Meillä oli kerran länsi-ylämaan terrieri, westie. Kyllä oli iteppäinen koera. Noita pieniä rakkeja en enää huoli samaan taloon. Kissa on paljon fiksumpi otus. Austraalian karjakoira on aivan fiksuimmasta päästä. Sillä ei tosin olekkaan mitään kiinteää rotumääritelmää, kuten ei bordercolliella.
[/quote]
---------------nuo metsästyskoirat on kans fiksuja,Norjan harmaa,Karjalan karhukoira,Suomen pystykorva ym. Sellaisen kun otti mukaansa marjametsään,niin sen kans oli ilo olla siellä ja kuunnella haukkumisia.
Koirassa mua ärsyttää tuo jatkuva huomionkipeys ja alistuminen.
Ja aina mankumassa jotakin. Toi chichua oli hyvää kaveria sen vanhan horisevan kissan kanssa,mutta nuoremmat ei sietäny sitä samalle ruokakupille ja kyllä se räksytti niitä.Sen ääni oli ihan hirveä
Kissa on ylpeä ja itsenäinen eikä vaadi jatkuvaa huomiota.Jos olis pakko valita jommasta kummasta,niin kyllä kissan ottaisin.Onneksi ei tartte ottaa kumpaakaan.