Vaikka kepuloinen maatalouspolitiikka pitääkin tisunkoittajaa tundran takana erityis-suojelussa, voipi olla niin
jotta kuluttajien sympatia alkaa enenevissä määrin kohistua luomutuotantoon.
Ymmärtää luomutuotannon ja sen tukemisen, ei ymmärrä metsän raivaamista tundran takana, helvitin kalliia investointeja suurine tukineen,
tuotantoon josta valtava ylituotanto.
ja yksi asia kepuloiselle vieras. Kuluttaja on kuningas, ei se lypsäjä tundran takana.
Hyvä, jos kuluttajat alkaa suosia luomua, sillä sitä on tuputettu korkeine tukineen jo 30 vuotta. Kun luomu lanseerattiin eräänä toimenpiteenä ylituotantoa vastaan, määriteltiin, että Suomen peltoalaksi riittäisi noin 1700000 hehtaaria, joten on kornia että juuri luomun takia on raivattava peltoa lisää.
Noin ajattelee vain tundran taustalainen, olettaesaan poliittisessa suojelussa, olevansa jumalan valittua kansaa.
Niin mikä pakko tuottaa maitoa ylituotantoon.
En minäkään ymmärrä, miksi luomumaitoa tuotetaan yli kulutuksen ja se sekoitetaan tavanomaiseen. Luomumaitohan vaatii oman keräilyn ja kenties meijerillä oman linjaston, mutta kuitenkaan luomumaitoa ei voi erottaa tavanomaisesta mitenkään. Viljalla se on helppoa: katsoo vain rikkasiemenpitoisuuden.
Luomun keräily pelkästään on kallista ja täysin tarpeetonta. Miksi luomumaitoa ei myydä kuten vihreää sähköä: joka sitä haluaa, maksakoon siitä ja raha kanavoidaan tuottajalle. Käytännössä kaikki on luomua, joten tähän olisi olemassa helppo ratkaisu: Höpöä kannattava kuluttaja maksaa lisähintaa esimerkiksi tarran muodossa, jossa luomu osoitetaan. Tarra liimataan tuotepakkauksen kylkeen ja siitä saatu lisähinta ohjataan tuottajalle.