Psykiatri ja professori Charles Socarides
Charles W. Socarides (1922-2005) oli lääketieteen tohtori ja psykiatrian professori Albert Einsteinin lääketieteellisessä collegessa New Yorkissa. Socarides oli myös mukana perustamassa järjestöä nimeltä National Association for Research & Therapy of Homosexuality eli NARTH.
Socarides auttoi yli 40 vuoden ajan homoseksuaaleja parantumaan kehityshäiriöstään. Noin 35 % homoista parantui ja palasi heteroseksuaalisuuteen.
Socarides kirjoitti v. 1995 kokemuksistaan kaksiosaisen esseen, joka on osittain lyhennettynä luettavissa Henry Makowin sivuilla
http://www.savethemales.ca/index.html .
Seuraavassa Socarideksen huomioita.
”Minun potilaillani oli salaperäinen pakonomaisuus olla seksisuhteessa muitten miesten kanssa. He eivät olleet vapaita. He eivät olleet onnellisia. He halusivat nähdä, voisivatko he muuttua.”
”Pitkä kliininen kokemukseni ja psykoanalyyttinen tutkimukseni ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että useimmat homoseksuaalit reagoivat tiedostamattoman tasolla johonkin, mikä on puuttunut heidän varhaiskasvatuksessaan – taustalla on ylikontrolloivia äitejä ja poissa olevia isiä. Sen lisäksi toinen homouden pääsyy on lasten ja nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö. Erään v. 1992 tehdyn tutkimuksen mukaan 37 % homoista oli joutunut lapsena vanhempien miesten raiskaamiksi.”
”Homojen siveettömyys on voinut tuntua heistä vapautumiselta. Mutta se ei ollut todellista vapautta, pikemminkin eräänlaista orjuutta. Eikä se ollut elämäntyyliä (life style). AIDSin jälkeen enemmänkin kuolemantyyliä (death style).”
Kun Socaridekselta kysyttiin, onko homoseksuaalisuus uhka yhteiskunnalle, hän vastasi: ”Kyllä, mutta amerikkalaiset eivät käsitä sitä, vaikka perhe, yhteiskunnan perustavin instituutio, on ollut hyökkäyksen kohteena jo yli 40 vuoden ajan. Seksuaaliset vapaudet eivät anna kenellekään oikeutta yhteiskunnan tuhoamiseen. Mutta juuri sitä homojen oikeuksien liike on tekemässä, tuhoamassa yhteiskuntaa, kuvitteellisen vapauden nimessä.”
Kaikki on ollut suunniteltua, kuten eräs homojulkaisu kirjoitti, jotta koko maailma saadaan homoseksuaaliseksi (to make the whole world gay).
Ensimmäisenä hyökkäyksen kohteeksi joutui Amerikan psykiatrinen järjestö, jonka johtoon valittiin 1972 ja 1973 henkilöitä, joiden johdolla homous määriteltiin radikaalisti uudestaan sanomalla, että homous ei olekaan häiriö (disorder) vaan neutraali tila (condition) kuten vasenkätisyys.
Tämä uusi määritelmä merkitsi homoseksuaalisuuden täyttä hyväksymistä. Socarides ja hänen tavallaan ajattelevat psykiatrit joutuivat vaikeuksiin: ”Meidät, jotka emme suostuneet poliittiseen udelleenmäärittelyyn, vaiennettiin pian kokouksissamme. Akateemisissa piireissä meidän luentomme perutettiin eivätkä alan lehdet julkaisseet meidän tutkimuksiamme. Koko yhteiskunta muuttui. Televisio ja elokuvatuottajat alkoivat tehdä ohjelmia, joissa homoseksuaalisuutta pidettiin esillä laillisena ja oikeutettuna elämäntapana.”
Media, koulut, kirjastot, kirkko ja lainsäätäjät seurasivat perässä. Yhtäkkiä paha olikin hyvää ja hyvä olikin pahaa.
”Homoaktivistit syyttävät meidän kärsivän homofobiasta, taudista, jota ei ole olemassakaan, vaan joka on homojen keksimä sairaus, joka heijastaa heidän omia pelkojaan.”
”Vaimoni Clare sanoi eräänä päivänä ohimennen: ’Minun mielestäni kaikki ihmiset ovat aivopestyjä.’ Vaimoni sanonta toi mieleeni vuosia sitten lukemani kirjan After the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays, josta tuli homoaktivistien ohjenuora heidän kampanjassaan normalisoida epänormaali normaaliksi erilaisten aivopesutekniikoiden avulla. Tiettyjä iskulauseita toistettiin jatkuvasti ja eri tavalla ajattelevia leimattiin fanaattisiksi, vanhanaikaisiksi ja suvaitsemattomiksi, joiden kautta heihin yritettiin iskostaa häpeän tunnetta.”
Tämä valhepropaganda on onnistunut erittäin hyvin. Eihän kukaan halua poiketa suuresti muista ihmisistä ja yleisestä mielipiteestä, paitsi jotkut harvat rohkeat periaatteen ihmiset. Homoseksuaalisuuden laajamittainen hyväksyntä yhteiskunnassa on ollut erittäin määrätietoisen ja onnistuneen aivopesun ja mediamyllytyksen tulosta, jonka mukaan kyseessä ei olekaan kehityshäiriö vaan vaihtoehtoinen elämäntapa.
Tohtori Socarides (ja monet muut) oli eri mieltä ja sai elämänsä aikana autetuksi tuhansia homoudesta kärsiviä onnettomia ihmisiä, jotka itse tulivat hänen vastaanotolleen, eroon heitä vaivaavasta tunne-elämän vaivasta ja heitä ahdistavasta pakkomielteestä.
Socarides toimi suuren oppineisuutensa ja laajan psykiatrisen kokemuksensa pohjalta, ei uskonnon tai Raamatun opetusten perustalta.
