Yhteenvetona kun vanhaa konetta kattelee niin tunteja ei niin kauheesti kannata kattella vaan koneen yleistä työkuntoa ja mitä kaikkea osaa siihen on vaihdettu!
Juuri näin, koneen kunto ja remonttihistoria on tärkeintä. Mittariin vaan teipinpala tuntien päälle niin ei häiritse jos kone muuten iskussa
Oma aihio oli aika vähillä tunneilla lähinnä senkin takia että koneeseen oli vaihdettu jälkeenpäin uudempi koura joka ei vanhan hydrauliikan kanssa toiminut kunnolla mitenkään. Öljyt lämpesivät päivittäin, tehohukka hirveä. Lisäksi sähköjärjestelmä alkoi olla heikossa hapessa, eikä koneella loppuajasta päässyt kunnolla edes liikkeelle. Tilalle tuli uusi kone ja seisontaanhan tuo lopulta joutui, mutta toisaalta pysyi muuten mekaanisesti hyvänä sitten.
Remonttihan oli tietysti sitten aika radikaalia, roskapönttö viereen, kaikki letkut ja hydrauliikkaosat letkuineen pönttöön, samoin kaikki sähköjohdot ja komponentit. Uudet nykyaikaiset tavarat tilalle ja mehtään.
Nuo CAN- väyläiset koneet sikäli huonoja että moduulit ja ohjainboxit ovat monesti tosi kalliita ja ei saa kuin varaosatiskiltä ja niiden hinta ei aina perustu tuotteen arvoon, vaan joskus hinta voi olla kerrottu kengännumerolla, tai sitten saunanlauteilla keksitty . Itsellä tuohon toi toki suurta helpotusta se että koneen ohjausjärjestelmä on oman virman tekeleitä. Toki paljon työtä tuommosen tekeminen vaatii ettei se silloinkaan ilmaiseksi tule mutta kuitenkin.
Ponssehan teki noita peruskunnostuksia, Barbohan on tällainen peruskunnostettu ja modernisoitu HS15. Kockumseja rakensi ( en tiedä rakentaako vielä) KR Maskiner. Tais olla jokin aika sitten myynnissäkin tuollainen Kr 853-6H, oli ihan jämerän näköinen peli Ponssen H7 kouralla. Omia kokemuksia noista ei ole, mutta eiköhän noilla pitkään päästelty kunnostuksen jälkeen. Tuntuis kyllä että edullisempi vaihtoehto kuin kokonaan uusi. Eiköhän noissa ollu vielä uuden takuut, ym.
Eikö se ole vähän harvinainen tilanne että urakoitsija peruskunnostaa vanhan koneen hyvään malliin, ja laittaa sen sitten pian vaihtoon?
Ainakin ne edullisemman pään koneet mitä olen joskus kuolannut ovat jokainen kaivanneet montaakin isoa kohennusta vielä. Tietysti sellaiset jutut joita laitetaan useampi kerta koneen elinaikana saattavat olla vähän aikaa sitten laitettuja. Harva luopuu luotettavasta ja kunnossa olevasta koneesta. Näitä 100 000 m3 vuodessa puivia aukkoneita vaihdetaan kyllä tuoreempiin ehkä periaatteen vuoksikin, ennen kuin ongelmat alkavat. Isoilla firmoilla taitaa olla myös annettu max. ikä sopimuskoneille.
Suhteilla ja tutuilta toki voi löytää helmiä, mutta kyllä nuo virallisilla vaihtolistoilla olevat muutaman kymmenentuhannen juuron koneet ovat useimmiten aika tasaisen kypsiä :-/
Jotain harvinaisia merkkejä ja malleja saattaa saada kuntoon nähden edullisesti. Kuten esim eräs tietämäni Pika. Sellaisen kanssa voi vaan olla aika orpo olo jossain vaiheessa, niin osien kuin tiedonkin suhteen, olkoonkin että useimmat komponentit ovat kuitenkin yleisten valmistajien standardiosia. Mekaanisesta voimansiirrosta löytyy kuitenkin speciaaliosaa, samoin vaikka jonkin eksoottisen nosturin kääntölaitteessa on vaikeasti korvattavia komponentteja jne. Ja Pinomäen tapauksessa myös hydrauliikassa on Sakarin omia innovaatioita ja vain noihin koneisiin tehtyjä erikoisventtiilejä jne. Ja elektroniikan kanssa on ammattilainenkin hukassa dokumentaation puuttuessa ellei tosiaan sitten pura entisiä pois ja aloita alusta. Ihan halpaa hubaa ei sekään ole.
