatus on hyväntahtoinen. En usko että siitä juuri tulisi hengellisempi olo, jos asuisi perunakuopassa ja veisaisi virsiä kaiket päivät. Enemmän pitäisi luottaa omaan omaantuntoon ja harkintaan kun tekee päätöksiä elämässä.

Mulle on täällä sanottu, että omatuntoon ja omaan järkeen luottaminen ylimielistä käytöstä ja että raamatussa sanotaan.....

Uskovaisen kannalta tämä on kätevää, koska voi nojata siihen, mitä raamattu sanoo ja vaikka omatunto vähän kolkuttelisi naisia vaientaessa tai homoja kiusatessa, voi aina turvata isoon kirjaan eikä tarvitse kantaa itse vastuuta asiasta. En tiedä, onko tämä vapahdus ja sen tajuaminen uskoontulon perusajatus, mutta sitä elämänsä jumalan käsiin antaminen käytännössä tarkoittaa. Tästä on myös valtavasti hyötyä, jos elämä on menossa kurkusta alas tms kriisiä on ilmassa. Parantumista ei välttämättä tapahdu, mutta riippuvuussuhde muuttuu harmittomammaksi.

IJK:n teksti oli asiaa.

Juu tääl on saatu usiasti lukia aatamin ylimielisiä kommentteja mutta se kyl se ylimielisyys aatamilla johtuu enemmänkin ällin kuin uskon puutteesta

Lainaus käyttäjältä: IJK - 30.11.14 - klo:15:07

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Arvon kolleega.

Minusta ajatus jumalasta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä syyltä olla elämäänsä täysillä. 

Miten vakavasti sinä otat esim. islamin "kaksi vaihtoehtoa"?  Itse otan sen yhtä "vakavasti" kuin sinun edustamasi uskonnon vastaavan.

Hypoteettinen tilanne:

Jos lapsesi ei rakastaisi sinua, niin oikeuttaisiko se sinut lukitsemaan hänet kellariin ja kiduttamaan ikuisesti?

Jos vastaus on EI, niin onneksi olkoon sinun moraalisi on jumalaasi parempi.

Mikä usko oikeuttaa oman lapsen kiduttamisen 
Uskon nimissä on tehty paljon rikoksia, mutta sama juttu se on ideologioissakin, paljon tapettiin ihmisiä aatteen vuoksi 1900 luvulla leireillä ja sodissa , kun tehtiin punaisia vallankumouksia ja luotiin johtajarodun kolmatta valtakuntaa
Ei se tee kumminkaan poliittisesta toiminnasta järjetöntä 

No eikös me kaikki olla "jumalan" lapsia. Näin ainakin minulle uskovat toitottavat. Ja kieltäytymällä rakastamasta jumalaa joutuu lopulta helvettiin.
Kuullostaa minusta aikaslailla epämoraaliselta vanhemmuudelta.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? 

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 01.12.14 - klo:10:10

Lainaus käyttäjältä: IJK - 30.11.14 - klo:15:07

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Arvon kolleega.

Minusta ajatus jumalasta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä syyltä olla elämäänsä täysillä. 

Miten vakavasti sinä otat esim. islamin "kaksi vaihtoehtoa"?  Itse otan sen yhtä "vakavasti" kuin sinun edustamasi uskonnon vastaavan.

Hypoteettinen tilanne:

Jos lapsesi ei rakastaisi sinua, niin oikeuttaisiko se sinut lukitsemaan hänet kellariin ja kiduttamaan ikuisesti?

Jos vastaus on EI, niin onneksi olkoon sinun moraalisi on jumalaasi parempi.

Mikä usko oikeuttaa oman lapsen kiduttamisen 
Uskon nimissä on tehty paljon rikoksia, mutta sama juttu se on ideologioissakin, paljon tapettiin ihmisiä aatteen vuoksi 1900 luvulla leireillä ja sodissa , kun tehtiin punaisia vallankumouksia ja luotiin johtajarodun kolmatta valtakuntaa
Ei se tee kumminkaan poliittisesta toiminnasta järjetöntä 

No eikös me kaikki olla "jumalan" lapsia. Näin ainakin minulle uskovat toitottavat. Ja kieltäytymällä rakastamasta jumalaa joutuu lopulta helvettiin.
Kuullostaa minusta aikaslailla epämoraaliselta vanhemmuudelta.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? 

Tällä palstalla pitää vääntää. Ja mieluummin harjateräksestä ja jollain 30 000€:n koneella

Lainaus käyttäjältä: IJK - 01.12.14 - klo:12:13

Lainaus käyttäjältä: Herpertti - 01.12.14 - klo:10:10

Lainaus käyttäjältä: IJK - 30.11.14 - klo:15:07

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 29.11.14 - klo:22:55

Lainaus käyttäjältä: navettapiika - 29.11.14 - klo:22:11

Taidan olla onnellisempi maallisessa saastassa,kuin hurskaana lumihangessa.

Tähän kaikki kulminoituu. Ihminen yksinkertaisesti rakastaa niin paljon omaa elämäänsä, ettei tahdo edes miettiä muuta vaihtoehtoa. Syynä voi olla, että ajatus tuonpuoleisesta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä ja se on esteenä sille, että antautuisi täydellisesti Jumalalle ja eläisi Hänen tahtonsa mukaan. Se on kuitenkin harmi, kun tarjolla olisi paljon parempaa, kuin muutama vuosikymmen tässä ajassa, joka ei sekään koko aika ole täydellistä. Sitten myös ajatellaan, että tähän se loppuu kuitenkin, sama elää "täysillä" Itselle koko ajan vahvistuu, että tämä on vain välivaihe ja sen jälkeen tulee kaksi vaihtoehtoa. valitettavasti tätä ei kaikki ota vakavasti. Nytkin joku voi ajatella, että sekaisin on tällaisesta sanomisesta. En ole mikään esimerkillinen näissä asioissa sitten.

Arvon kolleega.

Minusta ajatus jumalasta tuntuu ehkä liian vieraalta ja hölmöltä syyltä olla elämäänsä täysillä. 

Miten vakavasti sinä otat esim. islamin "kaksi vaihtoehtoa"?  Itse otan sen yhtä "vakavasti" kuin sinun edustamasi uskonnon vastaavan.

Hypoteettinen tilanne:

Jos lapsesi ei rakastaisi sinua, niin oikeuttaisiko se sinut lukitsemaan hänet kellariin ja kiduttamaan ikuisesti?

Jos vastaus on EI, niin onneksi olkoon sinun moraalisi on jumalaasi parempi.

Mikä usko oikeuttaa oman lapsen kiduttamisen 
Uskon nimissä on tehty paljon rikoksia, mutta sama juttu se on ideologioissakin, paljon tapettiin ihmisiä aatteen vuoksi 1900 luvulla leireillä ja sodissa , kun tehtiin punaisia vallankumouksia ja luotiin johtajarodun kolmatta valtakuntaa
Ei se tee kumminkaan poliittisesta toiminnasta järjetöntä 

No eikös me kaikki olla "jumalan" lapsia. Näin ainakin minulle uskovat toitottavat. Ja kieltäytymällä rakastamasta jumalaa joutuu lopulta helvettiin.
Kuullostaa minusta aikaslailla epämoraaliselta vanhemmuudelta.

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? 

Tällä palstalla pitää vääntää. Ja mieluummin harjateräksestä ja jollain 30 000€:n koneella

Ja sittenkään ei aukee. kyllä jokaisella täytyy olla se ymmärrys, tää maailma on siinä vaiheessa, että uskominen johonkin muuhun, kuin se ,minkä ympärillä näemme ja mihin olemme tottuneet on vaikeeta ja varsinkin käsitysten muuttaminen. Leimautumisen pelko ja sitten kun olevinaan niin älykäs, että on mahdoton hyväksyä mitä tahansa.

Minä en pelkää leimautumista. Minä uskon joulupukkiin, hammaskeijuun, mörrimöykkyyn, näkkiin, Rölleihin, maahisiin, vedenneitoihin, kolmanteen ulottuvuuteen, kuudenteen aistiin, enneuniin, ennustuksiin, tarot-kortteihin, näkijöihin, mentalistiin.... kaikkeen minä uskon, mutten pakota ketään muuta uskomaan ja annan toistenkin uskoa kaikessa rauhassa, vaikka siihen haapapölliin.

Ja sittenkään ei aukee. kyllä jokaisella täytyy olla se ymmärrys, tää maailma on siinä vaiheessa, että uskominen johonkin muuhun, kuin se ,minkä ympärillä näemme ja mihin olemme tottuneet on vaikeeta ja varsinkin käsitysten muuttaminen. Leimautumisen pelko ja sitten kun olevinaan niin älykäs, että on mahdoton hyväksyä mitä tahansa.

Hae kirjastosta Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia, jos et vielä ole lukenut. Se syventää kyllä uskoa, vaikka kirjoittaessaan Hawking epäili, että kirja todistaa Jumalan olemattomuuden. Ei todistanut, se voi sitä jopa vahvistaa. Mutta käsityksiä se kyllä muuttaa, jos ei ole valmiita totuuksia pää täynnä.

Perään käyt katsomassa Interstellarin, jonka pohjiin on upotettu paljon tiedemateriaalia ja tämän hetken tietoa...

Uskominen ei ole vaikeata. Yhteen kirjaan uskominen on perustellusti mahdotonta.