Pikan tarina päättyi vähän surullisesti, viimeisen saivat kokoon työllä ja tuskalla:
http://www.metsatrans.com/Lehdet/2012/nro3/pikapinox312.pdf
Mitä olen seuraillut niin noita vielä käyttökelpoisia koneita on useita motoketjuja pyörittävien firmojen apukoneina. Siinä on joku energiapää, ja saattaa seisoa viikon-kaksi rääseiköllä kun on parempia urakoita muualla. Sitten tulee kuski muutamaksi päiväksi, ja taas saattaa seisoa viikon pinon vieressä kunnes homma valmistuu.
JOS olisin itse konetta etsimässä niin ProSilvat olisivat kiinnostavia... vaan kun en ole.
Joo, harvinaistahan tuo että urakoitsija tekee isoja kunnostustöitä. Niihin kun täytyis melkeimpä olla konepajan kalusto. Ja jos on kunnostanut itselle niin yleensä ei heti kannata pois myydä. Eräs tuttu rakensi parikin motoa itse, hytteineen päivineen. Lyhensi ajokoneen takarungon, johon sitten nosturi, jne. Joskus 1990- luvulla ja viimeisimmän 2000 - luvun alussa. Ja ajelee sillä vieläkin kiireavussa sesonkiaikaan.
Ennen 80- luvulla rakentelivat enemmänkin motoja, silloin ei valmiita ollut niin paljoa kuin nyt ja toisaalta urakointi oli aika paljon leppoisampaa ja oli enemmän aikaa kehitellä omiakin koneita. Mutta kyllä kun 500 000 euron koneen ostaa niin eipä sitä aikaa muutenkaan ole paljon muuhun kuin kopissa istumiseen... Metsäyhtiöt vaikuttavat nykyisin aika paljon konehankintoihin. Monilla on käytössä esim. pisteytyssysteemi, eli uudemmalla koneella saa paremman sopimuksen. Ja joskus jopa niinkin tainnut olla että koneen täytyis olla tietyn merkkinen;)
Näin se on, aniharva luopuu halvalla hyvästä koneesta jolla homma hoituu. Pääsääntöisesti noihin halpoihin ajettuihin koneisiin kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella, niinkuin totesit, tasaisen kypsiä yleensä. Kokemusta on, oon takavuosina käyny tutkimassa ja rassaamassa monestikin kun moni oli ostanut jonkun halvan moton ja sitten on yritetty saaha sitä liikkeelle että saisi puita retuutettua kumoon
. Mutta periaatteessa ajotunneilla ei ole merkitystä jos kone on pidetty hyvässä työkunnossa ennakoivilla huolloilla ja remonteilla, tosin tällaisia ei aina tule vastaan ja yleensä nämä ovatkin sitten hinnaltaan kalliimpia tunneista huolimatta. Joskus moni harrastelija valitsee sieltä ostohetkellä halvimmasta päästä. Tai sitten täytyy olla oikein tosi koneharrastaja:)
Näin se on tuon elektroniikan kanssa, ja vanhempiin koneisiin ei valmistajillakaan aina ole enää osia eikä tietoa. Silloin on jokatapauksessa melkeimpä tehtävä kaikki uusiksi. Ja rahaa menee.
Pikasta puheen ollen, nykyinen oma himmeli on alunperin pinomäen tekemä. Alusta on Valmetilta ja siinä oli alkujaan muistaakseni Pika 45 prosessori ja nosturissa kaatopää, siis häntämoto alunperin.
Työkonehan pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen, selkeä rakenteeltaan ja komponentit mieluummin järeästi mitoitettu. Silloin luonnollisesti luotettavuus on yleensä parempi. Prosilva on tässä mielessä hyvä, pitää paikkansa että siinä ei esim. ole teli -tai akselistoremontteja ollenkaan. Sellainen osa jota koneessa ei ole, ei voi hajotakaan. Näinhän sanoi kerran myös itse Karilainen koneestaan, pitää kyllä paikkansa:) Kuulemma tuo Prosilva on myös vakaa, vaikka onkin nelipyöräinen. Paino, painopiste ja painonjakauma merkitsee enemmän kuin pyörien lukumäärä.